Suomi on vahvasti esillä Ruotsin teatterikeväässä. Ruotsin tärkeimmällä teatterilavalla Dramatenissa puhutaan myös suomea, kun ruotsinlaivalle sijoittuva M/S Tiamantti saa ensi-iltansa. Maria Sidin johtamassa Stadsteaternissa taas nähdään Kesäkirja. Miksi suomalaisuus on nyt nosteessa?
Ohjaaja Anna Takanen ja kirjailija Nina Wähä luovat Ruotsin-laivan tunnelman Dramatenin lavalle. Kuva: Magnus Laupa
Jussi Sippola HS
Tukholma
Rakkaalla laivalla on kaksi nimeä.
Suomalaiset kutsuvat sitä Ruotsin-laivaksi, ruotsalaiset Suomen-laivaksi.
Ruotsin ja Suomen välillä seilaavista risteilijöistä on tullut monesta syystä ikonisia: on turistimatkoja ja ryyppyreissuja, on muistoja muumihyteistä ja maskoteista, välähdyksiä abiristeilystä.
Mutta eräälle ihmisryhmälle laiva edustaa jotain vaikeammin määriteltävää.
Monille Ruotsissa asuville suomalaistaustaisille, eli ruotsinsuomalaisille, laiva on kuin portaali kahden universumin välillä.
Laiva on tapahtumapaikka näytelmässä M/S Tiamantti, joka saa ensi-iltansa Ruotsin Dramaten-teatterissa huhtikuussa. Näytelmän on kirjoittanut ruotsinsuomalainen kirjailija Nina Wähä ja sen ohjaa ruotsinsuomalainen ohjaaja Anna Takanen.
Tiamantti on ruotsinsuomalainen versio sanoista timantti ja diamant.
Näytelmässä kolme ruotsinsuomalaista sisarusta matkustaa laivalla Ruotsista Suomeen. Mukanaan heillä on heidän Suomessa syntyneen äitinsä tuhkat. Laivalla työuransa tehneen äidin lempinimi oli Tiamantti.
Äiti oli kertonut haluavansa tuhkansa siroteltavan Suomeen, rakkaaseen kotimaahansa. Vai oliko? Tytärten muistot ja tulkinnat äidistään eroavatkin toisistaan. Suomessa asuu tytärten isä, joka jätti perheensä Ruotsiin ja palasi Suomeen.
Merkittävässä roolissa näytelmässä ovat myös laivan viisi työntekijää ja laiva itse. Näytelmässä puhutaan pääasiassa ruotsia mutta myös suomea. Lähes koko työryhmä koostuu suomalaistaustaisista.
Näytelmä tutkii ruotsinsuomalaista identiteettiä ja ihmisten suhdetta menneeseen ja perheeseen, kuvaa kirjailija Nina Wähä.
Nina Wähä on kirjailija, näyttelijä ja laulaja. Kuva: Magnus Laupa
Wähä, 43, on syntynyt Tukholmassa, mutta puhui lapsuudessaan suomalaisen äitinsä kanssa vain suomea. Teini-iässä Wähä lopetti suomen puhumisen, mitä hän nyt harmittelee.
”Suomen puhuminen ei ollut silloin coolia siinä lähiössä, jossa asuin”, Wähä sanoo.
Suomi on silti läsnä Wähän ajatuksissa ja hän pyrkii käyttämään kieltä usein.
”Kun 19-vuotiaana matkustin laivalla Suomeen, luulin osaavani kieltä yhä hyvin, mutta niin ei ollutkaan. Sanavarastoni on vanhentunut. En esimerkiksi tiennyt, miksi tietokonetta kutsutaan. Tai tekstiviestiä tai muita uutuuksia”, hän sanoo.
Ruotsin- tai Suomen-laiva on Wähälle henkilökohtaisestikin merkittävä. Laivalla hän on lapsesta saakka matkustanut äitinsä ja isovanhempiensa kotimaahan. Vanhoissa, laivalla kuvatuissa kotivideoissa näkyy pieni Nina-tyttö, joka puhuu suomea aksentilla, joka on sittemmin kadonnut.
”Videoiden näkeminen tuntui surrealistiselta. Tunnistan kyllä itseni, mutta paremmin tunnistan perheenjäseneni. Isoäitini seisomassa maaseudulla Viking Linen aurinkohatussa ja laulamassa suomenkielisiä lauluja.”
Wähä on julkaissut neljä romaania, joista suomeksikin käännetty Perintö oli Ruotsissa August-palkintoehdokkaana ja arvostelumenestys. Siinäkin liikutaan perheen ja Suomen ja Ruotsin rajoilla.
Lue lisää: Nina Wähä tekee Perintö-romaanissaan yhden perheen ruumiinavauksen
Anna Takanen on ohjaaja, kirjailija, näyttelijä ja teatterinjohtaja. Kuva: Magnus Laupa
Myös Anna Takanen on tutkinut teoksissaan ruotsinsuomalaisuutta ja omaa perhettään. Takanen on näyttelijä, kirjailija ja ohjaaja, joka on toiminut Ruotsissa isojen teatteritalojen, kuten Stadsteaternin ja Göteborgin kaupunginteatterin johdossa.
Takasen, 54, mukaan Suomessa usein unohtuu, että Ruotsissa asuu yli 700 000 suomalaistaustaista ihmistä. Suuri osa on 1960–1970-luvuilla työn perässä muuttaneita ja heidän jälkeläisiään.
Paljon on myös sotalasten jälkeläisiä. Talvi- ja jatkosodan aikana Suomesta lähetettiin Ruotsiin yli 70 000 lasta. Monet jäivät Ruotsiin. Yksi heistä oli Takasen isä.
Nelivuotiaana Ruotsiin lähetetty isä ei enää suomea puhunut. Eikä hän sallinut sen opettamista lapsillekaan. Suomeen liittyi niin kivuliaita muistoja, Takanen sanoo.
”Ja kun matkustimme laivalla Suomeen tapaamaan sukulaisia, se oli aina iloinen hetki. Isäkin oli iloinen, mutta hän oli samalla jotenkin huolissaan. Loppujen lopuksi hän oli sodan lapsi, ja Suomi oli maa, jonka hän oli menettänyt.”
Takanen sanoo, että ruotsinsuomalaisille on kehittynyt täysin oma kulttuurinsa, jossa on piirteitä suomalaisuudesta ja ruotsalaisuudesta. Paljon on myös vaiettuja ja arkoja aiheita, kuten vaikkapa sota-ajan kokemukset.
”Tätä ruotsinsuomalaista identiteettiä näytelmässä tutkitaan. Pitkälti kyse on myös työläistarinasta ja siitä, miten sisarukset ovat jättäneet vanhempien suomalaisen työläistaustan ja edenneet osaksi ruotsalaista keskiluokkaa.”
Tanja Lorentzon, Sofia Pekkari ja Thérèse Brunnander risteilevät Dramatenin M/S Tiamantilla. Kuva: Foto AORTA
Usein ajatellaan, että Ruotsilla on suuri vaikutus Suomeen, mutta Anna Takanen haluaa kääntää ajatuksen ylösalaisin. Suomellahan se vasta on ollut suuri vaikutus Ruotsiin.
Kyse ei ole vain Nato-prosessin keikauttamasta isoveli–pikkuveli-asetelmasta, vaan pidemmästä ja syvemmästä vaikutuksesta. Isossa roolissa on Takasen mukaan juuri ruotsinsuomalaisten vähemmistö, joka vaikuttaa Ruotsissa yhteiskunnan kaikilla tasoilla: kulttuurin ja politiikan huipulta yritysmaailmaan.
Lue lisää: ”Finnjävelit” nousivat Ruotsin terävimpään eliittiin – suomalaisten lapset johtavat nykyään keskuspankkia, puolustusministeriötä ja Tukholman kaupunginteatteria
Nyt kun Euroopassa on sota, maiden suhteet ovat lähentyneet, ja Suomi on noussut uudella tavalla esiin. Suomen kielen puhumista ei enää tarvitse hävetä, päinvastoin.
”Mielestäni on hienoa maiden välisille suhteille, että meidän on nyt jälleen määriteltävä uudestaan se, miten riippuvaisia olemme toisistamme. Olemme iät ajat olleet riippuvaisia, mutta nyt riippuvuus tulee näkyväksi varsinkin Ruotsille.”
Takasen mukaan on merkittävää, että ruotsinsuomalainen tarina pääsee esille juuri Dramatenissa, Ruotsin kansallisteatterin lavalla.
Lue lisää: Ruotsi huomasi rakastuneensa nörttiin nimeltä Suomi
Suomi on näkyvästi esillä myös Ruotsin – ja koko Pohjois-Euroopan – suurimman teatterin, Tukholman kaupunginteatteri Stadsteaternin lavoilla. Maaliskuun alussa siellä sai ensi-iltansa Tove Janssonin Sommarboken.
Teatteria johtaa pitkällä sopimuksella Suomesta Ruotsiin muuttanut Maria Sid. Sid aloitti teatterin johdossa vuonna 2019, kun Anna Takanen jätti tehtävän. Vuonna 2021 Sidin sopimusta jatkettiin vuoteen 2025 saakka. Hän on johtanut teatterin läpi hankalien pandemia-aikojen, ja nyt teatterin tilanne näyttää hyvältä, Sid sanoo.
Maria Sid nimitettiin Tukholman kaupunginteatterin johtajaksi 2019. Kuva: Magnus Laupa
Sidin mukaan Suomi ei ole koskaan ollut näin paljon esillä Ruotsissa. Hän kuvailee tilannetta kuin maiden välillä roihahtaneeksi rakkaudeksi.
”Veljeskansat yhdistyvät. Ruotsalaiset ihailevat Suomea nyt todella paljon. Nyt kun puhun Suomesta, kaikki oikein innostuvat. Niin ei ihan aina ole ollut.”
Matilda Ragnerstam (vas.) ja Marika Lagercrantz näyttelevät Kesäkirjassa Tukholman kaupunginteatterissa. Kuva: Sören Vilks
Sid kertoo, että teatterin näyttelijät pyytävät nyt nimenomaan suomalaisia ohjaajia ja suomalaiset osaajat ovat muutenkin päässeet teatterissa paljon esille.
”Se on tietysti kiva, että näitä pyydetään, eikä se tapahdu sillä tavalla, että profiloin täällä omaa kotimaatani. Sen suhteen olen ollut varovainen, että asioita ei tapahdu vain sen takia, että olen Suomesta”, Sid sanoo.
Teatterilavojen lisäksi Suomi on ollut esillä myös elokuvissa. Juuri ensi-iltaan tuli Ruotsissa esimerkiksi elokuva Andra akten, jonka käsikirjoittajat ovat suomalaisia.
Lue lisää: Suomi vaihtui Ruotsiin, ja nyt elokuva kerää kiitosta: Käsikirjoittajat kertovat Suomen ongelmista
Sidin mukaan Suomi ja Ruotsi ovat panostaneet elokuva- ja tv-puolella yhteistyöhön jo pidempään.
”Tätä yhteistyötä on valmisteltu vuosia. Nyt se alkaa näkyä.”
Paljon huomiota Ruotsissa sai esimerkiksi vuonna 2017 valmistunut Helsinki Filmin tuottama Tom of Finland -elokuva. Elokuvan tuottaja Annika Sucksdorff siirtyi elokuvan jälkeen ruotsalaisen elokuvateollisuuden jätin SF Studiosin elokuvaosaston johtoon.
Myös teatterissa Maria Sid suunnittelee pohjoismaista yhteistuotantoa.
”Kiinnostavaa olisi esimerkiksi konsepti, joka siirtyisi paikasta toiseen. Kaikki saisivat oman esityksensä, mutta se olisi meidän Pohjoismaiden yhteinen”, Sid visioi.
Myös kaupunginteatterin lavalla saatetaan nähdä esityksiä, joissa puhutaan sekä suomea että ruotsia, Sid sanoo.
M/S Tiamantin ensi-ilta koittaa muutaman viikon päästä, huhtikuun 15. päivä.
Työryhmä harjoittelee nyt joka päivä ja teksti elää tekijöiden käsissä. Kirjailija Nina Wähä on innoissaan teatterin kirjoittamisesta, koska se ei ole samanlaista yksinäistä puurtamista kuin romaanin kirjoittaminen.
”Työryhmä omistaa tekstin ihan samalla lailla kuin minäkin”, hän sanoo.
Anna Takanen sanoo, että ruotsinsuomalaisuudesta kertova näytelmä on suunnattu ”kaikille”, koska tarina käsittelee universaaleja teemoja. Mutta ennen kaikkea hän toivoo yleisöön ruotsinsuomalaisia.
”Ja tietysti myös suomalaisia. Suomesta voi ottaa laivan Tukholmaan ja hypätä sitten samalla reissulla myös meidän laivamme kyytiin”, Takanen sanoo.
Anna Takanen ja Nina Wähä Dramatenin katsomossa. Kuva: Magnus Laupa
