Suomeen palanneelta Jukka Lindströmiltä suorat sanat – yhtä kodin varustelua tulee ulkomailla ikävä

Se ei ole sauna.

Koomikko ja toimittaja Jukka Lindström on keväästä suorastaan innoissaan.

Noin viikon uutisissa aikanaan kunnostautunut satiirin taitaja palaa kahden viikon päästä ruutuun. Uuden ohjelman nimi on Kovan viikon ilta, ja siinä Lindström kera vakiokeskustelijoiden sekä vaihtuvien vieraiden käy läpi viikon kiinnostavimpia uutisia.

Lindström uskoo, että tulevan sunnuntain eduskuntavaalit tarjoavat ohjelmalle herkullista materiaalia.

– Mä olen tällainen politiikan penkkiurheilija, ja meillähän on tosi mielenkiintoinen vaaliasetelma ja vielä mielenkiintoisempi hallitusneuvotteluasetelma. Oikein innossani odotan sitä, miten suomalaiset puolueet ja poliitikot auttavat meitä tekemään hauskaa poliittista viihdettä, Lindström sanoo.

Viime vuosina monet ovat pohtineet, saako poliittista satiiria enää tehdä. Sosiaalisen median keskusteluissa on esimerkiksi mietitty, voitaisiinko vuosituhannen vaihteen kärkipoliitikoita pilkanneen Itse valtiaiden kaltaista ohjelmaa edes julkaista vuonna 2023.

Lindström uskoo, että pääpiirteittäin poliittinen satiiri elää ja voi yhä hyvin.

– Esimerkiksi ulkonäköön liittyvien juttujen suhteen ollaan tarkempia. Martti Ahtisaaresta vitsailtiin paljon hänen lihavuutensa kustannuksella. Nykyään sitä pidettäisiin vähän laiskana huumorina, Lindström pohtii.

Lindströmin mukaan satiirin tekemisessä on myös tärkeää arvostus sen kohdetta kohtaan. Suomalaisten poliitikkojen hän kokee suhtautuvan satiiriin lähtökohtaisesti edelleen myönteisesti. Erityisesti yhden poliitikon reaktion tästä tehtyyn sketsiin Lindström muistaa hyvin.

– Teimme Timo Soinin ”Guggenheimiin ei tule valtion rahaa” -lausahduksesta rap-videon. Jossain haastattelussa Soini sanoi, että se Guggenheim-rap oli hyvä. Poliitikot usein tykkäävät siitä, että he pääsevät osaksi satiiria. Se otetaan tavallaan kunnianosoituksena, Lindström sanoo.

– Ja he tietävät pelin hengen. Kun he nauravat itselleen, se näyttäytyy äänestäjille hyvänä asiana.

Uuteen sarjaansa Lindström on jo ehtinyt pohtia vieraita, jotka hän haluaisi mukaan.

– Kaivamme varmaan julkisuudesta tuttuja, sanavalmiita tyyppejä. Musta olisi hauska nähdä myös jo politiikan jättäneitä hahmoja mukana. Esimerkiksi Alexander Stubb olisi mielenkiintoinen. Olisihan Tarja Halonen myös hauska. Stubb ja Halonen olisi kova yhdistelmä.

Lindström palasi viime keväänä Jukka Lindströmin Sivuhistoria -sarjassa tv-kasvoksi ensi kertaa sitten vuoden 2017. Tuolloin hän jätti Noin viikon uutiset ja muutti Belgiaan puolisonsa työn perässä.

– Tykkäsin Belgiasta! Suomesta katsottunahan Belgialla ei ole valtavaa identiteettiä, toisin kuin vaikka Ranskalla. Se oli kuitenkin mielenkiintoinen maa, Lindström muistelee.

Lindström kertoo huomanneensa, että Keski-Eurooppaan verrattuna Suomessa ollaan paljon etäisempiä. Omasta tilasta täällä pidetään Euroopan tiiviitä kaupunkeja enemmän kiinni.

– Mulla on teoria, että se liittyy väestön tiheyteen ja talveen, että me suomalaiset olemme aika sulkeutuneita. Tuolla naapureita moikataan, eikä juroteta. Poskisuudelmia annetaan ja sellaista. Siinä suomalainen huomaa sen oman sosiaalisen etäisyytensä

Hän kertoo pitäneensä siitä, että Belgiasta käsin Euroopan suurkaupungit olivat lähellä, joten niihin matkailu oli myös helppoa. Lindström kertoo ihastuneensa erityisesti belgialaisiin oluisiin sekä Antwerpenin satamakaupunkiin, mutta yhtä asiaa Suomesta tuli nopeasti ikävä.

– Mullahan on siitä stand-up-juttukin, että kun ihmiset kysyvät kaipasitko saunaa niin sanon että en, vaan suomalaisia kylpyhuoneita, Lindström lataa.

Kotimaan suihkut eivät välttämättä vaikuta kovin ihmeellisiltä, mutta Lindström vakuuttaa, että Suomeen verrattuna Keski-Eurooppa on ”paskoja kylppäreitä pullollaan”.

– Ihan oikeasti, se ainainen valitus oli, että tulee huonolla paineella tai väärän lämpöistä vettä ahtaaseen suihkukoppiin. Suomessahan on kylppärit todella isoja ja läpilaatoitettuja. Keski-Euroopassa voi olla vaikka kokolattiamatto ammeen alla.

Suomeen Lindström palasi kesällä 2020 ja töihin Ylelle samaisena syksynä. Televisiokuvausten ja perhe-elämän ohella ajan syö pitkälti stand-up-komiikka.

Lindström myös rullalautailisi mielellään, mutta rakas harrastus on nyt hetkellisesti jäissä. Lindström hajotti nilkkansa pahasti elokuussa eikä kykene vieläkään juoksemaan tai hyppäämään.

– Olin Lappeenrannassa vanhempien luona ja menin aamupäivällä skeittaamaan. Mulla oli keikka Lappeenrannan kesäteatterilla kello 16 ja kello 13 mursin nilkan. Menin keskussairaalaan Lappeenrannassa, siellä se kuvattiin ja todettiin, että nilkka on poikki, Lindström kertoo.

Lindström ei halunnut kuitenkaan jättää väliin kyseistä keikkaa, vaan kysyi lääkäriltä, voiko stand-up-keikan hoitaa istuen pyörätuolista käsin. Lupa tuli.

– Soitin tuottajalle, että tulossa ollaan. Ali Jahangiri oli jo lavalla, kun tulin invataksilla siihen. Ali ja Niko Kivelä kärräsivät mut lavalle ja tein siinä 20–30 minuuttia stand-upia. Siitä lähdettiin sitten Töölön sairaalaan. Oletuksena oli, että nilkka leikataan, mutta ei onneksi tarvinnut.

Tapahtunutta hän on ryhtynyt nimittämään Dave Grohl -hetkekseen. Tällä hän viittaa siihen, kun Foo Fighters -yhtyeen keulakuva Grohl mursi jalkansa kesken keikan Ruotsissa vuonna 2015. Grohl soitti keikan loppuun jalka päreinä.

– Esiintyjällä on semmoinen jännä juttu, että hävettää perua etenkin livekeikkoja. Siinä on joku sellainen pakko mennä tekemään, jos vain pystyy. Murtunut jalka otti sikana päähän, mutta kun teki keikan, oli osittain voittajan olo, Lindström pohtii.

Eurooppaakin paljon nähnyt Lindström toteaa, että työnsä johdosta hän viettää mieluiten aikaansa nyt Suomessa. Selvä suosikkikohde maanosan muista kolkista on myös kuitenkin löytynyt.

– Olen käynyt sattumalta tänä syksynä kaksi kertaa Lontoossa. Molempina kertoina kävin katsomassa stand-upia, yhden näytelmän ja pari musikaalia. Näin esiintyvän taiteen ystävänä Lontoo vetää puoleensa.

Kotimaan miellyttävämmistä märkätiloista huolimatta Lindström myös myöntää, että yhtä asiaa hän jäi Keski-Euroopasta kaipaamaan.

– Kevät tulee niin paljon nopeammin. Suomessa odotellaan huhtikuun alusta juhannukseen, että alkaisivatpa lämpimät kelit.