Finland
This article was added by the user . TheWorldNews is not responsible for the content of the platform.

Valokuvaus | Tove Jansson lähetti kymmeniä kirjeitä salaperäiselle valokuvaaja Eva Konikoffille – kuka hän oli?

Tove Janssonin valokuvaajaystävän tarina kiehtoo tämän sukulaista Mark Sarania, joka työstää valokuvaaja Eva Konikoffista dokumenttia.

Eva Konikoff päiväämättömässä valokuvassa.

Kirjailija Ville Eerola on kirjoittanut romaanin, joka perustuu Tove Janssonin lähettämiin kirjeisiin. “Päähenkilö-kertojani on luomani fiktiivinen Tove Jansson, joka perustuu todella eläneen Tove Janssonin hahmolle, muttei ole hän”, Eerola avaa romaaninsa Rakkaudella, Tove (Docendo) jälkisanoissa.

Kaunista ja tarkkaa tekstiä inspiroineiden kirjeiden vastaanottaja on ollut venäjänjuutalainen valokuvaaja Eva Konikoff (1908–1999), joka sittemmin muutti jatkosodan alta Suomesta Yhdysvaltoihin. Romaanissa on myös joukko Konikoffin Yhdysvalloissa ottamia valokuvia.

Fiktio on fiktiota, valokuvat aitoja.

Eva Konikoff työskenteli Photo League -kollektiivissa. Tämän artikkelin kuvat on julkaistu Ville Eerolan romaanissa Rakkaudella, Tove. Tiedot valokuvista ovat niukat. Kuva:  Eva Konikoff / Mark Saran

Romaanin lukijaa alkaa väistämättä kiinnostaa Eva Konikoffin oikea elämä, varsinkin, kun paljastuu, että hän kuului maineikkaaseen – ja Yhdysvalloissa poliittisesti kyseenalaistettuun – Photo League -valokuvaajakollektiiviin.

Konikoffin tarina avautui Eerolalle onnekkaiden yhteensattumien kautta, valokuvaajan sukulaisen Mark Saranin avulla. Eva Konikoff oli Saranin äidin serkku, joka asui pitkään heillä.

Mark Saran vastaa puhelimeen Port Townsendista, viidenkymmenen mailin eli noin 80 kilometrin päässä Seattlesta. Psykoterapeuttina työskentelevän Saranin (s. 1949) työpäivä on tältä erää ohi. Saran elää keskiviikkoiltaa, Suomessa on koittanut torstai.

“Dokumenttini Evasta on nyt ollut vähän tauolla, mutta toivon saavani sen valmiiksi ensi keväänä”, Saran kertoo. Valokuvaajana itsekin työskennelleen Saranin oli tarkoitus tehdä vain lyhyt dokumentti käytyään kurssin Los Angelesissa.

“Vähänpä tiesin silloin”, hän naurahtaa.

Kaiken pohjana on nimittäin Eva Konikoffin Saranille antama jäämistö, suuri määrä valokuvia, joiden kulttuurihistoriallisesta arvosta Saranilla ei alkujaan ollut mitään hajua.

“Kun kysyin, mitä hän haluaa minun tekevän kuvilla, Eva vain naurahti: ‘Tulet tietämään’ – ja hymyili ilkikurista hymyään. Silloin en tuntenut vielä Photo Leagueta ollenkaan.”

Vauva syöttötuolissa. Eva Konikoffin ajoittamaton valokuva Photo Leaguen ajoilta. Kuva:  Eva Konikoff / Mark Saran

Photo League oli perustettu New Yorkissa vuonna 1936. Tuolloin Yhdysvalloissa elettiin syvän laman aikaa. Valokuvaajat dokumentoivat tavallisten ihmisten elämää ja toisaalta olivat inspiroituneita ajatuksesta, että valokuvaus on oma taiteenlajinsa. Photo Leaguen perustajajäseniin kuuluivat Paul Strand (1890–1976) ja Berenice Abbott (1898–1991), jonka elämäntyötä ohjaaja John Lomas on hiljattain kuvannut kiinnostavasti dokumentissaan Kaksi kaupunkia, kaksi valokuvaajaa (Abbott and Atget, katsottavissa Yle Areenassa.)

Hereillä olevan sosiaalisen omantunnon omaavat kuvaajat tallensivat rosoista elämää Yhdysvalloissa, ja Photo League järjesti valokuvauskursseja aikana jolloin alalla oli vähän koulutusta. Satunnaisesti ryhmä julkaisi myös Photo Notes -uutiskirjettä.

Nukkuva lapsi. Kuva:  Eva Konikoff / Mark Saran

Photo Leaguen jäseninä oli liuta nimekkäitä valokuvaajia, muun muassa katuvalokuvaajana tunnettu Arthur Leipzig, valokuvaaja ja elokuvantekijä Ruth Orkin ja Aaron Siskind, jolla oli yhteyksiä abstraktin ekspressionismin taiteilijoihin, kuten Mark Rothkoon. Liikettä tukivat myös esimerkiksi kuuluisat Margaret Bourke-White, Richard Avedon, Ansel Adams ja WeeGee.

Eva Konikoff oli kovassa seurassa.

Photo Leaguen toiminta lakkasi vuonna 1951. Järjestö oli joutunut mustalle listalle jo 1947, ja erään tutkijan mukaan Yhdysvaltain 1950-luvun alun kommunisminvastaisuus lopetti monen Photo Leaguen valokuvaajan uran.

Eva Konikoff piti valokuvaajamenneisyytensä piilossa sukulaisiltaankin, ja hänen elämästään paljon on hämärän peitossa. Puhelimessa Mark Saran kertoo, ettei Konikoff ollut kovin onnellinen ihminen. Hän koki hermoromahduksen avioliittonsa päätyttyä ja lopetti valokuvaamisen.

Tove Janssonin aitoja kirjeitä Eva Konikoffille voi lukea Boel Westinin ja Helen Svenssonin kirjasta Kirjeitä Tove Janssonilta (suom. Jaana Nikula & Tuula Kojo, Schildts & Söderströms, 2014). Eerola mainitsee kirjan jälkisanoissaan, muttei sen tekijöitä.

“Jokainen teos seisoo tekijöidensä harteilla, mutta pysyy pystyssä tai kaatuu omilla jaloillaan. Luin paksut pinot kirjallisuutta Tovesta, kuvataiteesta ja paljon muusta teostani varten. En tietenkään luettele niitä tässä. Kirjoitin romaanin, en tietokirjaa”, hän kirjoittaa.

Lapsia. Eva Konikoffin tarkemmin ajoittamaton valokuva. – Ville Eerolan romaanin kuvitusta. Kuva:  Eva Konikoff / Mark Saran

Tove Janssonin veli Per Olov Jansson (1920–2019) harrasti valokuvausta ja piti sitä taidemuotona, ja Konikoff lähetti hänelle filmimateriaalia Yhdysvalloista, kertoo Janssonia tutkinut taidehistorioitsija Tuula Karjalainen.

Konikoff palasi Suomeen Yhdysvalloista sodan jälkeen useaan otteeseen, kamera mukanaan. Hän piti muun muassa luennon Amatöörivalokuvaajien klubin kokouksessa syyskuussa 1949 ja kuvasi samalla matkalla Tove Janssonista useita otoksia.

Jansson piti juuri noista valokuvista valtavasti.

“Haluan ilmaista erillisen riemuni valokuvista jotka otit ateljeessani”, Tove Jansson kirjoitti Konikoffille 23. helmikuuta 1950 päivätyssä kirjeessä, joka on mukana Westinin ja Svenssonin kirjassa. “Aidompia kuvia täällä ei ole otettu, ei minusta eikä studiosta. Kaikki pitävät niistä. Eva, kiitos, congratulations!” Perässä seuraa listausta kuvista, joista Tove Jansson todella mieluusti haluaisi suurennokset tai kopiot, ja myös sai.

Konikoffin ottamia Jansson-potretteja on julkaistu muun muassa Tuula Karjalaisen kirjoittamassa elämäkerrassa Tove Jansson, tee työtä ja rakasta (Tammi, 2013).

Lue lisää: Muumit muuttuivat vähitellen rasitteeksi Tove Janssonille

Westinin ja Svenssonin kirjassa on Janssonin Konikoffille lähettämiä kirjeitä sivulta 107 sivulle 258, 151 sivun verran. Määrä päihittää kaikille muille lähetettyjen kirjeiden määrän.

Janssonin kirjeissä viitataan myös Konikoffin mustasukkaisuuteen, joka kohdistui eritoten Janssonin suhteeseen Vivica Bandlerin (1917–2004) kanssa.

Eva Konikoffin Janssonille lähettämiä kirjeitä ei ole löytynyt.

Entä mikä käsitys Mark Saranilla on Evan ja Toven suhteen laadusta?

“Kysyin sitä häneltä suoraan. ‘En vastaa tuohon’, Eva kommentoi.”

Lue lisää: Kirjeet paljastavat Tove Janssonista uusia puolia taiteilijana, tyttärenä ja rakastajana