Ikkuna elinkelpoisen tulevaisuuden takaamiseksi on vielä raollaan mutta sulkeutumassa nopeasti, kertoo YK:n ilmastopaneelin raportti, jonka pohjana on viime vuosien ilmastotutkimusten antama tieto.
Viime vuonna Euroopassa tilastoitiin kaikkien aikojen kuumin kesä. Sama todettiin myös Kiinassa, eikä esimerkiksi Pohjois-Amerikka jäänyt kauaksi jälkeen ennätyksestään. Monin puolin maailmaa oli rankkasateita ja tulvia, toisaalla paahtavaa kuivuutta. Napajäät sulivat yhä nopeammin, ja Alpitkin menettivät lumiaan ja jäitään sellaista vauhtia, ettei moisen ollut ennustettu tapahtuvan vielä vuosikymmeneen.
YK:n ilmastopaneeli IPCC varoitti jo edellisessä yleisraportissaan vuonna 2014, että aika ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi tai edes hillitsemiseksi oli käymässä vähiin. Uudessa raportissa kello tikittää yhä kiivaammin.
Ilmastonmuutoksen ruokkimien sään ääri-ilmiöiden yltymisen ja yleistymisen vaikutukset ekosysteemiin – niin luontoon kuin ihmisiin – ovat aina vain vakavammat, todetaan raportissa, joka summaa viime vuosina kertyneen tutkimustiedon ilmaston lämpenemisestä ja sen vaikutuksista.
Kun maapallon lämpenemisen oheen tulee muita haasteita, kuten aseellisia konflikteja tai pandemioita, tilanteen hallinta karkaa yhä pahemmin käsistä, varoitetaan raportissa, joka on koostettu lähes sadan asiantuntijan kokouksessa Interlakenissa Sveitsissä.
Raportin mukaan lähivuodet ovat ratkaisevia sen kannalta, saadaanko maapallon keskimääräinen lämpeneminen pysäytettyä puoleentoista tai edes kahteen asteeseen. 1,1 astetta on jo tullut täyteen. Vertailukohta on sadan vuoden takana ajassa, jolloin teollistuminen oli vasta alkamassa.
IPCC kutsuu ratkaisuja ilmastonkestäväksi kehitykseksi. Siinä kasvihuonekaasupäästöjä yhtäältä vältetään ja toisaalta myös vähennetään tavoilla, jotka tarjoavat kepin lisäksi myös porkkanaa eli varsin nopeitakin taloudellisia ja terveydellisiä hyötyjä.
Pelkästään ilmanlaadun paranemisen rahalliset hyödyt ihmisten terveydelle kattaisivat tai jopa hieman ylittäisivät kustannukset, raportissa sanotaan.
Raportti heittää haasteen niille, joilla on valtaa purkaa esteitä globaalien ilmastotavoitteiden tieltä: julkiselle rahoitukselle, sijoittajille, keskuspankeille, rahoitusalan säätelyviranomaisille. Pääomaa olisi kylliksi, mutta investointien tiellä on esteitä, raportissa sanotaan.
Sen mukaan myös poliittisiin päätöksiin on olemassa kokeiltuja ja testattuja toimenpiteitä, joilla voidaan saavuttaa päteviä päästövähennyksiä ja ilmastonsietokykyä. Poliittinen sitoutuminen, koordinoidut politiikat, kansainvälinen yhteistyö ja osallistava hallinto ovat tärkeitä tehokkaalle ja oikeudenmukaiselle ilmastotoiminnalle, raportissa sanotaan.
Raportin pääkohtia
- Ihmisen toiminnasta, pääasiassa kasvihuonekaasupäästöistä, on koitunut 1,1 asteen nousu maapallon pintalämpötilaan, kun verrataan vuosia 2011–2020 vuosiin 1850–1900 eli esiteolliseen aikaan.
- Ilmakehässä, merissä, kryosfäärissä ja biosfäärissä on tapahtunut laajoja ja nopeita muutoksia. Ihmisen toiminnan vaikutukset näkyvät sään ääri-ilmiöinä kautta maapallon. Niistä on jo koitunut laajalti tuhoja luonnolle ja menetyksiä ihmisille.
- Haavoittuvimmat yhteisöt, jotka ovat vaikuttaneet vähiten nykyiseen ilmastotilanteeseen, kärsivät sen seurauksista suhteettoman paljon.
- Tasa-arvon ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden asettaminen etusijalle parantaa kunnianhimoisten ilmastotavoitteiden mahdollisuuksia toteutua myös globaalisti.
- Elinkelpoisen ja kestävän tulevaisuuden ikkuna ei pysy kovin pitkään auki myöskään kehittyneissä maissa. Tällä vuosikymmenellä tehdyillä valinnoilla on vaikutusta sekä välittömästi että tuhansien vuosien ajan.
- Suuret, nopeat ja pysyvät vähennykset kasvihuonekaasupäästöihin puolestaan alkaisivat näkyä ilmaston lämpenemisen selvänä hidastumisena kahdessa vuosikymmenessä. Ilmastoon ja ilmanlaatuun vaikuttavien ilmakehän aerosolihiukkasten ja hivenkaasujen ominaisuuksissa muutoksia näkyisi jo lähivuosina.
- Käyttökelpoisia, tehokkaita ja edullisia sopeuttamiskeinoja tunnetaan jo, ja niitä voitaisiin soveltaa paikasta riippuen. Tasapuolisilla toimilla ilmastonmuutoksen vaikutusten lieventämisessä ja niihin sopeutumisessa on kestävän kehityksen kannalta enemmän synergiaetuja kuin päästökaupalla.
- Sopeuttamisen suunnittelu ja toteutus ovat edenneet kaikilla sektoreilla ja alueilla, mutta niissä on aukkoja ja ongelmia. Sopeuttamisen nykyinen rahoitus on riittämätöntä, mikä rajoittaa vaihtoehtoja erityisesti kehittyvissä maissa.
- Ilmastonmuutoksen hillitsemiseen tähtäävät poliittiset linjaukset ja lait ovat lisääntyneet sitten edellisen IPCC-raportin, mutta toteutuessaankaan niiden ja nykyisen rahoituksen vaikutukset eivät riitä pysäyttämään lämpenemistä tavoiteltuihin rajoihin.
- Teknologiset innovaatiot ovat avainasemassa ilmastonmuutoksen hillinnässä. Maailmanlaajuisesti pääomaa olisi kylliksi investointiaukkojen tukkimiseksi, mutta investointien kansainväliselle ohjautumiselle oikeisiin kohteisiin on esteitä. Kaikkiaan ilmastotavoitteiden saavuttaminen vaatisi nykyisen rahoituksen moninkertaistamista.
- Lämpenemiseen liittyvät pitkäaikaiset riskit monikertaistuvat nykyisistä, jos ilmastonmuutoksen annetaan edelleen yltyä. Samalla illmasto- ja muut riskit, kuten konfliktit ja tautiepidemiat, kietoutuvat yhä tiukemmin toisiinsa, mikä luo ja pahentaa kokonaisuuksia, joita on yhä vaikempi hallita.
- Sopeutumiskeinot, jotka ovat mahdollisia ja tehokkaita nyt, menettävät merkitystään ilmaston lämpenemisen jatkuessa, kunnes vastaan tulevat niin luonnon kuin ihmisen sopeutumiskyvyn rajat. Sopeutumishäiriöt voidaan välttää monialaisella, osallistavalla, pitkän aikavälin suunnittelulla, kunhan sen tulokset myös toteutetaan.
- Päästöjen rajoittamiselle on nopea tarve, mutta viime kädessä hiilidioksidin nettopäästöt ovat painettava nollaan, jos halutaan pitää ilmaston lämpeneminen puolessatoista tai edes kahdessa asteessa. Jos fossiilisten polttoaineiden käyttö jatkuu ennustetusti, puolentoista asteen raja rikkoontuu.
- Mikäli niin pääsee käymään, takaisin rajan alle ei ole mahdotonta palata, mutta se vaatisi entistäkin tehokkaampia toimia, panostusta ja sitoutumista. Rajan ylittämisellä on luonnolle ja ihmisille myös riskejä, joiden vaikutukset eivät ole peruttavissa.
