Finland

Vapaaehtoiset vastaavat rakkaushuolikirjeisiin Shakespearen Julian nimissä – nämä kirjeet eivät unohdu

Korona-aika on siirtänyt Julian klubin toiminnan toistaiseksi sosiaaliseen mediaan, mutta näihin punaisiin laatikoihin turistit tapasivat pudottaa kirjeensä Veronassa. Sihteerit kävivät tyhjentämässä postilaatikot kerran pari viikossa. Kirjeitä tulee postitse vieläkin.

...en tiedä edes miksi kirjoitan tämän kirjeen. Ehkä kaipasin vain jotakuta ulkopuolista kuuntelijaa, joka ei tunne tarvetta sääliä tai tuomita minua.”

Ajatus siitä, että jättäisi rakkaushuolensa fiktiivisen hahmon setvittäviksi, kuulostaa utopistiselta. Etenkin, kun kyseessä on kirjallisuuden tunnetuin traaginen rakkaustarina, Romeo ja Julia. Ei siis mikään malliesimerkki onnistuneesta suhteesta.

Mutta taianomaisen onnellisen lopun saavuttamiseksi moni kyselee kirjeitse neuvoa juuri Shakespearen Julialta.

Näihin paikoin kyynelten tuhrimiin kirjeisiin vastaa käsin pieni joukko vapaaehtoisia, joita kutsutaan Julian sihteereiksi. Maaliskuun lopulla korona sulki klubin oven, mutta kirjeitä saapuu yhä. Klubi jakaa joitain kirjeitä sosiaalisessa mediassaan, jotta jokainen voisi saada siivun inspiraatiota ja rakkautta poikkeusoloihin.

Kirjeet ovat persoonallisia sekä sisällöltään että ulkoasultaan.

Huolet vaihtelevat teini-ikäisten epävarmuuksista aina avioliiton päättymisen aiheuttamaan epätoivoon. Osa kirjeistä naurattaa siinä missä toiset tulevat traagisuudessaan uniin vielä viikkojen päästä.

– Jokainen kirjoittaa Julialle syystä. He etsivät ystävää, joka kuuntelisi heidän huoliaan. Julia on se ystävä, joka ei tuomitse tai jolla ei ole ennakkoluuloja tilanteesta, toteaa veronalainen Christina Spagnola.

Klubin juhlatilaisuuksissa kuten Julian syntymäpäivillä Christina Spagnola pukeutuu Juliaksi. Hän sanoo tarinaan liittyvän paljon taikaa ja lohtua, jota on vaikea saada muualta.

Spagnolo vastaa mieluiten omanikäisilleen nuorille, sillä ne ongelmat tuntuvat samaistuttavilta. Eteläkarolinalaisen Elise Porterin suosikkiaiheita ovat etäsuhteet ja ”sen oikean” löytäminen.

Vaikka aiheet ovatkin Porterille tuttuja, hän käyttää jokaisen kirjeen pohtimiseen ja prosessointiin paljon aikaa. Yleensä hän vastaa vain pariin kirjeeseen päivässä, keskittyen tarjoamaan mahdollisimman hyvin jäsenneltyjä ajatuksia.

– Jotkut kirjeistä ovat niin raskaita ja aiheiltaan kamalia, että niiden käsitteleminen on itsellekin raskasta.

Julian pihalla on varattuna seinä pelkästään rakkauslukoille. Niitä ja muuta sydäntilpehööriä myydään pihan putiikissa.

Pienestä valikoinnista huolimatta kirjeisiin vastaaminen ei toimi kuten vuonna 2010 ensi-illan saaneessa elokuvassa Rakkauskirjeitä Julialle, joka on inspiroinut useita vapaaehtoisia Veronaan töihin. Elokuvassa klubin vapaaehtoistyöntekijät ovat erikoistuneet erilaisiin rakkausongelmiin, kuten pitkien avioliittojen kariutumiseen.

Kirjeperinne sai alkunsa jo 1930-luvulla. Julian hautaa vartioinut Ettore Solimani vastasi kirjeisiin, joita matkailijat jättivät haudalle. Hän allekirjoitti vastaukset Juliana. Oletetaan, että Julian esikuvana käytetty nuori nainen olisi haudattu kammioon. Sitä tukee hautapaikan yläluokkaisuus ja erikoinen sijainti. Siihen aikaan itsemurhan tehneitä ei haudattu kaupunkiin pyhälle maalle vaan muurien ulkopuolelle.

Solimani vastasi kirjeisiin parikymmentä vuotta. Hänen jälkeensä Julian saappaisiin astui Gino Beltramini. Beltraminin työskennellessä 60- ja 70-luvuilla kaupunki otti toiminnan suojelukseensa, sillä kirjeisiin käsin vastaavat Julian sihteerit loivat kaupungin maagista imagoa matkailijoille.

Kirjeiden määrä kuitenkin lisääntyi vuosi vuodelta eikä yksi ihminen pystynyt pitämään huolta vastaamisesta. Toiminta loppui hetkellisesti kokonaan.

Turistit tuntevat Club di Giuliettan paremmin kuin italialaiset.

Lopulta kaupunki perusti Club di Giuliettan. Se piti alkuun huolta lähinnä tapahtumista, ja 1990-luvulla kirjetoiminta lähti uudelleen käyntiin. Klubin silloinen johtaja Giulio Tamassia aloitti vastaamisen harrastuksena. Hän aloitti myös arkistoinnin: kirjeitä on arkistoituna parisataatuhatta.

Julian haudalle on jätetty viime vuosiin asti kirjeitä, mutta se on nyttemmin autioitunut turisteista. Nykyään turistit ruuhkauttavat 30-luvun lopulla kaupungin keskustaan avattua Julian talon sisäpihaa ja seinään rakennettua parveketta. Klubin nykyinen johtaja Giovanna Tamassia uskoo, että keskustassa sijaitseva parveke on helpompi saavuttaa ja hautakammio mielletään kuoleman leposijaksi.

Parvekkeen luona vierailevat turistit jättävät kirjeensä postilaatikkoon tai teipillä parvekkeen liepeille ja jonottavat koskettamaan Julian patsaan oikeaa rintaa. Sen uskotaan tuovan onnea rakkaudessa.

– Julian myytti on elossa kaikkialla, kaikki nämä kirjeet ovat osa sitä. Ja mitä tulee tunteisiin, myytti on välillä todellisuutta tärkeämpää. Koko tarinahan on lopulta jotakin legendan ja historian välistä. Julian tarinaan sopivan nuoren naisen puhutaan eläneen aikanaan Veronassa ja siihen perustuvat myös talon ja haudan sijainnit. Kaiken kiehtovuus perustuu mielikuvituksen ja totuuden yhdistelmän luomaan charmiin, Tamassia selittää.

Julian esikuvan haudaksi oletettu hautakammio sijaitsee hieman Veronan keskustan ulkopuolella.

Ympäri maailmaa tulevien vapaaehtoisten kielitaidosta riippuen kirjeet odottavat vastausta välillä pitkäänkin. Saksankielisiin kirjeisiin vastaava itävaltalainen Eva Mühlbacher sanoo suoraan, että varmimmin vastauksen saa englanniksi kirjoitettuun kirjeeseen.

– Kerran vastasin naiselle, joka kertoi kirjeessään 30-vuotisen avioliittonsa päättymisestä ja siitä kuinka hän silloin tällöin töistä kotiin ajaessaan miettii jos vain vaihtaisi vastaantulijoiden kaistalle ja kaasuttaisi päin rekkaa. Kirjeen päiväyksestä oli jo useita kuukausia ja siitä jäi epämiellyttävä olo, että saikohan nainen apua ajoissa. Tai tavoittaako kirje häntä enää.

Veronica Mesaroli on nauttinut klubilla työskentelystä, sillä hän rakastaa kirjoittamista ja rakkauskirjeiden maailma on hänestä kiehtova.

Osa lähettäjistä jää pidempään kirjeenvaihtoon Julian kanssa. Useita vuosia vapaaehtoisena työskennellyt Veronica Mesaroli on todistanut useampaakin tällaista tilannetta. Mieleenpainuvimmaksi Mesaroli nimeää kirjeen, joka kertoi eteläafrikkalaisen naisen koko elämäntarinan. Nainen rakastui, mutta elämä vei hänet maanpakoon, vankilaan ja useisiin seikkailuihin ennen kuin hän sai elämänsä rakkauden ja perheen.

– Lopussa nainen kiitti Juliaa vastauksesta kirjeeseen, jonka hän oli vuosia aiemmin kirjoittanut Julialle Veronaan kysyäkseen neuvoa tilanteeseensa.

”Jaettuani tämän kanssasi tunnut kuin läheiseltä ystävältä, Julia. Lähetän sinulle paljon halauksia! Sellaisia, jotka ovat niin tiukkoja että saavat huokaisemaan. Ja sellaisia halauksia, jotka herättävät saajassaan kaikkein upeimpia tunteita. ”

Jutussa esiintyvät lainaukset ovat yhdestä klubin saamasta kirjeestä.

Football news:

Roman Pavlyuchenko: Kane was nothing at all, zero – slow, clumsy
Chelsea is the leader in the fight for Werner. The player must sign a contract until 2025, the salary is 10 million euros a year
Jerome Boateng: Children are not born racists. It is important to teach them that racism is unacceptable
Tottenham believes that it may not receive 200 million pounds by June 2021. The club took out a loan of $ 175 million. Tottenham used the state loan system
Manchester City fans will display banners in the city about UEFA-Power, corruption and lies, UEFA-the mafia. Decomposes football since 1954
Raul can lead Schalke
The final of the Hungarian Cup showed what will happen if you now launch fans into the stands