Milla Palkoaho HS
Moni korkeasti koulutettu ihminen tekee suorittavaa, ei koulutustasoaan vastaavaa työtä pääkaupunkiseudulla. Näitä ylikoulutettuja siivoojia ja kaupan kassoja yhdistää usein yksi seikka: heidän synnyinmaansa ei ole Suomi.
Samaan aikaa osaajapulaa pidetään monella alalla jo uhkana Suomen talouskasvulle ja jopa tänne tuleville investoinneille.
Yhdeksi ratkaisuksi on esitetty työperäisen maahanmuuton lisäämistä.
Tilastojen perusteella Suomessa jo asuvat maahanmuuttajat eivät kuitenkaan työllisty koulutustaustansa mukaan. Usein he saavat työtä, joka ei vastaa heidän todellista pätevyyttään.
Tutkimusten mukaan noin 20 prosenttia ulkomaalaistaustaisista korkeakoulutetuista toimii työntekijäammateissa eli muissa kuin asiantuntijatehtävissä, kun suomalaisista näin tekee vain muutama prosentti.
Lue lisää: Uudeltamaalta loppuvat työntekijät – Nopea käänne huonompaan
Sahar Arvekari oli 27-vuotias, kun hän saapui Irakista Suomeen vuonna 2015. Siihen asti Arvekari oli luonut uraa kotimaassaan.
Hän oli opiskellut nelivuotisen yliopistotutkinnon tietojenkäsittelytieteestä ja työskennellyt kansainvälisissä yrityksissä. Kunnianhimoiselle Arvekarille oli selvää, että hän pyrkisi jatkamaan samalla tavalla Suomessakin.
Suomessa Arvekari sai nopeasti töitä pakolaisia tukevien järjestöjen kautta. Hän pääsi tekemään toimistotöitä määräaikaisilla sopimuksilla.
Samalla kun maahanmuuttajalle oli onnenpotku ylipäänsä päästä töihin, tilanne turhautti. Mitään pitkäaikaista ei ollut tarjolla, saati sellaista, joka olisi vastannut omaa osaamista.
Sahar Arvekari saapui Suomeen vuonna 2015. KUVA: Arvekarin kotialbumi
”Toisaalta kun olen puhunut Irakista muualle Eurooppaan paenneiden kanssa, kaikkialla on ihan samanlaista. Saksassa ja Kanadassa saattaa olla helpompi löytää oman alan töitä”, Arvekari kertoo.
Arvekari hankki itselleen merkonomin paperit parantaakseen mahdollisuuksiaan. Opinnot hän suoritti suomeksi.
Alkuvuoden aikana Arvekari on ehtinyt lähettää lähes sata työhakemusta. Ne ovat poikineet yhden haastattelukutsun. Iso osa yrityksistä ei ole vaivautunut edes lähettämään sähköpostitse tietoa siitä, ettei Arvekari ole tullut valituksi jatkoon.
Arvekarilla on onneksi työpaikka. Hän toimii osa-aikaisena myyjänä kansainvälisessä tavarataloketjussa. Työpaikan Arvekari sai Pakolaisavun kautta. Ensin tunteja oli tarjolla 12 viikossa. Nyt tuntimäärää on nostettu. Arvekarin tavoite on täysipäiväinen työ.
Hän kertoo saaneensa pomoltaan paljon hyvää palautetta. Ja asiakkailta, he ovat parasta Arvekarin työpäivissä.
Lähes kahdeksan vuotta Suomessa on saanut kuitenkin aikaan sen, että oman alan töistä Arvekari ei enää unelmoi samalla tavalla kuin tullessaan.
”Ei ole enää sellaisia haaveita.”
Taidot ovat ruostuneet, ja Irakissa hankittu tutkinto ja työkokemus näyttävät ansioluettelossa jo vanhentuneilta.
Pakolaisavun asiantuntija Ulla Tarkka on työskennellyt pitkään kotouttamiskysymysten parissa. Viimeiset vuodet hän on vetänyt Sauma -työelämävalmennusta, jonka kautta myös Arvekari löysi nykyisen työpaikkansa.
”Tuntuu todella surulliselta ja suorastaan älyttömältä, että samalla kun toitotetaan työvoiman tarvetta, moni maahanmuuttajataustainen ei kelpaa työmarkkinoilla vaikka osaamista ja motivaatiota olisi”, Tarkka sanoo.
Suomi ei pysyisi jaloillaan ilman siivoojia, kaupan kassoja ja muita suorittavaa työtä tekeviä. Samalla Suomi kuitenkin menettää mahdollisuuksia, jos työiässä olevat koulutetut ihmiset eivät pääse hyödyntämään ammattitaitoaan.
Tarkka auttaa työssään pakolaisia työllistymään nimenomaan suorittaviin tehtäviin. Osalla ei ole mitään koulutusta, joillain on Arvekarin tavoin korkeakoulututkinto.
Usein työllistyminen tyssää kielitaitoon. Tarkka ymmärtää, että monissa töissä tarvitaankin erinomaista kielitaitoa. Työnantajan näkökulmasta on riski palkata henkilö, joka ei puhu sujuvasti suomea.
Samaan aikaan Suomessa on kuitenkin myös hitaasti kasvava joukko muualta muuttaneita ammattilaisia, joiden palkka voi olla suomalaisten keskiarvoa huomattavasti korkeampi, eikä suomen kielen taitoa tarvita.
HS kertoi aiemmin Intiasta pääkaupunkiseudulle alle viisi vuotta sitten houkuteltujen korkeasti koulutettujen työntekijöiden joukosta, joiden mediaanitulot ylittävät 100 000 euroa vuodessa.
Lue lisää: Espoossa asuu vähemmistö, jonka mediaanitulot ovat yli 100 000 euroa
Lue lisää: Pidetty siivooja käännytetään Suomesta, vaikka Hus olisi tarvinnut hänen palveluksiaan
Monet Pakolaisavun valmennukseen osallistuneista täydentävät koulutustaan ammatillisella tutkinnolla, kuten Arvekarikin on tehnyt.
”Jopa Suomessa tutkinnon suorittaneet kohtaavat syrjintää työmarkkinoilla”, Tarkka sanoo.
Silloin ihminen saattaa haluta lähteä ulkomaille, vaikka olisi ehtinyt asettua Suomeen. Samaan aikaan tänne yritetään houkutella osaajia töihin, Tarkka lisää.
Tarkan mukaan edes suomalainen korkeakoulututkinto ei välttämättä riitä, jos verkostot puuttuvat.
”Moni maahanmuuttaja uskoo, että täällä pelkkä osaaminen ratkaisee. Todellisuudessa tilaisuuden saa usein vasta silloin, kun tunteen jonkun suomalaisen, joka voi toimia suosittelijana”, Tarkka kertoo.
Sen on saanut huomata myös Pakistanista kotoisin oleva Syed Wahab Raza, joka saapui Suomeen parikymppisenä opiskelijana.
Raza muutti Tampereelle veljensä perässä: veli on perustanut perheen Suomeen ja työskentelee sairaanhoitajana. Veli kaipasi perhettään, Raza haaveili paremmista mahdollisuuksista.
Raza oli opiskellut pakistanilaisessa yliopistossa ja sen jälkeen Italiassa. Suomessa hän suoritti ammattikorkeakoulussa ylemmän korkeakoulututkinnon englanniksi. Raza on insinööri.
Työnhaun Raza aloitti heti Suomeen saavuttuaan. Hän lähetti työhakemuksia kaikkialle. Vastauksia ei juuri kuulunut. Siivousyrityksestä ilmoitettiin, ettei kielitaidottomille ole tarjolla mitään. Lopulta Raza sai veljensä avulla työpaikan sanomalehdenjakajana.
Syed Wahab Razan työ on nykyään yhä enemmän sitä mitä hän toivoo: tiimin johtamista. Sitä varten piti perustaa oma yritys. Kuva: Rio Gandara / HS
Sen jälkeen Raza on työskennellyt vaikka missä, myös ruokakaupan siivoojana.
Joitain vuosia sitten Raza perusti pääkaupunkiseudun ulkopuolelle grillin veljensä kanssa. Kun ravintola oli avattu, kävi ilmi, että he olivat vuokranneet ravintolatilan rakennuksesta, joka on määrätty purettavaksi.
”Menetimme 17 000 euroa, emmekä saaneet mitään korvauksia”, Raza kertoo.
Lähimmäksi oman alan töitä Raza pääsi työskennellessään laboratorioteknikkona. Työ oli määräaikainen. Samana päivänä kun työ päättyi, Razan raskaana oleva vaimo saapui Suomeen.
Mitä työtä ikinä teenkin, omistaudun sille ja suhtaudun siihen kunnianhimoisesti, Raza sanoo.
Kun Razan viimeinen määräaikainen työsuhde päättyi, hän päätti työllistää itse itsensä. Hän korostaa, ettei ole pienyrittäjille tarkoitettuja korona-ajan avustuksia lukuun ottamatta koskaan nostanut tukia.
Nyt Razalla on taksiyritys, jossa on neljä autoa. Hän ajaa taksia myös itse.
Oman alan töistä Raza ei enää elättele toivoa. Sen sijaan hän haaveilee, että voisi joskus työllistää puolisonsa.
Razan mielestä järjestelmää tulisi uudistaa monella tapaa. Yrityksiä tulisi kannustaa palkkaamaan työttömiä työkokeiluihin ja rekrytoimisen kynnystä madaltaa. Se hyödyttäisi Razan mukaan kaikkia, ei vain maahanmuuttajia.
”Näin yritykset voisivat löytää hyviä työntekijöitä, joille tarjota pysyviä työpaikkoja”, Raza selittää.
Työn pitäisi olla Razan mukaan aina kannattavaa, kannattavampaa kuin kotona oleminen. Se tarkoittaa palkkoja, joilla tulee toimeen.
Raza puhuu sujuvaa suomea ja on nykyään Suomen kansalainen. Siksi hänestä tuntuu, että kielitaitoon vetoaminen on toisinaan pelkkä tekosyy.
”Uskon, että kapeakatseisuus haittaa yritystenkin kasvua. Yrityksiä voisi tukea enemmän siinä, miten ulkomaalaiset integroidaan työyhteisöön”, Raza sanoo.
Viimeiseksi hän haluaa kuitenkin kehua Suomea. Suomi on hyvä maa, jossa on paljon kannustavia ja rehellisiä ihmisiä. Sen sanominen on Razalle tärkeää.
Lue lisää: Mikä aiheutti työntekijöiden joukkokatoamisen Uudellamaalla? Tutkijat löytävät kuusi syytä
Lue lisää: ”Katsoin Googlesta” – Filippiineiltä tullut hoitaja kertoo, miltä Suomi tuntuu
