”Lähde pois täältä, Herodes aikoo tappaa sinut”, varoittivat fariseukset Jeesusta.
Näin vakavissa tunnelmissa alkoi evankeliumiteksti, kun valtiojohto oli kokoontunut viettämään valtiopäiväjumalanpalvelusta keskiviikkona Helsingin tuomiokirkossa.
“Kohti sinkoutuvat kivet ja kuolema ovat usein olleet vastassa niitä, jotka ovat seuranneet vakaumustaan”, saarnasi Lapuan piispa Matti Salomäki.
Kansanedustajat, ministerit ja useampi kuin yksi presidentti kuunteli tyytyväisinä. Monia heistäkin on uhkailtu.
Joka kolmas kansanedustaja on kertonut kohdanneensa tappouhkauksia, väkivallalla uhkailua, pelottelua ja solvaamista, jatkoi Salomäki saarnassa ja viittasi myös Ben Zyskowiczin (kok) pahoinpitelyyn viime viikon lauantaina.
Piispa myös kiitti kansanedustajia työstä, jota nämä ovat maamme ja kansamme eteen tehneet näinä vaikeina vuosina.
– On myös kunnioitettavaa, että joku vieläkin suostuu kantamaan vastuuta yhteisistä asioista. Se ei todellakaan ole aina helppoa työtä, kehui piispa.
Kiitokseen oli aihettakin: “Vaikeisiin päätöksiin on saatu ratkaisuja puoluerajat ylittävällä yhteistyöllä.” Pandemiasta päästiin voitolle ja vaikka sota kasvattaakin huolta turvallisuudesta, on Suomesta tulossa Naton täysivaltainen jäsen.
Uskonnoista puhutaan politiikassa vähän
Valtiopäiväjumalanpalvelus on erikoisuus maassa, jossa valtionkirkkoa ei virallisesti ole. Valtionkirkon sijaan Suomessa on evankelis-luterilainen “kansankirkko”, johon jäsenmäärän jatkuvasta laskusta huolimatta kuuluu edelleen kaksi kolmannesta kansasta.
Pienempään kansankirkkoon, Suomen ortodoksiseen kirkkoon kuuluu suomalaisista joka sadas ja muitakin kristittyjä on täällä satoja tuhansia.
Nopeimmin kasvaa suurin ei-kristitty vähemmistö. Muslimeja arvioidaan olevan Suomessa noin 130 000 eli yli kaksi prosenttia väestöstä.
Yhteiskunta maallistuu ja uskonnollisuus muuttaa muotoaan, mutta suuri enemmistö suomalaisista on uskontokuntien jäseniä vielä pitkään.
– Siihen nähden, miten merkittävä asema kirkolla on yhteiskunnassa, kirkosta ja uskonnoista puhutaan politiikassa yllättävän vähän. Näin sanoo tutkija Tuomas Äystö Helsingin yliopistosta.
Intohimoja ei poliitikoissa herätä edes kirkon erikoinen perustuslaillinen asema. Ylintä lainsädääntövaltaa Suomessa käyttää eduskunta, mutta evankelis-luterilaista kirkkoa koskevan kirkkolain sisällöstä päättää kirkko itse. Eduskunta voi ainoastaan hyväksyä tai hylätä kirkolliskokouksen kirjoittamat lait.
– Kirkon vallasta tai roolista ei juuri puhuta, mutta uskonnonopetus ja koulujumalanpalvelukset ovat kestoaiheita. Lisäksi uskonto on aina mukana, kun eduskunta keskustelee perheestä ja avioliitosta, abortista tai sukupuolenkorjauksista.
Äystön mukaan erityisesti Suvivirsi sekä sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvät kysymykset on omaksuttu osaksi identiteettipolitiikkaa. Juuri näissä kohdissa jakolinja konservatiivien ja liberaalien välillä korostuu. Silloin puhutaan myös uskonnosta ja Raamatusta.
Raportti asenteista uskontoon ja politiikkaan
Äystö on mukana Helsingin yliopistossa uskonnon ja politiikan suhdetta tutkivassa Legitrel -tutkimusryhmässä. Se julkaisi eduskuntavaalien alla raportin suomalaisten äänestäjien asenteista uskontoon ja politiikkaan.
Tutkimusryhmä selvitti, miten eri puolueiden kannattajakunta suhtautuu kirkkoon ja uskontoon. Lokakuussa 2022 toteutettuun kyselyyn vastasi noin 1500 Suomessa asuvaa henkilöä.
Eduskuntapuolueista uskontoasenteissaan selvimmin erottuu jo nimensä mukaisesti uskontopuolue kristillisdemokraatit.
– Eduskunnassa kristillisdemokraatit perustelee kantansa yleensä ei-kristillisellä kielellä. Omimmalla alueellaan se on kuitenkin sosiaalieettisten kysymysten parissa, kun uskonto on näkyvämmin mukana, sanoo Äystö.
Kaikista eduskuntapuolueista juuri kristillisdemokraattien kannattajat ovat uskonnollisimpia ja arvokonservatiivisimpia. Kristillisdemokraatit uskovat Jumalan olevan olemassa ja Jeesuksen syntyneen neitsyestä.
Selvä enemmistö kristillisdemokraateista vastustaa sukupuolineutraalia avioliittoa sekä oikeutta aborttiin. Kaikissa muissa puolueissa abortti hyväksytään ja perussuomalaisia lukuunottamatta myös samaa sukupuolta olevien avioliitoilla on enemmän kannattajia kuin vastustajia.
Yli 98 prosenttia kristillisdemokraateista haluaa vaalia kristillisiä arvoja.
Vaalikoneissakin käytetty kysymys kristillisistä arvoista yhdistetään arvokonservatiivisuuteen ja aiheuttaa usein vastalauseita liberaalimmilta kristityiltä. Heidän mielestään kristillisempiä olisivat liberaalit arvot.
– Tutkimuksen kannalta tämä on ihan selvä. Kristilliset arvot tarkoittaa käytännössä arvokonservatiivisuutta. Kyselytutkimusten tekijän tehtävä ei ole kansanvalistus. Tässä en voi auttaa, pahoittelee Äystö.
Yli puolet kristillisdemokraateista on sitä mieltä, että valtion lakien tulisi perustua uskontoon ja 85 prosenttia haluaisi suomalaisen identiteetin olla kristillinen.
Yli puolet haluaisi myös valtiojohdon erikseen julistavan Suomen kristilliseksi kansakunnaksi.
– KD on ainoa, joka yksiselitteisesti ilmoittaa olevansa kristillinen puolue. Perussuomalaiset kutsuu itseään kristillis-sosiaaliseksi, mutta sen toiminta suhteessa kristinuskoon ei ole yhtä linjakasta. Kristillisdemokraatit on johdonmukaisempi.
Luterilaisen kirkon jäseniä kristillisdemokraatit eivät kuitenkaan aina ole. Alle puolet, 49 prosenttia, kristillisdemokraattien kannattajista kuuluu luterilaiseen kirkkoon. Jopa vihreistä kirkon jäseniä on useampi. Vain vasemmistoliiton kannattajien jäsenyysprosentti on kristillisdemokraatteja alhaisempi.
– Yli 40 prosenttia kristillisdemokraateista on muiden kristillisten yhteisöjen jäseniä, selittää Äystö.
Hallitus osallistui jumalanpalvelukseen keskiviikkona Helsingin tuomiokirkossa. Stina Virkamäki / Valtioneuvoston kanslia
Luterilaisin kannattajakunta keskustalla
Kaikkein luterilaisin kannattajakunta on tutkimuksessa toiseksi kirkkopuolueeksi nousevalla keskustalla. Keskustalaisista 88 prosenttia kuuluu evankelis-luterilaiseen kirkkoon, siitä huolimatta, että Jumalaan uskoo keskustalaisista alle 60 prosenttia ja neitseestäsyntymiseen alle puolet.
– Keskustan valtakunnallisessa politiikassa uskontoa ei tuoda esiin. Sitä pidettiin jopa lestadiolaiseen liikkeeseen kuuluvan pääministeri Sipilän kohdalla yksityisasiana. Osa edustajista äänestää kuitenkin konservatiivisen kristillisen linjan mukaan. Se näkyi myös translakiasiassa, muistuttaa Äystö.
Kolmas arvokonservatiivisena tutkimuksessa erottuva puolue on perussuomalaiset.
Kristillisdemokraattien jälkeen aborttioikeutta ja samaa sukupuolta olevien avioliittoja vastustetaan eniten keskustassa ja perussuomalaisissa. Muissa puolueissa vastustajat ovat selvä vähemmistö.
Selvimmin perussuomalaisia erottaa muista konservatiiveista kysymys uskonnollisten symbolien näkymiseen julkisessa tilassa. Tässä perussuomalaiset asettuu vasemmistopuolueiden rinnalle.
Vain perussuomalaisten, SDP:n ja vasemmistoliiton kannattajissa on enemmän halua kieltää kuin sallia uskonnolliset symbolit. Suopeimmin uskonnollisiin symboleihin suhtautuvat kristillisdemokraatit ja keskustalaiset.
– Vastaajat ovat selvästi miettineet eri asioita. Toiset ristiä, toiset minareetteja ja hijabia, selittää Äystö.
SDP:n ja kokoomuksen kannattajat eivät korosta kristillisiä arvoja
Suurista puolueista SDP ja kokoomus ovat selkeimmin samalla linjalla suhteessa kirkkoon ja uskontoon.
– Kummankaan kannattajat eivät korosta kristillisiä arvoja. Molemmissa yli puolet hyväksyy sukupuolineutraalin avioliiton ja valtionkirkon vastustajia on enemmän kuin kannattajia. Aborttioikeuden kannattajiakin oli kokoomuksessa jopa enemmän kuin SDP:ssä.
Suurimmat erot sinipunan sisällä liittyvät kansallisvaltion identiteettiin.
Kokoomuksen kannattajista 85 prosenttia haluaa vaalia isänmaallisia arvoja, SDP:n 73 prosenttia. Toisaalta 38 prosenttia kokoomuslaisista katsoo kristillisyyden kuuluvan osaksi suomalaista identiteettiä, demareista alle neljännes.
– Vaikka kokoomuslaisissa on kirkon jäseniä enemmän kuin perussuomalaisissa, kannatusta valtiokirkolle löytyy perussuomalaisilta enemmän.
– Kolmen suurimman puolueen kannattajat ovat hyvin lähellä toisiaan ja samalla koko väestön keskiarvoa uskossa Jumalaan, neitseestäsyntymiseen ja siihen, tulisiko lakien perustua uskontoon.
Vasemmistoliiton ja vihreiden kannattajat arvoliberaaleimpia
Kaikkein arvoliberaaleinta väkeä ovat vasemmistoliiton ja vihreiden kannattajat. Ne erottuvat muista puolueista selvästi omaksi ryhmäkseen.
– Arvoliberaalius kiinnittyy uskontosuhteeseen siinä missä kuin konservatiivisuuskin, sanoo Äystö.
Vasemmiston ja Vihreiden kannattajista alle puolet on kristittyjä ja harva uskoo neitseestäsyntymiseen.
– Heistä isänmaallisia arvoja haluaa vaalia alle puolet ja kristillisiä vain joka viides. Aborttioikeutta ja sukupuolineutraalia avioliittoa kannatetaan selvästi eniten vasemmistoliiton ja vihreiden parissa, valtionkirkkoa vastustetaan.
Merkittävä osa vihreistä kirkon jäsenistä on “kannatusjäseniä”. Kirkkoon kuuluu vihreiden kannattajista 54 prosenttia, mutta kristityksi tunnustautuu vain 40 prosenttia.
Kirkolla näyttää olevan vahva kannatus muissakin puolueissa. Vain kristillisdemokraateissa ja perussuomalaisissa on kirkon evankelis-luterilaisen kirkon jäseniä vähemmän kuin kristityksi itsensä identifioivia.
– KD:n kohdalla selitys ovat muut kristilliset yhteisöt, perussuomalaisille kristillisen kulttuuri-identiteetin poliittinen merkitys.
Piispat voivat odottaa vaali-iltaa levollisin mielin.
– Suomesta puuttuu kirkkovastainen puolue kokonaan, sanoo Äystö.
– Minkään puolueen agendalla ei ole valtionkirkkojärjestelmän purkaminen, eikä siihen suurta painetta näytä äänestäjiltäkään tulevan. Se ärsyttäisi enemmän kuin tuottaisi ääniä.
Entä RKP:n kannattajat? Minne he sijoittuvat suhteessa uskontoon?
– Valitettavasti RKP:n kohdalta ei saatu riittävästi vastauksia. Se voi johtua siitä, että kysely toteutettiin vain suomeksi.
Takaisin valtiopäiväjumalanpalvelukseen.
Saarnassaan piispa Salomäki valoi rohkeutta uudelleen ehdolle asettuneisiin kansanedustajiin. He eivät ole yksin, sillä heidän puolestaan rukoiltaisiin jokaisessa jumalanpalveluksessa myös seuraavalla vaalikaudella.
– Jeesus ei säikähdä Herodekselta saamaansa tappouhkausta eikä lähde pakoon. Sen sijaan hän lähettää viestin takaisin päin: ”Sanokaa sille ketulle, ’Tänään ja huomenna minä ajan ihmisistä pahoja henkiä ja parannan sairaita, ja kolmantena päivänä saan työni päätökseen.’”
