Itä-Suomen yliopiston yliopistolehtori Pauli Rautiaisen tiistaina järjestämälle sadan opiskelijan kurssin vapaaehtoiselle luennolle ilmestyi vain yksi opiskelija.
Rautiainen käytti tilanteessa luovuuttaan ja päätti, ettei tuntia tarvitse järjestää luentosalissa.
– Siirryimme kahvilan puolelle keskustelemaan luennon aiheesta kahvikupin äärelle. Samalla siivooja kiillotti tyhjän tilan lattiaa. Siitä tuli hyvin hedelmällinen keskusteluhetki, hän kertoo.
Tilanne oli Rautiaiselle uusi, vaikka opiskelijat suosivat hänen mukaansa etäsuoritusmalleja nyt huomattavasti useammin kuin ennen korona-aikaa.
– Viime viikolla 100 opiskelijan kurssillani oli läsnä viisi opiskelijaa ja kollegalla oli 200 opiskelijan kurssilla kuusi opiskelijaa. Äärimmillään se tuotti nyt hetken, jossa keskustelevaan läsnäolopetukseen osallistui vain yksi opiskelija.
Rautiaisen mukaan esimerkiksi kyseiselle kurssille osallistuu yhteensä 100 opiskelijaa, joista nyt 99 muuta jää sellaisiksi, joita opettaja ei tapaa koskaan ja kommunikoivat ainoastaan yksittäisillä sähköposteilla. Hänen mukaansa opiskelijat ovat nyt yleisestikin läsnä luennoilla oikeastaan vain tapauksissa, joissa se on pakollista.
– Tämä on nyt vinksahtanut uuteen muotoon. Perinteiset luennot ovat osasta yliopistomaailmaa kuolleet tällä hetkellä, Rautiainen sanoo.
Useita syitä
Pauli Rautiaisen mukaan koronan myötä yleistyneet etäopiskelumallit eivät yksistään selitä ilmiötä.
Hän arvioi, että jo ennen koronaa opiskelijoiden mahdollisuuksiin olla läsnä vaikutti se, että opiskelijat ovat laitettu niin kovan paineen alle.
– Opintososiaaliset etuutemme ja opiskelijoille luotu prässi on sellainen, ettei se mahdollista samanlaista opiskelua kuin esimerkiksi parikymmentä vuotta sitten, Rautiainen sanoo.
Rautiaisen mukaan etäosallistumisen muotojen kehittymisen myötä opiskelijat muuttavat harvemmin maakuntayliopistojen paikkakunnille.
– Meillä (Itä-Suomessa) se näkyy esimerkiksi siinä, että joukkoliikenneyhteyksiämme on karsittu koronan aikana, joka tekee esimerkiksi pendelöinnistä vaikeampaa.
Tämän päälle yksi tekijä on Rautiaisen mukaan se, että korona-aikana opiskelijoiden sosiaaliset yhteydet jäivät vähäisiksi.
– Useat opiskelijani ovat kertoneet, ettei heillä ollut korona-aikana sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Yhteisön muovaantuminen on puuttunut.
Yliopiston palveluiden aukioloja on karsittu. Rautiaisen mukaan myös sen takia kampuksilla on hiljaisempaa. Arkistokuva Itä-Suomen yliopistolta Kuopiosta. TIMO HARTIKAINEN
Kuormittavaa opettajille
Etäopiskelun yleistyminen on pakottanut opettajia pohtimaan pedagogisia ratkaisuja uudelleen. Rautiaisen mukaan uusi malli on kuormittavampaa opettajille, sillä opiskelijat kysyvät yksilöllisesti apua erilaisiin asioihin kirjallisesti.
– Vasta viikon käynnissä olevan kurssin aikana opiskelijat ovat lähettäneet sähköposteja niin, että olen vastannut heille yli sata kertaa. Se muuttaa opettamisen suorittamisen hallinnoijaksi, hän sanoo.
Rautiaisen mukaan kyseessä on haaste, johon täytyy löytyä ratkaisuja. Muun muassa hän kertoo joutuvansa käyttämään huomattavan osan työajastaan yksittäisien viestien vastaamiseen. Sama aika käytettiin ennen opettamiseen.
– Sen tyyppinen malli on kestämätöntä, jossa massaopetus muuttuu opiskelijoiden yksilölliseksi sähköpostipalveluksi. Tällä mallilla voimme kouluttaa vähemmän opiskelijoita. Samanaikaisesti meillä olisi yhteiskunnallinen tarve kouluttaa enemmän opiskelijoita.
Rautiainen kertoo, että Itä-Suomen yliopistossa on käytetty mallia, jossa punnitaan läsnäolon pakollisuutta kurssien pedagogisen tarkoituksenmukaisuuden kautta. Hän kertoo, että esimerkiksi Helsingin yliopistossa on käytetty toisenlaista mallia.
– Siellä on ollut kategorisia läsnäolon määrää harmonisoivia sääntöjä, joita ei punnita kurssikohtaisesti.
