Kaksi kolmasosaa ukrainalaisista sotapakolaisista on majoittunut vastaanottokeskusten ulkopuolelle, esimerkiksi kotimajoitukseen tai omaan vuokra-asuntoon.
Sodan ensimetreillä Suomessa kehittyi erikoinen ajatusvinouma: moni luuli, että pakolaiset jäävät kodittomiksi, elleivät yksityishenkilöt tarjoa heille majoitusta.
Todellisuudessa kotimajoitusta pidetään pitkän aikavälin ratkaisuna. Majoituksen pitkäaikaisuus yllätti osan majoittajista. Tämä johti siihen, että osa majoittajista katkaisi majoituksen kesken majoitustarpeen.
Maahanmuuttoviraston tulosalueen johtaja Olli Snellman kertoo, että tunnistaa ilmiön nimenomaan kokemattomien majoittajien keskuudesta.
– Suomalaisia majoittajia, jotka ovat lähteneet siihen ilman aikaisempaa kokemusta tai tietoa.
Mielikuva hätämajoituksesta
Valtio tarjoaa majoitusta vastaanottokeskusten muodossa. Kotimajoituksen idea on pidempiaikainen ja harkittu majoitus, jossa majoittuja saa kodin lisäksi yhteyden suomalaiseen yhteiskuntaan.
– Monet majoituksen tarjoajista lähti aluksi siihen sellaisella mielikuvalla, että yksityishenkilöiden pitää tarjota hätämajoitusta ihmisille tai he eivät saa kattoa päänsä päälle, kertoo Kotimajoitusverkon tuki ry:n toiminnanjohtaja Terhi Aaltonen.
Näin asia ei ollut, eikä ole.
Monet ukrainalaiset ovat kääntyneet kotimajoituksen piiriin, kun ensimmäinen lyhytaikainen yksityismajoitus on katkennut.
Syyt majoituksien keskeytymiseen
Yksi yleisimmistä syistä majoituksien keskeytymiseen on tilojen ja resurssien puutteellisuus kotimajoituksen tarjoamiseen. Jos tilat ovat liian pienet, kenelläkään ei ole riittävästi yksityisyyttä, ja tilanne saattaa kehkeytyä ajan saatossa kestämättömäksi.
Kun ukrainalaisia alkoi saapua Suomeen, maahanmuuttovirastolla oli ongelmia vastaanottorahan maksamisen kanssa.
Yksin tulleille aikuisille olisi pitänyt maksaa kuukaudessa 323 euroa, perheellisille hieman vähemmän ja lapsille 61 euroa. Lain mukaan maksut olisi pitänyt suorittaa seitsemässä päivässä.
Monet odottivat maksuja monta kuukautta, mikä synnytti rahallista painetta majoituksen tarjoajia kohtaan.
– Yksittäistapauksia on myös sellaisia, joissa on ollut päihteidenkäytön kanssa ongelmia tai majoittajalla on ollut ajatus siitä, että saisi majoittamisesta rahallista korvausta.
Omat resurssit auttamiseen
Sodan sytyttämä sympatia ja auttamishalu kiteytyy monella tavalla juuri kotiensa ovet avanneisiin suomalaisiin. Muistoissa elävät yhä Karjalan evakot, ja Suomesta löytyi laajaa halua auttaa Venäjän hyökkäyksen kohteena olevaa kansaa.
Auttamishalu kuitenkin toteutuu parhaiten, kun pysähdytään harkitsemaan omia resursseja auttamiseen.
– Ei ole pakko ottaa pakolaisperhettä kotiin. Voi myös auttaa olemalla esimerkiksi kotimajoituksen toiminnassa mukana muilla tavoilla.
Aaltonen kertoo, että monelle majoituksen tarjoaminen on henkilökohtaisempi ja konkreettisempi tapa auttaa.
– Meillä on se vaikutelma, että majoitukset ovat menneet pääosin hyvin ja olemme saaneet niistä positiivista palautetta.
Kausityöntekijät
Keväällä ja alkukesästä tilapäisen suojan hakemuksia saapui Maahanmuuttovirastolle noin tuhat viikossa. Tällä hetkellä tahti on noin 700 viikossa.
Snellman kertoo, että kausityöntekijöiden tilanne tulee pian ajankohtaiseksi Suomessa.
– Ukrainalaiset ovat olleet aktiivisesti kausitöissä ja majoittuneet tiloilla. Kausityön sesonki rupeaa pikkuhiljaa loppumaan. Aktiivisesti seuraamme, tuottaako se lisää hakemuksia vai lähtevätkö ihmiset Suomesta.
