Televisioarvostelu | Saksalaissarja palaa jälleen kerran 20- ja 30-luvuille muttei kerro ajasta mitään uutta

Minisarja perhehotellista ei löydä uutta näkökulmaa aikakauteen, jota on jo kovin usein käsitelty.

Saksassa puidaan oman historian kipupisteitä elokuvien ja draamasarjojen kautta, mikä on epäilemättä tarpeen edelleen. Niitä tuntuu valmistuvan jatkuvasti, ja yksi uusimmista on minisarja tai oikeastaan kaksiosainen tv-elokuva Hotelli Reinin varrella.

Nimensä mukaisesti siinä eletään myyttisen joen äärellä. Alue jäi ensimmäisen maailmansodan jälkeen ranskalaisten haltuun, ja siitä ristiriidasta ja vuodesta 1918 lähdetään liikkeelle. Tapahtumat jatkuvat vuoteen 1937.

Hotellin omistaa Dreesenin perhe, ja tarinaa kerrotaan Emil-pojan (Jonathan Berlin) näkökulmasta. Emil palaa rintamalta ja käärii hihansa, jotta hotelli saadaan jälleen toimimaan, vaikka miehitys jatkuu.

Vanhemmat ovat vanhoillisia, ja taustalla määräilee isoäiti, perheen matriarkka (Nicole Heesters), joka tukee nuorta sukupolvea. Emilin sisko Ulla (Pauline Rénevier) rikkoo rajojaan minkä kerkiää, ja Emilillä on suhde palvelijattareen (Henriette Confurius).

Sarja ei valitettavasti tuo mitään uutta näkemystä tuosta aikakaudesta, jota on niin usein jo käsitelty. Henkilöhahmot on rakennettu muutaman ominaisuuden varaan, myös päähenkilö Emil, ja ne ovat ennalta arvattavia, kuten perheenjäsenistäkin voi jo päätellä.

Hotellissa tiivistyvät kaikki ne syyt, jotka johtavat vähitellen väkivaltaan saksalaisten välillä. Toisaalla on vasemmiston radikalismia, toisaalla natsismi nousee, mutta tämänhän me jo tiedämme.

Hotellissa vierailevat sekä Adolf Hitler että Charles Chaplin.

Hotelli Reinin varrella, TV1 klo 21.00 ja Yle Areena. (K16)