Eevi-Inkeri Tossavainen kilpaili perjantaina Lahden maailmancupin sprinttiviestissä (v) Suomen kakkosjoukkueessa parinaan Tiia Olkkonen. Kuva: Heikki Saukkomaa / Lehtikuva
Eevi-Inkeri Tossavainen oli teininä valmis kilpailemaan vaikka kirjoittamisessa. Nyt hän haluaa ottaa hiihtourallaan mallia ruotsalaisesta maailmanmestarista.
Lahti
Sunnuntaiaamu. Kevyt usva on peittänyt kaupungin alleen, ja vain kevyt syystuuli pääsee riepottelemaan jo kellastuneita lehtiä sikin sokin pitkin hiljaisia katuja. Vielä pienen hetken kaupunki uinuu usvan sylissä ennen kuin kaupunkilaiset heräävät uuteen syyspäivään. On tulossa kaunis päivä, yöllä on ollut pakkasta ja aamuaurinko pilkottaa jo kaukaa meren takaa.
Näin alkaa otsikolla Se suomalainen tyttö kirjoitettu novelli, jolla napattiin voitto vuonna 2018 Ruotsinsuomalaisen kulttuurin ystävät -yhdistyksen kirjoituskilpailun 13–15-vuotiaiden sarjassa.
– Elävällä kielellä kirjoitettu kertomus suomalaisesta tytöstä, joka tulee kouluun Ruotsiin mutta haaveilee paluusta Suomeen, sanottiin kirjoituskilpailun tuomariston perusteluissa.
Mainitun voittonovellin kirjoitti tuolloin 14-vuotias Eevi-Inkeri Tossavainen, joka oli muuttanut yläkoulun 7. luokan jälkeen Savonlinnasta Pohjois-Ruotsin Luulajaan vanhempiensa työn takia.
Nyt Tossavainen on 19-vuotias lukiolainen ja yksi Suomen lupaavimmista juniori-ikäisistä hiihtäjistä. Tammikuun lopussa hän voitti Kanadassa nuorten maailmanmestaruuden sprintissä ja sai pronssia 20 kilometrin yhteislähdössä.
– Siellä Ruotsissa piti vapaa-ajalla keksiä jotain tekemistä. Äiti huomasi jostain, että oli kirjoituskilpailu, ja siinä luvattiin rahapalkinnot. Olen sen verran kilpailuhenkinen ihminen, että jos tarjotaan osallistumista kilpailuun, niin kyllä osallistun, Tossavainen sanoo.
”
”Olen aika puhelias ihminen ja hyvin sanavalmis”
Tossavainen tiesi, että yhdistyksessä oli mukana vanhempia ihmisiä.
– Tein parhaani, että pystyin vakuuttamaan tuomariston ja onnistuin ihan hyvin. Joku rahapalkinto sieltä tuli.
Internetin syövereistä löytyy tieto, että Tossavainen sai palkinnoksi tuhat Ruotsin kruunua.
Tossavainen kertoo, että hän on aina tykännyt lukea ja kirjoittaa.
– Olen aika puhelias ihminen ja hyvin sanavalmis, että kyllä minulta tekstiä tulee ja äidinkieli on ollut aina vahvuus. Mutta harvemmin käytän vapaa-aikaani siihen, että kirjoitan jotain.
Koulunkäynti on sujunut Tossavaiselta aina hyvin, vaikka hän ei ole omien sanojensa mukaan siihen mitenkään erityisesti panostanut.
Hän muistelee, että ennen muuttoa Ruotsiin hänen 7. luokan todistuksensa keskiarvo oli 9,8.
Käytyään peruskoulun loppuun Luulajassa Tossavainen palasi Suomeen ja aloitti urheilulukion Sotkamossa.
Nyt hän on suorittanut neljä yo-koetta, joista on koossa kaksi laudaturia ja kaksi magnaa.
– Voin sanoa, että en ollut noista aineista mihinkään valmistautunut yhtään. Olen tehnyt koulun eteen töitä aika minimaalisesti, mutta tulos on ollut aina aika hyvä.
Tossavaisen oli määrä valmistua ylioppilaaksi tänä keväänä, mutta hän teki kovan ratkaisun urheilun ehdoilla.
Eevi-Inkeri Tossavainen pitää hiihtäjänä vahvuuksinaan muun muassa nopeutta, voimaa ja räjähtävyyttä. Kuva: Heikki Saukkomaa / Lehtikuva
Kun Tossavaiselle aukesi paikka Drammenin ja Falunin maailmancupeissa, hän päätti jättää äidinkielen ja englannin yo-kokeet väliin. Ne hän aikoo suorittaa syksyllä.
– On sille vähän naureskeltu, että en edes neljässä vuodessa päässyt pois lukiosta.
Tossavainen myöntää, että sivulliselle hänen valintansa voi kuulostaa tyhmältä. Hänelle ei kuitenkaan ollut merkitystä, tulevatko yo-paperit kouraan keväällä vai syksyllä, koska hänellä on aikomus panostaa täysillä urheiluun eikä hakea opiskelupaikkaa.
– Hiihto ja huippu-urheilu on se kortti, jonka haluan katsoa ja tehdä asiat mahdollisimman hyvin sen eteen. Koin, että siitä ei ole mitään haittaa, että jätän kirjoitukset väliin ja käyn maailmancupeissa.
Tossavaisen perhe on akateeminen, sillä hänen isänsä Timo Tossavainen toimii professorina Luulajan teknillisessä yliopistossa ja äiti Anne Tossavainen on samassa paikassa opettajana.
– Täytyy varmaan vielä isän kanssa neuvotella, olemmeko löytäneet saman kannan asiaan, eli onko tarvetta mennä johonkin kouluun seuraavien kahden vuoden aikana, tytär sanoo naurahtaen ja myöntää, että vanhemmilta on tullut kannustusta korkeakouluopintoihin.
Kahden Ruotsissa viettämänsä vuoden aikana Eevi-Inkeri Tossavainen sai ehkä omakohtaisesti vihiä siitä, miksi Ruotsin naiset dominoivat nyt sprinttihiihtoa.
Hän kävi siellä hyvissä oloissa paikallisen hiihto- ja yleisurheiluseuran harjoituksissa ja huomasi eron Suomeen.
– Meillä oli kahdesti viikossa ryhmäharjoitukset, ja siellä oli tosi hyvin junioreita ja ihan kovan tason urheilijoita.
Tossavainen tykkäsi siitä, että Ruotsissa tehtiin paljon lyhyitä intervalleja, joissa minuutista neljään minuuttiin vedettiin lähes täysillä.
– Ryhmässä oli itseäni selkeästi parempia. Ne olivat tosi kovia harjoituksia. Suomessa yläkoululeireillä tehtiin vain sellaisia peruskestävyysharjoituksia, joissa ei hapottanut. Varmasti tuo oli yksi ero.
Eevi-Inkeri Tossavainen testasi tammikuussa Tampereen SM-kisoissa suksia valmentajansa Ville Maunukselan kanssa. Kuva: Jukka Ritola / Aamulehti
Nyt Tossavainen on siirtymässä yleiseen sarjaan. Hänen ja henkilökohtaisen valmentajan Ville Maunukselan suunnitelmissa on lähestyä kansainvälistä kärkeä sprintin kautta ja pyrkiä vähitellen myös menestyväksi yleishiihtäjäksi.
Eräänlaisena esikuvana toimii sprintin maailmanmestari ja olympiavoittaja Jonna Sundling, joka on vähitellen ruvennut menestymään myös normaalimatkojen yhteislähdöissä.
– Siinä on minulle hyvä malli, että sprintin kautta pystyy kehittymään.
Tossavainen allekirjoittaa tyypittelyn, että hän on voimahiihtäjä. Vahvuuksiin kuuluvat toistaiseksi esimerkiksi nopeus, voimantuotto ja räjähtävyys. Maksimaalinen hapenottokyky on hyvällä tasolla, mutta ei kuulu kärkiominaisuuksiin.
– Olen ajatellut niin, että totta kai alle 20-vuotiaissa pitää pystyä kehittymään, mutta tästä se vasta alkaa. Pitäisi pystyä ottamaan selkeästi askelia eteenpäin.
Käytännössä se tarkoittaa paikan vakiinnuttamista maailmancupia kiertävässä joukkueessa.
– Eroa A-maajoukkueen kärkeen on vielä. Toivottavasti tämä ei ole minulle niin vaikea tilanne kuin suomalaisilla yleensä, kun siirrytään nuorten sarjoista aikuisten kärkeen. Siinä on mennyt hyvinkin paljon aikaa.
Lapsena Tossavainen harrasti hiihdon ohella muun muassa lähes kaikkia yleisurheilun lajeja. Sieltä hän uskoo saaneena niitä ominaisuuksia, jotka ovat nyt hiihdossa hänen vahvuuksiaan.
– Yleisurheilun oheisharjoittelu on ollut hiihtoa varten tosi palvelevaa ja on varmasti vaikuttanut siihen, että nopeus, voima ja räjähtävyys ovat kehittyneet. Ja tietysti kestävyyskin, sanoo Tossavainen, joka kilpaili kävelyssä nuorten Suomi–Ruotsi-maaottelussa.
Hiihdosta Tossavainen ei lapsena tykännyt ollenkaan, koska koki olevansa siinä ”uskomattoman huono”.
– Olin aina viimeinen kaikissa kisoissa. Monta kertaa suutuin, jäin ladulla hankeen istumaan ja sanoin, että lähdetään pois. Vuosi vuodelta tapahtui ihmeitä, enkä jäänyt enää kilometrillä monta minuuttia. Sitten pääsin jossain vaiheessa yläkoululeireille Vuokattiin, ja siitä se alkoi ehkä pikku hiljaa muodostua.
Valmentaja Ville Maunuksela sanoo, että Tossavainen on määrätietoinen, motivoitunut ja sitoutunut nuori urheilija.
– Hän on uskaltanut heittäytyä huippu-urheiluun ja ajatukseen, että on urheilija 24/7 ja vastuussa omista tekemistään ja ratkaisuistaan. Ihmisenä Eevi on tosi ulospäin suuntautunut, avoin ja sosiaalinen. Hän näyttää ja kertoo, mitä ajattelee ja tuntee, Maunuksela sanoo.
Salpausselän 100-vuotisjuhlakisoissa kilpaillaan viikonloppuna maastohiihdon, yhdistetyn ja mäkihypyn maailmancupia.
