Finland
This article was added by the user . TheWorldNews is not responsible for the content of the platform.

Teatteriarvostelu | Tarjolla on lempää huumoria, kun hurmaavat viiksekkäät professorit sukeltavat traumoihin ja mytologiaan Teatteri Takomossa

Sukupuolen ja androgyynisyyden kanssa pelaava ja peilaava esitys on pohjavireeltään feministinen. Viiksi-instituutti yhdistää esitystaidetta ja mykkäelokuvaa.

Viiksi-instituutin hahmoja näyttelevät Noora Dadu (vas.), Niina Sillanpää ja Niina Hosiasluoma.

Esitystaide

Viiksi-instituutti, kantaesitys Teatteri Takomossa 3.12. Käsikirjoitus ja ohjaus työryhmä, lavastus Anna Antsalo, lavastuksen pienoismalli Niina Sillanpää, piirustukset Joanna Haartti. Elokuvien kuvaus ja leikkaus Anna Antsalo. Lavalla Joanna Haartti, Noora Dadu, Niina Hosiasluoma, Hanna Raiskinmäki ja Niina Sillanpää.

Kun Teatteri Takomon lavalla joukko viiksekkäitä professoreja kutsuu katsojan seuraamaan Viiksi-instituuttinsa toimintaa, tarjolla on lempeän huumorin värittämä sukellus ihmismieleen ja esittämisen praktiikoihin.

Saksalaisittain murtavat, jonkinlaisia steinerlaisten ja varhaisten psykoanalyytikkojen arkkityyppejä muistuttavat, hurmaavat professorit tarkentavat tutkimuksensa suuresta pieneen, universumin laajuisesta mytologiasta mikroskooppiseen katseeseen ”solutasolle”.

Esitystaidetta ja mykkäelokuvaa yhdistävä Viiksi-instituutti on näyttelijöiden Joanna Haarttin, Noora Dadun, Niina Hosiasluoman, Hanna Raiskinmäen, Niina Sillanpään ja dokumenttikuvaaja ja -ohjaaja Anna Antsalon muodostama työryhmä ja samalla esityksen nimi.

Esityksen aluksi tohtori Hardn (Joanna Haartti) johdattelee katsojan instituutin toimintaan ja taustaan: instituuttilaiset hakevat tilaa ja olosuhdetta muutokselle, transformaatiolle. Sukupuolen ja androgyynisyyden kanssa pelaava ja peilaava esitys on pohjavireeltään feministinen. Pyrkimyksenä on muuntaa negatiivinen vastakkainasettelu positiiviseksi, löytää synteesi.

Näyttämölle rakentuu ”vortexi”, vastakkaisten voimien kohtaamispaikka, jonne tutkijat vuorotellen syöksyvät myyttimatkan hengessä tarkastelemaan muistoja ja traumoja. Episodimaiset vortexiin syöksymiset tarjoavat katsojalle kiinnostavan tilaisuuden tarkastella kunkin ”professorin” esittämisen praktiikkaa, eli eri esittämisen käytänteitä.

Esiintyjät ikään kuin leikkaavat katsojalle auki omaa työtään lavalla ja pyrkimyksenä on sisäisen kokemuksen kääntäminen ulkoisiksi kuviksi.

Näyttelijät asettavat harjoitteissa itsensä harvinaisen uskaliaasti hauraaseen asemaan. Keskiössä ei kuitenkaan ole yksittäinen esiintyjä, vaan nimenomaan praktiikka.

Joanna Haarttin tohtori Hardn johdattelee katsojan instituutin toimintaan ja taustaan heti esityksen aluksi.

Hieman pitkän puolelle venyvän, kolme ja puolituntisen esityksen ensimmäinen puoliaika koostuu professorien tutkimuksista. Jokainen heitä on erikoistunut omaan trauman alaansa, kuten häpeään, haluun tai suruun.

Toinen puoliaika koostuu Anna Antsalon kuvaamista, häkellyttävän hienoista mykkäelokuvista, jotka toimisivat jo itsenäisinä teoksina.

Elokuvissa lähdetään mytologiamatkoille Eedeniin asti, suomalaisessa järvimaisemassa. Esiintyjät säestävät elokuvia livenä.

Esitys on vaatinut käsittämättömän määrän työtä. Lavalle rakentuu toisaalta niin valtava, toisaalta Jonna Haartin Viiksi-instituutin toimintaa kuvaavia piirroksia myöten pikkutarkka maailma, että sitä on mahdotonta ottaa haltuun yhdellä haukkauksella.

Järjellistämisen kautta yritys jää puolitiehen, mutta intuitiivisesti teoksen hoitavaan syliin sukeltaminen palkitsee. Lopussa on luvassa puhdistava ja katsojat koolle kutsuva synteesi.

Käsiohjelman mukaan Viiksi-instituutin tutkimukset jatkuvat kahdella esityksellä vuosina 2022 ja 2023–2024.

Artikkeliin liittyviä aiheita