Vuoden 2005 eläkeuudistus ei onnistunut tavoitteissaan, toteaa Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) tutkimus.
Uudistuksella eläkeikää laskettiin aiemmasta 65 vuodesta 63 vuoteen. Samalla luotiin ”suurten ikäluokkien superkarttuma”, eli aiempaa suurempi eläkekarttuma heille, jotka jatkoivat töissä 63 ikävuoden jälkeen. Tavoitteena oli saada suomalaiset jatkamaan töissä 68 ikävuoteen saakka.
Toisin kävi. Uudesta alaikärajasta tuli heti uudistuksen ensimmäisenä vuonna uusi eläkeiän normi. Uudistuksen myötä ennen 65 vuoden ikää eläkkeelle jääneiden osuus kasvoi jopa 47 prosenttiyksikköä, VATT:n maanantaina julkaisema tutkimus kertoo.
Ei kannustanut
Kymmenen vuotta eläkeuudistuksen jälkeen suuri osa suomalaisista jäi eläkkeelle 63-vuotiaina, 65 vuotta oli menettänyt merkityksensä eläkeikänä, ja 68 ikävuoteen saakka töissä jatkoi hyvin pieni määrä suomalaisia.
Erikoistutkija Terhi Ravaska ja Työn ja talouden tutkimus Laboren johtava tutkija Ohto Kanninen nimeävät tutkimuksessaan useita syitä uudistuksen tavoitteiden vesittymiselle.
Yksi syistä on se, että ”superkarttuma” ei tutkijoiden mukaan keskimäärin parantanut 62–64-vuotiaiden rahallisia kannustimia jatkaa työntekoa verrattuna aikaisempaan järjestelmään. Tutkijoiden mukaan tässä ikäluokassa työnteon rahalliset kannustimet jopa laskivat 0,7 prosenttia.
Vuoden 2005 uudistus koski vuosina 1942–1954 syntyneitä, eli se mahdollisti muun muassa suurten ikäluokkien eläköitymisen jo 63-vuotiaina.
Seuraava eläkeuudistus toteutettiin vuonna 2017, jolloin eläkeikää ryhdyttiin nostamaan vuonna 1955 syntyneistä alkaen niin, että vuonna 1965 syntyneet ovat jälleen 65 vuoden eläkeiässä.
Ravaskan ja Kannisen mukaan näyttää siltä, että tämänkin uudistuksen kohdalla täyden eläkkeen alaikäraja ohjaa kaikkein vahvimmin eläkkeelle jäämistä.
