Finland

Telttasairaaloita ja leikkaus­saliin tunkeutuvia hyönteisiä – tällaista on suomalais­lääkärin työ sodan ja pandemian keskellä: ”Veti välillä hiljaiseksi”

Telttasairaaloita ja leikkaus­saliin tunkeutuvia hyönteisiä – tällaista on suomalais­lääkärin työ sodan ja pandemian keskellä: ”Veti välillä hiljaiseksi”

Anestesialääkäri Kariantti Kallio työskenteli syys-lokakuun Jemenissä, joka on pahoin sodan ja humanitaarisen kriisin runtelema. Suomalaislääkärin mieleen on jäänyt lähtemättömänä erään pienen pojan kohtalo.

Kuva oikealla: Anestesialääkäri Kariantti Kallio lähdössä matkaan kohti Jemeniä.­

Paahtava 42 asteen lämpötila, leikkaussaliin pyrkivät hyönteiset, sodan etulinjan läheisyys ja koronapandemia. Tällaisissa oloissa suomalainen anestesialääkäri Kariantti Kallio työskenteli tämän vuoden syys-lokakuussa Jemenin kaupungissa Mokkassa sijaitsevassa Lääkärit Ilman Rajoja -järjestön traumasairaalassa.

Vielä keväällä Kallion oli tarkoitus lähteä avustustyöntekijäksi Haitiin, mutta työ peruuntui koronapandemian vuoksi. Hän tarjoutui kuitenkin työskentelemään Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) covid-19 -teho-osastolla. Kun Suomen koronatilanne alkoi rauhoittua kesää kohden, Kallio päätti jälleen lähteä avustustyöhön anestesialääkärinä.

– Minua ovat lapsesta asti kiehtoneet järjestöt ja ihmiset kameroiden takana. He juoksevat uhkaa kohti ja auttavat hädänalaisia, kun muut pakenevat. Mokkassa sodan etulinjan läheisyys tuntui ja näkyi ja kamppailimme jatkuvasti resurssikysymysten kanssa. Siellä tuli kuitenkin todettua, että hyvistä syistä täällä ollaan, kun sairaalakin natisee liitoksistaan, Kallio kertoo.

Sairaalan resurssit olivat rajalliset, mutta Kallion mielestä työ tuntui hyvin merkitykselliseltä.­

Kuukausi sitten Suomeen palannut Kallio on tehnyt aiemminkin avustustyöntekijän töitä Jemenissä ja muissa kriisimaissa, joissa avuntarve on suuri. Lisäksi hän tekee päivätöitä Husissa.

Avustustöitä tekevät lääkärit eivät saa valita kohdemaita, eikä matka Jemeniin ollut yksioikoinen. Suomalaiselle anestesialääkärille tehtiin paljon koronavirustestejä ennen lähtöä Suomesta ja perillä kohdemaassa.

 Jemen on tavattoman kaunis maa, jossa on hienoja kulttuurinähtävyyksiä. Sodan ja humanitaarisen kriisin läsnäolo kuitenkin näkyy ja tuntuu.

Matkaa vaikeuttivat myös jatkuvasti muuttuvat koronakäytännöt ja lentojakin peruuntui. Mokkassa koronavirustilanne oli Kallion mukaan suhteellisen hyvä, mutta kaupunki oli ja on edelleen vakavassa humanitaarisessa kriisissä.

– Jemen on tavattoman kaunis maa, jossa on hienoja kulttuurinähtävyyksiä. Sodan ja humanitaarisen kriisin läsnäolo kuitenkin näkyy ja tuntuu. Terveydenhuolto on monilta osin romahtanut ja sota on jättänyt konkreettisen jälkensä maisemaan. Kaikkialla on tuhoutuneita rakennuksia ja teitä. Elämän on kuitenkin pakko jatkua. Perheiden täytyy syödä ja ihmiset käyvät töissä, jos töitä on, Kallio kertoo.

Tältä näyttää traumasairaala, jossa Kallio työskenteli.­

Traumasairaala, jossa hän työskenteli, oli telttasairaala. Se toimii Kallion mukaan välietappina isojen sairaaloiden ja taistelun etulinjojen välillä. Telttasairaalassa oli pieni alhaisen varustetason teho-osasto ja leikkaussali, jossa oli vain kaksi leikkauspöytää. Potilaspaikkoja oli Kallion mukaan noin 35. Enemmistö lääkäreistä oli paikallisia, Kallion lisäksi muutama lääkäri ja kirurgi tulivat ulkomailta.

– Suomessa sairaalat ovat varsin hyvin varusteltuja. Jemenissä tuli huomattua, että esimerkiksi hoitokeinot ovat monella tavalla rajatummat. Yleensä leikkasimme vain yhdellä pöydällä. Ongelmia aiheuttivat myös hyönteiset, jotka yrittivät jatkuvasti tunkeutua leikkaussaliin. Vaikka ulkona oli 42 astetta lämmintä, onneksi leikkausteltassa oli kuitenkin ilmastointi, hän kuvailee.

Raskainta Kallion mukaan oli se, että vaikka potilas olisi ollut pelastettavissa Suomessa, Jemenissä keinot alkoivat loppua kesken.

– Jatkuva kriisi ja epävarmuus johtivat myös siihen, että ihmiset hakeutuivat hoitoon viiveellä, jolloin heidän tilansa oli merkittävästi vakavampi. Esimerkiksi synnyttävät äidit eivät uskaltaneet liikkua taisteluista johtuen ajoissa sairaalaan, Kallio jatkaa hiljaisena.

Potilaspaikkoja oli hyvin rajallinen määrä.­

Sairaalan potilaisiin tiivistyi maan kriisitilanne. Monella potilaalla oli sotatraumoja ja ampuma-, miina- ja räjähdysvammoja. Sairaalaan saapui myös taisteluiden suoria uhreja ja paikallisia siviilejä, jotka olivat esimerkiksi jääneet ristituleen ja haavoittuneet. Lisäksi sairaala tarjosi kirurgista hoitoa, apua synnytyksissä ja hoitoa vastasyntyneille.

Erään potilaan kohtalo on kuitenkin jäänyt lähtemättömänä anestesialääkärin mieleen.

– Hoidin sairaalassa alakouluikäistä poikaa, jonka isovarvas oli amputoitunut liikenneonnettomuudessa. Haava oli tulehtunut ja vaati anestesiassa puhdistustoimenpiteitä. Vaikka poika joutui makaamaan sodassa raajojaan menettäneiden aikuisten välissä, hän oli aina reippaalla mielellä, Kallio kertoo.

 Vaikka koko tiimi työskenteli lähes jatkuvasti jaksamisensa äärirajoilla, jokaisen sitoutuminen oli vertaansa vailla.

Poika etsi suomalaislääkärin käsiinsä myös sairaalan pihalla. Vaikka hän puhui arabian kieltä, jota Kallio ymmärsi vain muutaman sanan, heidän välillään vallitsi ymmärrys.

– Hän eli keskellä sodan maailmaa. Itsekin isänä toivon, että sen ikäinen lapsi saisi olla tuosta maailmasta vielä autuaan tietämätön. Siitä huolimatta poika kertoi tulkin avulla minulle, että hänestäkin tulisi isona lääkäri. Hän pääsi lopulta setänsä kanssa kotiin. Pojan kohtalo koskettaa minua edelleen syvästi, hän kuvailee.

Jemenissä henkilökunnan henkinen jaksaminen oli jatkuvalla koetuksella. Aamuvuorolainen teki töitä ensin kahdeksasta kahteen, jonka jälkeen oli kuuden tunnin tauko. Sen jälkeen työt jatkuivat taas läpi yön. Kallio kertoo, että teoriassa joka toisen yön sai nukkua rauhassa.

– Vaikka koko tiimi työskenteli lähes jatkuvasti jaksamisensa äärirajoilla, jokaisen sitoutuminen oli vertaansa vailla. Koskaan ei tarvinnut kyseenalaistaa sitä, oliko töissä oikeassa paikassa. Se veti välillä ihan hiljaiseksi, hän hymyilee.

Kallio kiittelee, että mahtavan tiimin ansiosta työssä jaksoi henkisesti.­

Vaikka Kallio on nyt palannut Suomeen, hänen sydämensä vetää jo uusiin haasteisiin pahoille kriisialueille.

– Seuraava työmatka on haaveissa aina siitä hetkestä alkaen, kun astun Suomen maaperälle. Tällä hetkellä Suomen koronatilanne on kuitenkin sellainen, että haluan auttaa täällä apua tarvitsevia, Kallio sanoo.

Football news:

Against Barcelona in the Cup - a small Catalan club that has already knocked out Atletico. Here we picked up and launched the career of Alba
Aguero has contracted the coronavirus
Pogba on the 1st place in the Premier League: Manchester United is still far from the trophy. This is not enough
Rebic and Krunic recovered from covid, Theo has a false positive test
Leandro Paredes: We want to see Messi at PSG, it's natural. I hope he will be with us
Kahn-Neuer: 196 dry matches! Congratulations, it was you who reached my record
Klopp on Liverpool's form: It is absolutely normal that such questions are asked. This level of pressure is a privilege