Main ContentPlaceholder
Milloin morsiuspuvun väri vakiintui valkoiseksi? Mitä juhlitaan, kun häistä on kulunut kahdeksannesvuosisata? Tiesitkö, että häävierailla oli aikanaan tapana peitellä aviopari häävuoteeseensa?
Mittava, monipuolinen, informatiivinen ja monen mielestä varmaan myös romanttinen näyttely häiden ja hääasujen historiasta avataan perjantaina Tampereella. Kuva: Kalle Parkkinen
Terho Vuorinen
Paljon oppii, kun askeltaa vuonna 1898 valmistuneen Näsilinnan loistoon Tampereella, aivan Särkänniemen tuntumassa. Uusbarokkisessa palatsissa juhlitaan perjantaina häitä.
Tarkemmin kyseessä ovat palatsissa sijaitsevan Museo Milavidan uuden näyttelyn avajaiset. Juhlatunnelma ei avajaisiin lopu, sillä Kaunis morsian -näyttely esittelee kävijöille suomalaisten häätapojen historiaa lähes vuoden ajan.
Näyttelyn vanhinta hääpukua kantoi aikansa suurimpien kaunottarien joukkoon luettu Adelaide Salingre (1830–1908). Salingre vihittiin vuonna 1855 Tampereen merkkisukuun kuuluneen Fabian Gaddin kanssa. Salingre jäi leskeksi 1871 ja muutti asumaan toisen lesken, ystävättärensä Alexandra Edelfeltin kanssa Helsinkiin Senaatintorin varrelle. Leskirouva Gadd oli mallina monissa kämppäkaverinsa veljen, taiteilija Albert Edelfeltin teoksissa kuten vuonna 1887 valmistuneessa Luxembourgin puistossa -maalauksessa. Kuva: Kalle Parkkinen
Näyttelyn nimi jo paljastaa, että pääpaino on morsiuspuvuissa. Niitä riittää, sillä vanhin Museokeskus Vapriikin varastoista löytynyt hääpuku on vuodelta 1855.
Uusinta esillä olevaa asua ei ole oikeissa häissä edes käytetty. Kyseessä on muotisuunnittelija Teemu Muurimäen luomus, joka suunniteltiin viime vuonna ensi-iltansa saaneeseen Skimbagirls-elokuvaan.
Keskellä Teemu Muurimäen näyttelijä Anna-Maija Tuokolle elokuvaa varten suunnittelema hääpuku viime vuodelta. Asu nähtiin ilman laahusta Seidi Haarlan Hytti Nro 6 -elokuvan ensi-illassa Cannes’n elokuvajuhlien punaisella matolla. Vasemmalla Maija Andérsenin valmistama silkkipuku vuodelta 1991. Oikealla helsinkiläisen Ompelimo Wolskan valmistama silkkihääpuku vuodelta 1963. Kuva: Kalle Parkkinen
– Muodin historia kiinnostaa ja tässä näyttelyssä se näkyy hienosti. Tämä on ihana, romanttinen, kepeä, hauska ja positiivinen aihe, Vapriikin tutkija Katri Pyysalo perustelee henkilökohtaista innostustaan.
– Näyttely kertoo, miten häät ovat muuttuneet, mutta toisaalta eivät. Valkoinen pitää aina pintansa.
Hääyö oli avioliiton lopullinen vahvistus. Vanha, Suomen itäosissa vielä 1800-luvulla käytössä ollut tapa oli, että häävieraat saattelivat morsiamen ja sulhasen vuoteeseen ja peiton alle. Saattamisen ja siunaamisen jälkeen pari jätettiin rauhaan. Kuvassa morsiamen varusteita romanttista hetkeä varten. Tamperelaisen Johanna Marie Waden käyttämät morsiussukkanauhat ovat vuodelta 1821. Hänen isänsä Johan Wade oli Tampereen 1. raatimies. Kukallinen sukkanauha on vuodelta 1857. Morsiamen rekvisiittaan kuului etenkin 1800-luvulla morsiusnenäliina, jota morsian piti kädessään kukkakimpun sijaan. Näyttelyn nenäliina on 1900-luvun alusta. Kuva: Kalle Parkkinen
Kaunis morsian -näyttely esittelee pääasiassa naisten morsiuspukuja ja niihin liittyviä muita vaatekappaleita kuten kenkiä. Näyttelystä löytyy erikoisuuksia kuten hääyösukat, sulhasyöpaita, toisen päivän hääpuku ja morsiusryijy.
Hääasujen takaa löytyy erikoisia tarinoita. Eräs morsian joutui myymään oman häähuntunsa pula-aikana maalaistytölle ja sai maksuksi 52 kananmunaa.
Ennen 1800-lukua tunnettu morsian pukeutui aikansa muotia edustavaan juhlapukuun, joka ei välttämättä ollut valkoinen. Vain koristeet, kukat ja korut erottivat morsiamen muista vieraista. Valkoinen sinetöityi morsiamen väriksi vasta vuonna 1840, kun silkkisatiinipukuun, appelsiininkukkaseppeleeseen ja pitsihuntuun pukeutunut Englannin kuningatar Viktoria juhli häitään. Kuvan musta silkkinen morsiuspuku on aiemmin mainitun Adelaide Salingren asun tapaan vuodelta 1855. Morsian käytti asua myös myöhemmin juhla-asunaan, joten sitä muokattiin ajan kuluessa kantajansa mittojen muuttuessa. Kuva: Kalle Parkkinen
Tarjolla on myös runsaasti tietoa muun muassa siitä, miten avioliittoon liittyvät asiat ovat muuttuneet lainsäädännössä vuosisatojen myötä. Esimerkiksi vuonna 1860 säädettiin laki, jonka mukaan aviomies ei saanut enää kurittaa vaimoaan.
Avioliitossa tapahtuva raiskaus kriminalisoitiin sen sijaan vasta vuonna 1994.
Vasemmalla Vuokko Oy:n valmistama hääpuku vuodelta 1984. Vuokko-brändin takana on Vuokko Eskolin-Nurmesniemi. Keskellä hääpuku vuodelta 1972. Puhvihihainen puku on kukkakuvioista puuvillaripsiä. Puvun valmistajan, helsinkiläisen ompelimon nimi on sama kuin näyttelyn: Kaunis Morsian. Oikealla edessä näkyvän jacquard-kudotun, ranskalaisesta kankaasta valmistetun hääpuvun suunnitteli morsian Marjo Vilppo yhdessä tamperelaisen ompelijan Ellen Kukkosen kanssa. Vilppo vihittiin Heikki Solan kanssa Messukylän vanhassa kirkossa. Kuva: Kalle Parkkinen
Häihin liittyvä piirre on sekin, että monilla on tapana juhlia myös naimisiinmenon vuosipäivää. Kaikki alkoi 50-vuotisjuhlista eli kultahäistä, joita vietettiin jo 1500-luvun Saksassa. Hopeahäät tulivat markkinoille 1600-luvulla.
Suomessa kultahäitä on vietetty säätyläispiireissä 1700-luvulta alkaen. Muut vuosipäivät ovat saaneet nimensä 1800–1900-luvuilla.
Tutkija Katri Pyysalon mukaan muodin historia näkyy hienosti Kaunis morsian -näyttelyssä. Kuva: Kalle Parkkinen
– Eri vuosipäivien nimistä voi olla paikallisesti useita eri versioita, Pyysalo kertoo juhlapäivien nimilistan koostamisen vaikeudesta.
Nimet viittaavat materiaaliin, josta tehtyjä lahjoja aviomiehen sopi antaa vaimolleen kyseisenä vuosipäivänä.
Alida Hämäläinen ompeli vuonna 1923 kuvan morsiuspuvun tyttärelleen Eva-Lisalle, joka meni naimisiin vänrikki Pekka Jänhiän kanssa Kuopion tuomiokirkossa 1923. Myöhemmin majuriksi ylennetyn Jänhiän vänrikinasu ei ole tallessa, joten sulhasen asuksi näyttelyyn löytyi Toivo Nikolai Pehu-Lehtosen majurinasu. Kuva: Kalle Parkkinen
Kaikki hääjuhlapäivien nimet löytyvät jutun lopusta. Kuten se, että kun häistä on kahdeksannesvuosisata eli 12,5 vuotta, vietetään kupari- tai nikkelihäitä.
Näyttely kertoo ensisijaisesti tarinan yläluokkaisten häiden historiasta, mutta samalla myös tapojen yleistymisestä ja muutoksista.
Vasemmalla Christian Diorin vuonna 1947 julkistetun New Look -malliston innoittama hääpuku, jonka helsinkiläinen Muotisalonki IKA valmisti vuonna 1950. Sen vierellä on tamperelaisompelija Elli Joensuun sillasta eli viskoosista valmistama hääpuku vuodelta 1948. Punainen ja siniharmaa hääpuku keskellä ovat sotavuosilta, joka ei ollut valkoisen juhlan aikakautta. Siniharmaan asun sotilaallisuutta korostavat olkatoppaukset. Morsian Gunvor Grahn kertoi aikanaan, että ulkona oli 30 astetta pakkasta, kun häitä vietettiin Haiharan kartanon pirttirakennuksessa: ”Ajettiin Kaukajärven kartanosta Haiharaan jään yli hevosella. Sulhanen oli vaan vänrikki.” Kuva: Kalle Parkkinen
Näyttelyn puvut ja muut esineet ovat Tampereen historiallisten museoiden kokoelmasta.
Kaunis morsian -näyttely Museo Milavidassa Tampereella 31. maaliskuuta 2023 – 3. maaliskuuta 2024.
Hunnulliset hääpuvut sadan vuoden takaa. Vasemmanpuoleista, kotiompelija Olga Vakarin valmistamaa asua käytti Elsa Nummi vuonna 1922. Viipurista tilattua oikeanpuoleista asua käytti puolestaan Hilma Ahokas vuonna 1928. Kuva: Kalle Parkkinen
Lohjalaisen Greta Lisa Wasanderin kapioarkku vuodelta 1813. Kapiot olivat tekstiilejä – vaatteita, pyyhkeitä, nimikoituja lakanoita, liinoja ynnä muita – joita äiti alkoi valmistaa tyttärelleen jo tämän ollessa pieni. Myöhemmin tytärkin teki kapioita, jotka laitettiin sulhasen tai morsiamen isän valmistamaan kapioarkkuun. Itse ommeltujen kapioiden valtakausi päättyi vasta 1960-luvulla. Tutkija Katri Pyysalon mukaan kapioarkku vastasi aikanaan eräällä tavalla sosiaaliturvaa. Sitä olivat myös huomenlahjat, jotka olivat lakisääteisiä vuoteen 1878 saakka. Naimisiinmenossa olikin paljolti kyse omaisuuden siirrosta suvulta toiselle. Kuva: Kalle Parkkinen
Poikkeus valkoiseen on kuvan lehmuksenvihreä hääpuku 1950-luvun lopulta. 1970-luvun taitteen trendeistä kertoo puolestaan oikeanpuoleinen polvipituinen pitsipuku. Tämä malli kuului vuonna 1969 tavaratalo Anttilan valikoimiin. Kuva: Kalle Parkkinen
Ruoka on aina näytellyt isoa roolia häissä. Näyttelyssä on esillä muun muassa kuvan häämenu hotelli Tammerissa pidetyiltä hääpäivällisiltä. Kuva: Kalle Parkkinen
Jos nykyisin löytyy sulhosta ja häistä haaveileville naisille tietoa monista lähteistä, niin osattiin sitä ennenkin. Kuva: Kalle Parkkinen
Kultahäät – ja kaikki muut vuosijuhlat
1. paperihäät / pumpulihäät
2. pumpulihäät / paperihäät
3. nahkahäät
4. keramiikkahäät / kukkahäät / hedelmähäät
5. puuhäät
6. sokerihäät / rautahäät
7. villahäät / kuparihäät
8. pronssihäät / kumihäät
9. pellavahäät / pajuhäät / savihäät / keramiikkahäät
10. tinahäät / posliinihäät
11. teräshäät
12. silkkihäät
12,5. kuparihäät / nikkelihäät
13. pitsihäät
14. norsunluuhäät
15. kristallihäät
20. posliinihäät / pronssihäät
25. hopeahäät
30. helmihäät / norsunluuhäät
35. korallihäät / jadehäät
40. rubiinihäät
45. safiirihäät
50. kultahäät
55. smaragdihäät
60. timanttihäät
65. kruununtimanttihäät / kruununjalokivihäät / rautahäät
70. rautahäät / puuhäät
75. timanttihäät / rautahäät / peltihäät / briljanttihäät
80. platinahäät / tammihäät
