Finland
This article was added by the user . TheWorldNews is not responsible for the content of the platform.

Televisioarvostelu | Intialaiselokuva Surman sävel on murhakaruselli, jonka juoni kiertyy turhan monelle mutkalle

Kulttuuri|Televisioarvostelu

Suomessa intialaisia elokuvia nähdään harvoin. Siinä mielessä Surman sävelen esittäminen on tv-tapaus.

Sophie (Ayushmann Khurrana) kokeilee asettua sokeaksi luulemansa Akashin (Radhika Apte) asemaan Surman sävel -elokuvassa. Kuva:  Eros Worldwide / Yle

Draama

Surman sävel ★★

Andhadhun, Intia 2018

Yle Areena (K12)

Intiassa tehdään enemmän elokuvia kuin missään muualla, jopa 1800 elokuvaa vuodessa. Meillä niitä nähdään harvoin. Siinä mielessä Surman sävelen esittäminen on tv-tapaus, vaikkei elokuva järin hyvä olekaan.

Tunnetuimpia ovat Bollywood-musikaalit, mutta Intiassa on muitakin elokuvatuotannon keskuksia kuin Mumbai, entinen Bombay, josta teollisuus on saanut nimensä. Niissä tehdään monenlaisia elokuvia monilla kielillä.

Surman sävel on hindinkielinen kuten muukin Bollywood-tuotanto, mutta se ei ole musikaali. Musiikki on siinä kyllä keskeistä, mutta se ei varsinaisesti kuljeta tarinaa eivätkä näyttelijät herkeä tanssimaan ja laulamaan.

Sen sijaan Surman sävel on hitchcockmainen jännäri, johon on sekoitettu hieman mustaa huumoria.

Päähenkilö Akash (Ayushmann Khurrana) on pianisti, joka tekeytyy sokeaksi, koska ilman näkökykyä on helpompi keskittyä harjoittelemaan soittoa. Niinpä hän näkee asioita, kun muut luulevat, ettei hän näe.

Akash näkee muun muassa tyttöystäväehdokas Sophien (Radhika Apte) märkien vaatteiden vaihdon sateen jälkeen sekä murhan tuoreet ja veriset jäljet Bollywood-tähti Pramodin (Anil Dawan) asunnossa, johon hänet on kutsuttu soittamaan.

Bollywood-musikaalien tunnelmaan päästään, kun Pramod katselee vanhoja leffojaan. Pätkät on napattu veteraaninäyttelijä Anil Dawanin 1970-luvun klassikoista.

Ohjaaja Sriram Raghavan on erikoistunut toimintajännäreihin. Surman säveleen hän sai idean ranskalaisen Olivier Treinerin lyhäristä L’Accordeur (2010). Hän sijoitti elokuvan Punen kaupunkiin, jossa kasvoi ja opiskeli elokuvaa.

Kotimaassaan Surman sävel sai suitsutusta kriitikoilta ja rutkasti palkintoja. Se nousi 20 tuottoisimman intialaisen elokuvan joukkoon. Suurin osa lipputuloista tuli Kiinasta. Aasian ulkopuolelle Surman sävel ei levinnyt kovin laajasti.

Mukana on kiinnostavia oivalluksia ja kohtauksia näkemisestä, katsomisesta ja sokeudesta. Ikävä kyllä ne hukkuvat epäuskottavaan asetelmaan ja yhä uusiin tarinan mutkiin ja kiemuroihin.

Melodramaattisuus ja ylettömät käänteet ovat länsimaiselle katsojalle usein osa Bollywood-viihteen eksoottista viehätystä. Surman sävelen melko realistisessa maailmassa ne tuntuvat turhan ristiriitaisilta ylilyönneiltä.

Intialainen elokuva on telkkarissa harvinaista, mutta elokuvateattereissa sitä voi nähdä vähän enemmän kuin moni ehkä huomaa.

Alan harrastajien FinBolly Movies on tuonut intialaisia elokuvia teattereihin jo vuosia. Harvoja näytöksiä ei juuri markkinoida, joten ne pitää hoksata teattereiden ohjelmistosta tai seurata FinBollya somessa.