Finland
This article was added by the user . TheWorldNews is not responsible for the content of the platform.

Ranskan parlamenttivaalit | Närkästys, huojennus ja toivo – Ranskan parlamenttivaaleja haastaa uusi liittouma, jolta odotetaan vallankumousta tasa-arvo- ja ilmastopolitiikkaan

Ulkomaat|Ranskan parlamenttivaalit

Ranskan parlamenttivaaleissa on uusi liittouma, johon varsinkin nuoret uskovat. Vasemmistopuolueet ja vihreät haastavat yhdessä Emmanuel Macronin keskustaoikeistoa.

Opiskelijat Anselme Petident , Lara Mayo ja Adrien Le Fourn kampanjoivat vihreiden ja vasemmiston liittouman puolesta, sillä siinä yhdistyvät yhteiset vasemmistolaiset arvot ja tärkeä ilmastopolitiikka. Kuva:  Nikolai Jakobsen

Pariisi

Kansan unioni! Kansan unioni! Rytmikkäät huudot ja taputukset kaikuvat itäpariisilaisella Place de la Réunionin aukiolla keskiviikkoiltana. Parisataapäinen yleisö tuijottaa lavalle, jonne on noussut Ranskan uuden la Nupes eli Kansan unioni -liittouman parlamenttivaaliehdokas Danielle Simonnet.

”Kaikki vaikuttaa hyvältä, jopa todella hyvältä”, sanoo la Nupes -liittouman ehdokas Danielle Simonnet itäpariisilaisella aukiolla. Kuva:  Nikolai Jakobsen

Liittouman ehdokkaiden julisteita yhdistää se, rinnalla on laitavasemmiston presidenttivaaliehdokkaan Jean-Luc Mélenchonin kasvot. Kuva:  Nikolai Jakobsen

Mitä yleisö saa, jos se äänestää vasemmistopuolueiden ja vihreiden uutta liittoumaa nyt sunnuntaina parlamenttivaalien ensimmäisellä kierroksella ja sitä seuraavana sunnuntaina toisella?

Simonnet tarttuu mikrofoniin ja kertoo painokkaasti: Minimipalkan noston 1 500 euroon, eläkkeelle pääsyn 60-vuotiaana, hintakaton oleellisille peruselintarvikkeille ja remontin ilmastopolitiikkaan.

Opiskelijat, perheelliset ja eläkeläiset antavat raikuvia aplodeja lupausten välissä ja olutpullot kilisevät toisiinsa.

Moni on pysähtynyt pyörällä kuuntelemaan puhetta, vaalibrosyyrit vaihtavat omistajaa aukion reunalla, ja lapset juoksevat kiljuen ympäri suihkulähdettä.

Tunnelma aukiolla on sähköinen, jopa innokas. Joka puolella näkyy liittouman vaalijulisteita, joita koristaa paitsi Simonnet’n myös laitavasemmiston presidenttivaaliehdokkaan Jean-Luc Mélenchonin kasvot. Hän on se, joka on saanut liittouman ja liikehdinnän aikaan. Hän on se, josta la Nupes toivoo Ranskalle uutta pääministeriä. Nyt mahdollisuus siihen on lähempänä kuin koskaan, ja se tietää huonoa istuvalle presidentille Emmanuel Macronille.

Ranskassa äänestetään kesäkuun toisena ja kolmantena sunnuntaina parlamenttivaaleissa, jotka ovat käytännössä yhtä tärkeät kuin presidentinvaalit. Kahden kierroksen vaaleissa kansalliskokoukseen eli parlamentin alahuoneeseen valitaan jokaisesta vaalipiiristä yksi edustaja. Siis yhteensä 577 edustajaa, jotka päättävät lakimuutoksista, äänestävät valtion budjetista ja joiden luottamuksen presidentti tarvitsee toteuttaakseen vaalilupauksiaan.

Siksi jotkut kutsuvat parlamenttivaaleja presidentinvaalien kolmanneksi kierrokseksi.

Presidentin liittouma on saanut useimmiten eniten edustajia kansalliskokoukseen. Nyt käytävissä vaaleissa tilanne on tavallista mutkikkaampi. Se johtuu Mélenchonin taakse liittoutuneesta vasemmistosta, joka vielä kevään presidentinvaaleissa oli hajallaan.

Vain muutama viikko sitten Lannistumaton Ranska, sosialistit sekä ympäristö- ja kommunistipuolue sopivat yhteisestä ohjelmasta ja solmivat la Nupes -liittouman tavoitteenaan edustajaenemmistö kansalliskokoukseen.

La Nupesin sloganina on ollut ”Jean-Luc Mélenchon pääministeriksi”, ja se näyttää toimineen. Mielipidekyselyiden mukaan vasemmistoliittouman ja presidentin keskustaoikeistolaisen liittouman kannatuksessa ei ole suurta eroa. Mutta siinä missä Macronin liittouman kannatus on ollut sama, mielipidekyselyistä riippuen noin 25 prosenttia tai prosenttia, la Nupesin kannatus on noussut koko ajan ja nyt se on noin 26 prosenttia tai 27,5 prosenttia. Kolmantena perässä noin 20 prosentin kannatuksella tulee Kansallinen liittouma, jonka kampanjointi on ollut hiljaista presidentinvaalien tappion jälkeen.

Vaisua kampanjointi on ollut myös Macronilla, ehkä tarkoituksella. Vain uusi vasemmistoliittouma tuntuu pitävän meteliä itsestään.

Kannatusprosentit eivät tarkoita, että la Nupes saisi yhtä paljon edustajia kuin keskustaoikeistolainen liittouma. Vaaleista tulee silti tiukemmat kuin viisi vuotta sitten. Jos Macronin liittouma ei saa enemmistöä kansalliskokoukseen, ja jos vasemmistoliittouma voittaa paikkoja riittävästi, on koalitiohallituksen muodostaminen mahdollista. Ranskassa niitä on ollut kolme ja viimeisin päättyi vuonna 2002, kun oikeistopresidenttinä toimi Jacques Chirac ja sosialistipääministerinä Lionel Jospin.

Tällä kertaa liittoumien ja ehdokkaiden näkemykset ovat erityisen vastakkaisia ja vahvoja. Mélenchon on ilmoittanut alkavansa pääministeriksi, jos vasemmistoliittouma voittaa vaalit. Macron on vastannut siihen, ettei niin tule missään nimessä käymään, sillä kansalliskokous ei sitä päätä vaan hän. Presidentin valintojen on kuitenkin nautittava aina kansalliskokouksen luottamusta.

”Olisi uskomatonta nähdä Emmanuel Macron presidenttinä ja Jean-Luc Mélenchon pääministerinä, sillä he ovat niin vastakkaisia hahmoja. Se on epätodennäköistä mutta ei mahdotonta”, sanoo politiikan tutkija ja Lillen yliopiston valtiotieteiden professori Rémi Lefebvre puhelimitse.

Lefebvren mukaan Macron ja Mélenchon eivät ole samaa mieltä oikein mistään: ei Ukrainan sodasta, ei Euroopasta, ei Natosta eikä siitä, miten asioita Ranskan sisällä tulisi hoitaa.

”Kaudesta tulee Macronille vaikea, ellei hän saa ehdotonta enemmistöä kansalliskokoukseen. Jos hän kuitenkin saa eniten paikkoja, hän joutuu hankaliin neuvotteluihin oikeiston kanssa. Mutta jos vasemmistoliittouma voittaa, tilanteesta tulee Macronille todella vaikea”, Lefebvre sanoo.

Lapsi kurkisteli vaalitilaisuudessa poliitikkojen esiintymisiä. Kuva:  Nikolai Jakobsen

Vasemmiston liittouma on seurausta presidentinvaaleista, joissa Mélenchon voitti vasemmiston johtajuuden. Siksi Mélenchon on nyt tutkijan mukaan muuttanut strategiaansa ja liittouma pyrkii henkilöimään vasemmiston häneen, vaikka oppositiojohtajasta on oltu ja ollaan montaa mieltä.

Ranskan ulkopuolella Lefebvre ei olisi kovin huolissaan.

”Melenchon on erittäin Nato-vastainen, mutta hän on liitossa vihreiden ja sosialistien kanssa, jotka ovat Natolle suopeita. Myös Mélenchon joutuisi voittaessaan tekemään kompromisseja ja luovimaan Macronin ja liittoumakumppaneiden välillä.”

Place de la Réunionin aukiolla la Nupesin ehdokas Danielle Simonnet puhkuu intoa ja hehkuttaa historiallista liittoumaa.

”Koskaan ei voi tietää, mitä vaaleissa tapahtuu, mutta kaikki vaikuttaa hyvältä, jopa todella hyvältä”, Simonnet sanoo.

Ehdokkaan mukaan monet ranskalaiset toivovat koalitiohallitusta.

”Olemme kyllästyneitä Macronin uusliberalistiseen politiikkaan. Me ajamme asioita, joilla on todellista merkitystä ihmisten elämään, kuten 1063 euron tukea nuorille, jotta he eivät joutuisi työskentelemään opintojen ohella”, Simonnet sanoo.

Adrien Le Fourn liimasi julisteita Place de la Réunionin aukiolla. Kuva:  Nikolai Jakobsen

Täällä itäpariisilaisella aukiolla tietyt sanat toistuvat: ras-le-bol eli tyytymättömyys maan nykyiseen politiikkaan sekä vallankumous, huojennus ja toivo. Sellaisia asioita la Nupes edustaa opiskelijakolmikolle, joka kiinnittää vaalijulisteita narulle lavan takana. Parikymppiset Lara Mayo, Adrien Le Fourn ja Anselme Petident kertovat, että liittoumassa yhdistyvät yhteiset vasemmistolaiset arvot ja tärkeä ilmastopolitiikka.

”Macron on tehnyt jo pitkään päätöksiä, jotka hajottavat ranskalaista yhteiskuntaa ja luovat eriarvoisuutta. Meidän sukupolvi tulee kärsimään, jos päättäjät eivät tee ilmastokriisille mitään”, Le Fourn sanoo ja muut nyökyttävät.

”La Nupes on uhka ja niin on tarkoituskin”, Mayo sanoo.

Teatterinäyttelijä Elise Noiraud kuuntelee vaalipuhetta kauempana lastenrattaat vierellään. Hän kertoo olevansa yhtä aikaa huojentunut liittoumasta ja katkera siitä, ettei sitä saatu aikaiseksi jo presidentinvaalien alla. Macronin ja Marine Le Penin kaksintaistelu herätti hänessä epätoivoa ja ahdistusta.

”En idolisoi Melenchonia, mutta liittouman voitto tarkoittaisi, että Macronin olisi pakko ajaa vasemmistolaisempaa politiikkaa kuin nyt. Toivon parivuotiaan poikani puolesta, että näkemys yhteiskunnasta, työnteosta ja ilmastosta olisi humaanimpi, eikä niin individualistinen, porvarillinen ja meritokraattinen kuin nyt”, Noiraud sanoo.

Samaa mieltä on valokuvataiteilija Cédric Attias, joka on tukenut laitavasemmistoa jo pidempään. Hänen mielestään Macronin johdolla julkisia sairaaloja ajetaan alas ja hoitajia burnoutiin ja metsiä halutaan yksityistää. Tätä hänen on vaikea kestää.

Metallialan teollisuuspiirtäjänä tehnyt André Mutter taas toivoo, että vasemmistoliittouma pääsisi taistelemaan eläkeläisten oikeuksien puolesta.

Elise Noiraud on vaalitilaisuudessa lapsensa Aimén kanssa. Hän olisi toivonut liittoumaa jo presidentinvaaleihin. Kuva:  Nikolai Jakobsen

Cédric Attias on huolestunut sairaaloiden työoloista ja metsien yksityistämisestä. Kuva:  Nikolai Jakobsen

André ja Annick Mutter toivovat poliitikkojen olevan eläkeläisten puolella. Kuva:  Nikolai Jakobsen

Entä millaiset tunnelmat Macronin liittoumalla sitten on?

Nykyisen pääministerin ja hallituksen kanssa läheisesti työskentelevän poliittisen neuvonantajan mukaan heidän leirissään ei ole havaittavissa pelkoa tulevasta. Suurin huoli kohdistuu vasemmistoliittouman ”kaoottiseen ja epärealistiseen vaaliohjelmaan”. Myös la Nupesin ulkomaansuhteet ja asenteet Eurooppaa kohtaan arveluttavat.

Hallituslähde muistuttaa, että parlamenttivaaleissa ei valita pääministeriä vaan kansalliskokouksen edustajat ja että jos Macronin liittouma voittaa vaalit, Élisabeth Borne jatkaisi pääministerinä.

Mutta ensin ranskalaisten täytyy äänestää.

Tällä hetkellä vasemmistolla on vain 60 edustajaa kansalliskokouksessa, kun taas Macronin puolueella on 266.

Sunnuntaina uurnille odotetaan ennätysvähän väkeä, vielä vähemmän kuin vuoden 2017 ensimmäisellä kierroksella, jolloin äänestysprosentti oli jo historiallisen alhainen, 48,7. Politiikan tutkija Rémi Lefebvre tietää miksi.

”Paradoksaalisesti nämä vaalit ovat erittäin tärkeät, koska kansalliskokouksessa äänestetään ihan kaikesta, mutta ranskalaiset eivät ymmärrä, miksi heidän pitää äänestää taas, kun presidentti ja hänen ohjelmansa on jo valittu. Liian pitkä prosessi, heikot kampanjat ja kansalaisten yleinen epäluottamus politiikkaa kohtaan eivät auta”, hän sanoo.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita