Televisioarvostelu | Dokumenttisarja tekee synkän päätelmän: osa ihmisistä tarvitsee aina jonkun ryhmän vihattavakseen

2000 vuotta kattava sarja antisemitismin historiasta on raastavan painokasta työtä.

Jos Donald Trumpin, Fox Newsin ja Qanon-salaliittoteorioiden ajasta on ollut maailmalle joku hyöty, se on laajalle levinnyt ymmärrys ihmisten pohjattomasta jallitettavuudesta. Häikäilemättömien valheiden nielemisestä on lyhyt matka vihaan ja väkivaltaan.

Samasta todistaa ranskalainen dokumenttisarja Antisemitismin historia (2022) – kahden vuosituhannen aikajanalla. Huolimatta neljän tunnin kestosta ja runsaista asiantuntijahaastatteluista ohjaaja Jonathan Hayounin ote säilyy erinomaisen jäntevänä läpi sarjan.

Ensimmäinen esimerkki juutalaisvainoista on poimittu Egyptin Aleksandriasta vuonna 38. Roomalaisten hallitsemassa provinssissa vallitsi rauha, kunnes kaupungin maailmankuulun kirjaston johtaja Apion väitti, että juutalaiset uhraavat ihmisiä synagogissaan ja käyttävät heidän vertaan leivonnassa. Aleksandrialaiset tappoivat kaikki juutalaiset, jotka löysivät.

Tiettävästi juuri Apionin väitteistä sai alkunsa niin sanottu verisyytös. Englannin Norwichissa vuonna 1144 tapahtuneen pikkupojan murhan jälkeen se muuttui väitteeksi lasten vuodattamisesta kuiviin salaisissa juutalaisten rituaaleissa. Monet muistanevat, että Qanon-uskovaisten mukaan USA:n demokraattipuolueen eliitti syyllistyy samaan.

Yksi sarjan synkimmistä päätelmistä on, että osalla ihmisistä pitää olla joku, jota vihata. Kun 1300-luvun Euroopassa juutalaiset oli karkotettu monelta seudulta, kohteeksi otettiin naiset noitavainoissa.

Välillä sarjassa on päädytty tiivistämään. Vuonna 1894 syyttömänä vakoilusta tuomitun juutalaisupseerin Alfred Dreyfusin tapaus nostatti Ranskassa antisemitismin aallon ja jakoi kansan kahtia. Mainitsematta jää Dreyfusin viiden vuoden vankeus Pirunsaarella Ranskan Guayanassa.

Palvelijattaren salaa kristityksi kastama juutalaispoika Edgardo Mortara riistettiin vanhemmiltaan Italiassa 1858. Kansainvälinen kohu pakotti paavi Pius IX:n palauttamaan pojan vanhemmilleen. Toisaalta selviää, että Mortarasta tuli katolinen pappi, joka halusi käännyttää juutalaiset.

Lisäksi on mainittava, että Mooseksen kuvaaminen taiteessa sarvekkaana ei ainakaan alkujaan perustunut antisemitismiin vaan epäselvään Raamatun käännökseen.

Mooseksen ”kasvojen säteileminen” Siinainvuorelta laskeutuessa oli käännetty latinaksi sanalla cornutam, jonka saattoi tulkita joko ”säteileväksi” tai ”sarvekkaaksi”.

Historia: Antisemitismin historia, Teema klo 21.00 ja Yle Areena. (K12)