Finland
This article was added by the user . TheWorldNews is not responsible for the content of the platform.

Yli 40 vuoden selvitystyö paljasti lukuisia huijareita – suomalaislegenda sai pitää uskomattomat mainetekonsa

Tutkijan mukaan merkittävä osa kiipeilijöiden saavutuksista maailman korkeimmilla vuorilla ei pidäkään paikkaansa.

Veikka Gustafsson saa pitää mainetekonsa. Kuva:  Heikki Saukkomaa / Lehtikuva

Maapallolla on neljätoista yli kahdeksan kilometrin korkeuteen kurottavaa vuorta, ja vain muutama kymmenen ihmistä on kiivennyt niistä jokaisen huipulle. Ensimmäisenä urotekoon ehti Reinhold Messner, maailman kenties kuuluisin vuorikiipeilijä.

Näin on uskottu pitkään, mutta nyt nämä saavutukset ovat joutuneet kyseenalaisiksi. Saksalainen Eberhard Jurgalski on yli 40 vuoden ajan tutkinut vuorikiipeilysaavutuksia muun muassa vertailemalla satelliittikuvia ja kiipeilijöiden esittämien kertomuksia, valokuvia ja muuta näyttöä.

Hän on päätynyt vuorikiipeilymaailmaa ravistelevaan tulokseen. Jurgalskin ja hänen tiiminsä mukaan merkittävä osa väitetyistä kasitonnisten valloituksista ei joko pidä paikkaansa tai niitä ei voida todentaa.

Jurgalskin listan mukaan vain neljä ihmistä onkin todennetusti saavuttanut kaikki maailman yli kahdeksankilometriset huiput. He ovat Edmund Viesturs, Nirmal Purja, Sanu Sherpa ja Veikka Gustafsson.

– Ei tämä muuta tietyssä mielessä mitään, mutta itselle tuli hyvä fiilis, että katos, jotain tuli tehtyä oikein, Gustafsson sanoo.

Gustafssonilta on kysyttävä asiaa, johon keskustelu tiivistyy. Milloin vuori on valloitettu?

– Minusta silloin, kun olet käynyt de facto korkeimmalla kohdalla tai niin korkealla huipun välittömässä läheisyydessä kuin on järkevää mennä. Jotkut huipuista ovat sellaisia, joissa tuuli käy koko ajan ja tuuli aiheuttaa sen, että huipulla harjanteen korkein kohta on kuin talonharja. Kun tuuli käy, siihen muodostuu lumilippa. Se ei ole kovin terveellinen paikka mennä seisomaan ja heiluttamaan lippuja, Gustafsson vastaa.

Gustafssonin mielessä asiassa ei ole tulkinnanvaraa.

– Minulle on ollut aina selvää milloin voin sanoa olleeni huipulla. En ole aina seissyt huipun päällä, mutta olen ollut huipulla, istunut tai maannut mahallani sen päällä. Minulle on ollut myös selvää, kun en ole päässyt huipulle. Niitäkin tilanteita on ollut, Gustafsson sanoo.

"Teoreetikon hiustenhalkomista"

Jurgalskin tutkimusten mukaan matka huipulle on monesti jäänyt pienestä kiinni. Esimerkiksi Reinhold Messner jäi Jurgalskin mukaan vuonna 1985 Annapurnalla 65 metrin päähän todellisesta huipusta. Se tarkoittaa viiden metrin korkeuseroa.

Noista 65 metristä on kiinni se, ettei Messner Jurgalskin mukaan todellisuudessa valloittanutkaan kaikkia kasitonnisia. Se on maailmanlaajuista huomiota herättänyt väite, koska Messner on vuorikiipeilyn elävä legenda.

Muutama kymmenen metriä voi kuulostaa mitättömältä erolta merenpinnan tasolla kävelevälle ihmiselle, mutta nuo viimeiset metrit voivat olla äärimmäisen vaaralliset, vaivalloiset ja vaatia tunnin lisäponnistelua korkeudessa, jossa jokainen viivytys voi maksaa kiipeilijän hengen.

Satelliittikuvien perusteella Jurgalski on paljastanut, että jopa parituhatta kiipeilijää on kääntynyt 8 163 metrin korkuisella Manaslulla liian aikaisin alas. Matkaa todelliselle huipulle on jäänyt kaksikymmentä metriä, mikä tarkoittaa korkeuserona neljää tai viittä metriä.

– Minä muistan tarkalleen ne 20 metriä Manaslulla. Muistan, kun olin köydessä kiinni ja kaveri varmisti minua. Se oli jännä paikka, hyvin ilmava, mutta tuntui hienolta päästä sinne. Manaslun huippu on kiveä, se ei ole lumitöppyrä, Gustafsson kertoo.

Gustafsson pitää Jurgalskin avaamaa keskustelua tervetulleena.

– On hyvä että kaikessa tekemisessä joku ravistaa laatikkoa ja epäpuhtaudet tulevat esiin. Nuorena pettymys oli valtava, kun näin muutaman tunnetun kiipeilijän tietoista harhautusta ja valehtelua.