Finland
This article was added by the user . TheWorldNews is not responsible for the content of the platform.

Vaarallinen Venäjä on koetellut Suomea jo vuosi­satojen ajan – asian­tuntijat kertovat, mihin Ukrainassa nähdyt raakuudet juontavat juurensa

Kuvat Ukrainasta ovat tehneet sodasta taas pelottavaa arkipäivää Euroopassa. Venäjän julma hyökkäyssota Ukrainassa on herättänyt suomalaisissakin vanhoja muistoja sodasta ja ahdingosta. Kuva:  Reuters, Lehtikuva, Liisa Takala, Sanoman arkisto

Onko Venäjä julmine sotilaineen ikuinen ja muuttumaton? Suomen ja Venäjän suhteissa on monta kipupistettä.

Venäjän julma hyökkäyssota Ukrainassa on nostanut monien suomalaisten mieliin vanhat sodat ja ahdingot itänaapurin kanssa. Kuinka Venäjään pitäisi oikein suhtautua? Ovatko tarinat vanhasta vainoojasta taas totta?

Uuden asennon ottaminen äkkiä on vaikeaa ja aiheuttaa ahdistustakin. Suomalais­asiantuntijoiden mukaan suhde vaaralliseen naapuriin on ollut todella vaikea satoja vuosia.

– Venäjä on aina alistanut meitä ja käyttänyt meihin voimakasta väkivaltaa, sanoo evp. tiedustelueversti Martti J. Kari, joka työskentelee Jyväskylän yliopiston työelämäprofessorina.

Martti J. Karin mukaan tarina Suomen ja Venäjän suhteista käännettiin ylösalaisin jatkosodan jälkeen. Kuva:  Heikki Saukkomaa

– Isoviha, pikkuviha, talvisota, jossa Suomen kansa yritettiin tuhota. Sisällissodassa Venäjältä tuettiin punaisia. Heidän voittonsa olisi saattanut johtaa Neuvostoliittoon liittämiseen, Kari luettelee.

Karin mukaan kansa on tiedostanut aina kuinka ”aggressiivinen, väkivaltainen ja paha Venäjä on”. Jatkosodan jälkeen tilanne kuitenkin muuttui.

– Käännettiin ylösalaisin narratiivit. Ystävästä tuli vihollinen ja vihollisesta ystävä. Täällä laukkasi kaikenlaisia balalaikkaorkestereita. Uskon, että suurin osa suomalaisista ei koskaan uskonut YYA-liturgiaa.

Tuntemattoman sotilaan risti Mäntsälässä, vuoden 1713 miehityksen ajalta. Kuva:  Mäntsälän museotoimen valokuvakokoelma

Karin mukaan rinnastuksissa Venäjän Ukrainassa käymien sotien ja Suomen sotien kanssa on oltava tarkkana.

Talvisotaan vertautuu tietenkin David vastaan Goljat -asetelma. Ukraina saa aseapua lännestä, kuten Suomi Ruotsista. Nykyisiä taisteluita voi rinnastaa jatkosotaan, jossa Suomi yritti saada Neuvostoliiton valtaamia alueita takaisin.

– Me menimme vanhan rajan yli. Ukraina tuskin tulee niin tekemään, vaikka valloittaisikin Krimin takaisin, Kari sanoo.

Karin mukaan Venäjän laajentumishalun syyt löytyvät historiasta.

Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on nostanut monien suomalaisten mieliin kysymyksen, kuinka Venäjään pitäisi oikein suhtautua? Kuva:  REUTERS/Alexander Ermochenko

– Venäjä on mannervaltio, sinne on aina joku hyökännyt. Jotta he voisivat estää sen ja taistella muiden alueella, on jatkuvasti pitänyt laajentua ja laajentua. Mutta kun alue on laajentunut, uhka onkin aina ollut seuraavan rajan takana, Kari sanoo.

– Nyt se on osin kuviteltua uhkaa. Kaikkihan me lännessä ymmärrämme, että Nato ei hyökkää Venäjälle. Siellä propagandassa kuitenkin rummutetaan, kuinka Nato piirittää ja suunnittelee hyökkäystä. Tällä oikeutetaan sotatoimia Ukrainaa vastaan.

Karin mukaan todellinen motiivi on Venäjän pelko, että demokratisoitumiskehitys leviäisi Ukrainasta Valko-Venäjälle ja Kazakstaniin. Demokratia taas loisi hyvinvointia. Silloin venäläisetkin voisivat herätä.

Eiväthän he tyhmiä ole, kyllä he tajuavat mikä ero on parlamentaarisella demokratialla ja hyvinvoinnilla diktatuuria ja pahoinvointia vastaan.

– Eiväthän he tyhmiä ole, kyllä he tajuavat mikä ero on parlamentaarisella demokratialla ja hyvinvoinnilla diktatuuria ja pahoinvointia vastaan.

Venäläiset sotilaat ovat syyllistyneet raakuuksiin Ukrainassa. Karin mukaan se juontaa sotilaskoulutuksesta.

– Siellä simputus on edelleen epäinhimillistä alistamista. Siihen kuuluvat nolaamiset ja raiskaukset. Meillä jo alokkaille opetetaan sodan oikeussääntöjä ja ne käydään läpi upseereille kaikilla kursseilla. Venäjällä tällaista kulttuuria ei ole, Kari sanoo.

– Venäläisessä ajattelussa yksittäisellä ihmisellä ei ole merkitystä, oli tämä venäläinen tai vierasmaalainen. Vain kollektiivilla on merkitystä. Yhden ihmisen ampumisella tai raiskaamisella ei ole merkitystä. Suhtautuminen ihmiselämään ja yksilöön on aivan erilainen kuin meillä. Se pitää vain ymmärtää.

Karin mukaan raiskaamista on aiemminkin käytetty aseena.

Stalin käski Saksan rajan ylityksen jälkeen, että raiskatkaa, että saadaan arjalainen veri sekaisin.

– Stalin käski Saksan rajan ylityksen jälkeen, että raiskatkaa, että saadaan arjalainen veri sekaisin, Martti J. Kari sanoo. Kuva:  IS-arkisto

Joukossamme on vielä ihmisiä, jotka muistavat, kuinka itäinen vaara konkretisoitui talvisodassa Suomessa.

– Stalin oli kylmäverinen ja omalla järkiperäisellä tavallaan machiavellimainen valtiomies, sanoo historioitsija Teemu Keskisarja.

– Suomalaisia odotti miehityksen myötä puhdistus isolla P:lla. Suojeluskuntalaiset ja kulakit, eli viisi peltohehtaaria ja muutaman lehmän omistavat talonpojat, olisi ammuttu monttuun niskalaukauksella. Älymystö olisi massamurhattu kansakoulunopettajista professoreihin. Tällaiselta meidät pelastivat keväällä 1940 suurpolitiikan onnekkaat sattumukset, Keskisarja sanoo.

Pikemminkin suomalaisten ja venäläisten välit ovat olleet yllättävän hyvät, kun otetaan huomioon, että yhteistä rajaa on 1 500 kilometriä.

Teemu Keskisarjan mukaan Suomen ja Venäjän historia ei ole eurooppalaisessa mittakaavassa poikkeuksellisen sotaisa. Kuva:  Liisa Takala

Keskisarja esittää kuitenkin yllättävänkin tulkinnan Suomen ja Venäjän väleistä vuosisatojen mittakaavassa.

– Pikemminkin suomalaisten ja venäläisten välit ovat olleet yllättävän hyvät, kun otetaan huomioon, että yhteistä rajaa on 1 500 kilometriä. Muutama sota vuosisadassa, Keskisarja sanoo.

– Se on vähän verrattuna Keski-Eurooppaan, jossa on rahanarvoisia alueita. Niillä palkkasoturit saattoivat riehua 50 vuotta putkeen. Suomalaisilla ja venäläisillä ei ole kovin isoja kanoja kynittävinään.

Kokeneelta diplomaatilta René Nybergiltä ilmestyi tänä syksynä esseekirja Ruotsin ja Venäjän välissä, jossa käydään läpi historiaa satojen vuosien ajalta.

Hän näkee suuren eron Ukrainassa käytävän sodan ja Venäjän ja Suomen käytyjen sotien välillä.

– Erona on Bysantti ja Rooma, Nyberg sanoo.

Ruotsi, ja sitä kautta Suomi, kuuluivat läntiseen kristikuntaan, Venäjä ja Ukraina itäiseen.

– Se, mitä siellä nyt nähdään, on aidosti veljessotaa. Jos Ukrainan kenraalit ovat olleet vain nuoria luutnantteja neuvostoarmeijassa, he osaavat kaiken, minkä venäläisetkin osaavat – joka ikisen käänteen, joka tapahtuu vihollisen puolella. He toimivat sisältä päin.

Se, mitä siellä nyt nähdään, on aidosti veljessotaa.

René Nybergin mielestä on hyvä, että Suomi on Kremlistä katsottuna marginaalissa. Kuva:  Jussi Nukari

Suomalaisten ja ruotsalaisten kielellinen ja kulttuurinen ero venäläisiin oli aina suuri.

– Kun Aleksanteri I valtasi Suomen, hän valtasi pienen Ruotsin. Ainoa ero muuhun Ruotsiin oli, että enemmistön kieltä ei kukaan ymmärtänyt. Näin Suomi ei koskaan integroitunut Venäjään. Suomi ei ollut osa Venäjää, vaan Venäjän keisarikuntaa. Se oli siinä mielessä hyvin erikoinen asema.

Kapinoivan Puolan venäläiset alistivat 1800-luvulla. Vaikka katolinen uskonto oli siellä vahva, kieli oli slaavilainen.

– Jos osaat puolaa, opit aika nopeasti venäjää. Oli semmoista läheisyyttä.

Nyberg muistuttaa, että autonomian aikana Suomessa asui vähemmän venäläisiä kuin nykyään. Ratkaiseva asia osuu 1900-luvun sotiin ja luovutetun Karjalan kohtaloon.

– Se oli tapa, jolla evakuoimme väestön. Se oli miekalla vedetty raja. Toisella puolella vain kivet puhuivat suomea.

Ukrainan sodan julmuus on hätkähdyttänyt suomalaisia. Ukrainan joukkoja Khersonin alueella lähellä rintamaa marraskuun alussa 2022. Kuva:  REUTERS/Viacheslav Ratynskyi

Vaikkapa Saksan ja Ranskan rajalla Elsass-Lothringenissa armeijat kulkivat, mutta väestö pysyi. Suomen Karjalasta se poistui.

Ukrainan sodan julmuus on hätkähdyttänyt suomalaisia.

Nybergin mielestä julmia tapahtumia selittää osittain se, että osa venäläisistä sotilaista tulee hyvin köyhistä ja kaukaisista oloista.

Aleksandr Solzhenitsyn kertoo siitä kuinka venäläiset ensimmäisessä maailmansodassa tunkeutuivat syvälle Itä-Preussiin ennen kuin heidät lyötiin. He eivät ymmärtäneet, että voi olla näin vaurasta. Tiilitaloja! Nyberg kertoo.

Hänen mielestään sama toistuu, kun vaikkapa nyt Venäjän armeijaan värvätyt burjaatit tulevat Ukrainaan.

– Kun he näkevät ihmisillä sisävessoja, siinä on samaa. Sinänsä Venäjän armeijassa on huono kuri ja siinä on myös venäläisen yhteiskunnan julmuutta, mutta ei kannata tehdä ylitulkintoja. He eivät keksineet raiskausta sodankäynnin välineenä.

Kun amerikkalaissotilaat tulivat Eurooppaan, he tulivat vauraasta maailmasta. Heidän suhtautumisensa siviileihin oli toisenlainen.

Saksalaiset kohtelivat toisessa maailmansodassa julmasti sekä venäläisiä että ukrainalaisia.

– Kun amerikkalaissotilaat tulivat Eurooppaan, he tulivat vauraasta maailmasta. Heidän suhtautumisensa siviileihin oli toisenlainen.

Kuuluisassa kuvassa venäläisestä sotilasta Berliinin valtiopäivätalon katolla sotilaan käsistä on käsitelty pois sotasaalina otettuja rannekelloja.

Tunnettu kuva sotilaasta kiinnittämässä Neuvostoliiton lippua Berliinin valtiopäivien katolla on otettu toukokuun 2. päivänä 1945. Kuva:  Jevgeni Khaldei/Zuma Press/MVPhotos

Suomessa muistetaan Ison vihan kauhut ja ryöstely. Nybergin mukaan tuolloin oli usein kyse ”sotaverosta”. Siviileiltä haluttiin rehua ja ruokaa. Jos sitä ei saatu, ryöstettiin.

– Karoliinit tekivät aivan samaa, vaikka toki olivat kurinalaisempia kuin kasakat.

Karoliineiksi kutsuttiin Ruotsin kuninkaan Kaarle XII:n sotilaita suuressa Pohjan sodassa, jonka osa isoviha oli.

Teemu Keskisarja on tehnyt kirjoja sekä isostavihasta että sitä seuranneesta pikkuvihasta.

– Isoviha oli apokalypsi. Rutto ja nälkä tulivat yhtä aikaa vihollisen kanssa, Keskisarja sanoo.

Hänen mukaansa ruotsalaiset joukot syyllistyivät samankaltaisiin julmuuksiin kuin venäläiset.

– 1700-luvun sodissa ei ollut oikeaa ja väärää, hyvää ja pahaa, vastakkain.

1700-luvun sodissa ei ollut oikeaa ja väärää, hyvää ja pahaa, vastakkain.

Venäjän historian emeritusprofessori Timo Vihavainen sanoo, että ei näe venäläisten julmuudessa Ukrainassa ”mitään poikkeuksellista” esimerkiksi 1990-luvun Balkanin sotiin verrattuna.

– Ehkä on tappavampia ja tehokkaampia aseita, Vihavainen sanoo.

– Mutta tietenkin tämä infrastruktuurinen tuhoaminen on barbaarinen keino. Se tuo mieleen toisen maailmansodan ja 30-vuotisen sodan.

Vihavaisen mukaan venäläiset eivät ole mitään ”harvinaisia eläimiä”, vaan normaaleja ihmisiä ahdistavassa tilanteessa.

Timo Vihavaisen mielestä venäläiset eivät ihmisinä poikkea muista. Kuva:  Jari Lam, Lehtikuva

– Tulee mieleen Itä-Karjalan suomalaiset 1930-luvulla. He oppivat Stalinin tavoille hyvin tarkkaan. Kantelivat toisistaan, teeskentelivät ja valehtelivat niin paljon kuin sielu ikinä sieti.

Suomen sisällissodan jälkeen Neuvosto-Karjalaan siirtyi suomalaisia punaisia rakentamaan ihanneyhteiskuntaa. Monet kohtasivat loppunsa Stalinin puhdistuksissa.

Teemu Keskisarjan mukaan venäläisten julmuuksille on turha hakea selitystä muinaisen mongolivalloituksen kauhuista.

– Se on klisee. Siitähän on monta kymmentä sukupolvea. Kaikissa Euroopan maissa oli paska feodaalihallinto keskiajalla ja uudemmalla ajalla, Keskisarja sanoo.

Sen sijaan hän hakee syytä venäläiselle piittaamattomuudelle omistusoloista.

– Venäjän viheliäisyyden selittää monen sadan vuoden yksityisomaisuuden suojattomuus.

Tsaarien maaorjilla ei ollut omaisuutta, kuten ei neuvostokansalaisillakaan. Putinin Venäjän oligarkeillakin se on vain lainassa valtiolta.

– Rahvaalla ei ole mitään. Yksityisyrittäjyyttä ei kaupan alan ulkopuolella juuri ole.

Rahvaalla ei ole mitään. Yksityisyrittäjyyttä ei kaupan alan ulkopuolella juuri ole.

Mikä on Suomen ja vaarallisen Venäjän suhteiden tulevaisuus?

René Nybergin mukaan Suomessa pohditaan usein sitä, mitä Kremlissä ajatellaan Suomesta.

– Vastaus on, että eivät he meitä paljoa ajattele. Stalinille Suomen merkitys oli Leningradin turvallisuus.

Nybergin mukaan Suomen kuva Venäjällä on edelleen hyvä.

Putinin käymät sodat hermostuttivat suomalaisia. Helmikuussa 2021 alkoi hyökkäyssota Ukrainaan. Se sai Suomen hakemaan Nato-jäsenyyttä. Kuva:  Karen Minasyan / AFP

– Vaikka Nato-jäsenyydestä ei tykätä, siitä on oltu aika hiljaa.

Suomi on Kremlistä katsottuna pieni tekijä.

– Me olemme aina olleet Venäjän marginaalissa, mikä on hyvä, Nyberg sanoo.

Se on turvallisempaa kuin olla Ukrainan tapaan etulinjassa.

Timo Vihavainen uskoo Suomen ja Venäjän suhteiden vielä paranevan.

– Mutta kyllähän tämä pahan jäljen jättää, hän sanoo.

Neuvostoliiton aikana ihmisten ja tiedon kulkua maan rajojen yli kontrolloitiin. Vihavaisen mukaan tämä teki neuvostoihmisistä ”aivan tynnyrissä kasvaneita”. Sitten nuoriso oppi alle 20 vuodessa englantia, ja ”kuunteli samoja kappaleita ja teki muutenkin samoja typeryyksiä kuin lännessä”. Nyt Putinin hallinto palauttaa eristystä.

– Sitä rakennetaan kovaa vauhtia uudestaan. Onhan se merkittävä ilmiö.

Nikolai Bobrikovia vihattiin Suomessa. Bobrikov venäläisti hallintokoneistoa, kunnes hänet murhattiin vuonna 1904. Kuva:  Sanoman arkisto

Keskiaika

Ruotsi ja venäläinen Novgorodin kauppatasavalta laajensivat vaikutusvaltaansa pohjoiseen. Ruotsalaiset etenivät idässä Nevan suulle ja perustivat Viipurin. Aleksanteri Nevski loi suomalais-ruotsalainen sotajoukon. Mongolien eteneminen romahdutti vanhat venäläiset ruhtinaskunnat ja Novgorodkin joutui kaanien vaikutuspiiriin. Tämä auttoi ruotsalaisia vakiinnuttamana valtaansa Suomen alueella. Tiedot ajalta ovat puutteellisia ja tarinat sekoittuvat totuuksiin.

Vuonna 1323 solmittiin Pähkinäsaaren rauha, jossa suurin osa Pohjois- ja Itä-Suomea jäi Novgorodin vaikutuspiiriin. Myöhemmin Moskova alisti Novgorodin. Käytännössä erämaiden hallinnasta kamppailtiin myös seuraavilla vuosisadoilla. Vuonna 1495 venäläisten Viipurin piiritys päättyi tarinan mukaan Knut Possen loihtimaan ”pamaukseen”.

Pitkäviha

Vuosina 1570–1595 Ruotsi ja Iivana Julman johtama Venäjä kävivät pitkän sodan. Hävitysretkiä tehtiin kumpaankin suuntaan ja siviiliasutuksia tuhottiin. Täyssinän rauhassa Ruotsin alueet Suomessa lähes kaksinkertaistuivat.

Iivana Julman kuoltua Venäjä syöksyi sekasortoon, jossa ulkovallat tukivat eri vallantavoittelijoita. Seuranneen sodan aikana Jaakko de la Gardien johtamat ruotsalaiset miehittivät hetken aikaa Moskovaa. Lopulta tsaariksi nousi Mikael Romanov, joka joutui myöntymään siihen, että Ruotsin alueet Karjalassa laajenivat suuresti.

Isoviha

Suuressa Pohjan sodassa Venäjä, Puola ja Tanska liittolaisineen kävivät Ruotsin kimppuun vuonna 1700. Aluksi Ruotsin kuningas Kaarle XII menestyi loistavasti. Vuonna 1709 Ukrainan Pultavassa käydyssä taistelussa Pietari Suuri kuitenkin löi Kaarlen joukot.

Se johti Venäjän ensimmäiseen Suomen miehitykseen vuonna 1713, Isovihaan. Venäläisjoukot tappoivat ja ryöstivät julmasti. Suomalaisia vietiin orjatyöhön Venäjälle. Tuhon täydensi samaan aikaan maassa riehunut rutto.

Vuonna 1721 Uudenkaupungin rauhassa Ruotsi menetti suuria alueita Karjalassa. Syntyi Venäjän alainen nk. Vanha Suomi, jossa talonpoikien asema romahti.

Pikkuviha ja Kustaan sota

Vuonna 1741 alkaneessa hattujen sodassa Ruotsi yritti revanssia Venäjästä. Se epäonnistui surkeasti ja Venäjä miehitti jälleen Suomen. Nyt sen joukot eivät kuitenkaan syyllistyneet julmuuksiin samalla tavalla kuin Isossavihassa. Ruotsi menetti lisää alueita Turun rauhassa vuona 1743.

Kuninkaaksi noussut Kustaa III ei ottanut tästä opikseen, vaan käynnisti uuden hyökkäyksen vuonna 1788, kun Venäjä oli vaikeuksissa Turkin kanssa käymässään sodassa. Kustaan sota päättyi tasapeliin, jossa rajat eivät muuttuneet.

Suomen sota

Vuonna 1808 voittoisa Napoleon oli pakottanut Venäjän liittolaisekseen ja vaati sitä hyökkäämään Ruotsia vastaan. Näin Ruotsi haluttiin pakottaa osalliseksi Britanniaa vastaan suunnattuun mannermaasulkuun. Aleksanteri I lähettämät venäläisjoukot miehittivät Suomen, jota tällä kertaa ei annettu takaisin Ruotsille. Aleksanteri teki maasta suuriruhtinaskuntansa.

Sortovuodet

Autonomian ajan alku sujui Suomessa rauhallisissa merkeissä, jota häiritsi Britannian ja Englannin Venäjää vastaan käymän sodan ulottuminen myös Suomen rannoille 1850-luvulla. Suomen talous yhteiskunta ja talous kehittyivät ja erityisesti 1860-luvulla olot vapautuivat. Venäläiset olivat aluksi tyytyväisiä suomalaisuusliikkeeseen, koska sen uskottiin katkovan yhteyksiä vanhaan emämaahan Ruotsiin.

Vuosisadan lopulla suomalainen ja venäläinen nationalismi joutuivat törmäyskurssille. Nikolai II:n noustua tsaariksi käynnistyivät sortovuodet ja venäläistämistoimet. Vastaan hangoittelevia lähetettiin Siperiaan. Pelätty kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikov venäläisti hallintokoneistoa, kunnes hänet murhattiin vuonna 1904.

Venäjän tappio sodassa Japania vastaan ja sitä seuranneet levottomuudet katkaisivat sortokaudet hetkeksi. Suomessa saatiin voimaan yleinen äänioikeus ja säätyvaltiopäivistä siirryttiin eduskuntaan. Sitten sorto palasi ja jatkui ensimmäiseen maailmansotaan asti.

Vuosi 1918 ja heimosodat

Venäjän vallankumous vuonna 1917 innosti suomalaisten itsenäisyyspyrkimyksiä, mutta pula käänsi suomalaisia toisiaan vastaan. Vuoden lopulla Pietarissa valtaan nousseet bolsevikit yllyttivät ensin suomalaisia punaisia myös tekemään vallankumouksen. Kun tämä toteutui vuoden 1918 alussa, bolsevikkien tehokkain tuki kuitenkin katkesi Saksan painostukseen.

Valkoiset voittivat sisällissodan Saksan tuella. Venäjällä raivosi yhä sisällissota. Jotkut suomalaiset halusivat käyttää sitä hyväkseen saadakseen alueita itäisestä Karjalasta, jossa oli puhjennut bolsevikkien vastaisia levottomuuksia. Suomalaiset vapaaehtoiset osallistuivat sotaretkiin rajan taakse vuoteen 1922 asti.

Talvisota

Vuoden 1939 lopulla Neuvostoliiton joukot tunkeutuivat rajan yli tarkoituksenaan koko Suomen miehittäminen. Yli 25 000 suomalaista kaatui puolustustaistelussa, jossa puna-armeijan eteneminen aluksi pysäytettiin. Keväällä 1940 jouduttiin kuitenkin solmimaan rauha, jossa Suomi menetti Viipurin lisäksi laajat alueet Karjalassa.

Jatkosota

Suomi yhtyi vuonna 1941 Saksan hyökkäykseen Neuvostoliittoon saadakseen takaisin alueensa ja poistaakseen suurvallan aiheuttaman uhan itärajaltaan. Suomalaiset etenivät aluksi pitkälle Itä-Karjalaan. Saksan sotaonni kuitenkin kääntyi. Vuonna 1944 puna-armeijan suurhyökkäys ajoi suomalaiset takaisin ja Viipuri menetettiin. Tali-Ihantalan torjuntavoitosta huolimatta Suomi joutui hyväksymään rauhan, josta seurasi lisää aluemenetyksiä.

Kylmä sota ja YYA

Suomi joutui solmimaan Neuvostoliiton kanssa Ystävyys-, yhteistyö- ja avunantosopimuksen. Vaikka Suomesta ei tullut Neuvostoliiton satelliittia, sen vaatimukset jouduttiin ottamaan huomioon sekä sisä- että ulkopolitiikassa. Suomalaisia poliitikkoja on syytetty neuvostoliittolaisten myötäilystä, joka tosin toi liike-elämälle etuja.

Aikakausi päättyi vasta Neuvostoliiton kaatumiseen.

Putin

Uuden Venäjän ensimmäisen johtajan Boris Jeltsinin aikana maiden yhteydenpito parani ja raja mataloitui. Tämä näytti aluksi jatkuvan myös presidentti Vladimir Putinin aikana. Putinin käymät sodat kuitenkin hermostuttivat suomalaisia. Helmikuussa 2021 alkoi hyökkäyssota Ukrainaan. Se sai Suomen hakemaan Nato-jäsenyyttä.