Aino ”Pehmoaino” Morkon hullu vuosi 2022 huipentui viiteen Emma-ehdokkuuteen.
Aino ”Pehmoaino” Morko voitti teininä laulukilpailun, mutta teinitähteä hänestä ei tullut. Kuva: Seppo Kärki / IS
Mikael Mattila
Vuonna 2014 13-vuotias oululainen Aino Morko hurmasi suomalaiset The Voice Kids -ohjelmassa. Kaunisäänisen ja teknisesti taitavan Morkon tulkintoja kuvailtiin ylistävin laatusanoin: uskomaton, liikuttava, käsittämättömän, maailmanluokan.
Kotiinviemisinä olivat voitto ja 5 000 euron stipendi.
Kahdeksan vuotta myöhemmin Morko on taas kansakunnan musiikkikentän huipulla. Nykyään artistinimellä Pehmoaino lauluja tekevä muusikko on ehdolla viiden Emma-palkinnon saajaksi. Kategoriat ovat Vuoden Albumi, Vuoden Tulokas, Vuoden Biisi, Vuoden Alternative ja Yleisöäänestys.
Lue lisää: Uudet Emma-ehdokkaat julki – tässä eniten ehdokkuuksia saanut kolmikko
– En koe, että olen erityisemmin joutunut tekemään tiliä Voice-menneisyyteni kanssa... Tai ehkä vähän, mutta normaalissa määrin, Morko pohtii.
Välissä on kuitenkin ollut monta vuotta. Morkosta ei tullut teinitähteä. Lukion bändissä soitettiin, koulut käytiin ja pätevyys hankittiin ennen suurempaa uraa.
– Voice oli kerrassaan hieno kokemus, mutta elämässä on erilaisia kokemuksia. Olihan se julkinen kokemus, mutta siitä on kauan aikaa. Olin silloin lapsi. En mä 12-vuotiaana tiennyt, mitä olisin halunnut tehdä, enkä samaistu sen ikäiseen itseeni niin paljon. Se on ehkä hyväkin asia!
Pehmoainon vuosi 2022 on ollut melkoinen.
Keväällä oli kiertue vaihtoehtopop-suosikki Vestan kanssa, kesä taasen täynnä festivaalikeikkoja. Maaliskuussa tullut Kaukana kotoa -minialbumi on hurmannut niin nuoret fanit kuin kriitikotkin.
Morko löi sisään.
Vetoapua hän sai somealusta Tiktokista. Pehmoaino lienee ensimmäinen suomalaisartisti, jonka suosio on räjähtänyt juuri lyhyistä videoista ja musiikkipätkistä tunnetun palvelun avulla.
Käytännössä tiktokkaajat kuvasivat itsestään lyhyitä videoita reagoimassa Pehmoainon kappaleeseen nimeltä Haluun takas mun perhoset. Haikeassa, hiipuvasta lemmestä kertovassa laulussa on jotain yleisinhimillistä ja sydämeenkäypää – sellaista, joka sopii oivallisesti nuoren ihmisen tunnemyräkkään.
Tästä huolimatta Morkon suhde nuorison suosimaan somepaveluun on kahtalainen.
– Siellä on paljon myös epämiellyttävää käytöstä. Anonyymiyden taakse on helppo piiloutua ja esittää törkeitä kommentteja. Toki näin voi tehdä myös Jodelissa, Instagramissa, lehtien kommenttipalstoilla, missä vaan. Mutta mielestäni Tiktokissa tämä korostuu, se on ehkä jotain muuta anonyymimpi alusta.
Toisaalta ilman Tiktokia hän ei ehkä olisi samanlainen kulttinimi.
– Mulla ei itsellä ole huonoja kokemuksia sieltä, ja olihan se ponnahduslauta. Mutta kun on katsellut kavereiden saamia kommentteja, niin osa niistä on ihan hirveitä.
Keväinen kiertue poppari Vestan kanssa oli Pehmoainolle kasvattava kokemus. – Sen turvin oli helpompaa lähteä kesän keikoille, esiintymisiinsä entistä enemmän varmuutta saanut lauluntekijä sanoo. Kuva: Seppo Kärki / IS
Jo Voice Kidsin aikaan Morkosta rakennettiin tarinaa, jossa hän esiintymisjännityksestä kärsivä laulaja voittaa pelkonsa.
Välillä ääni vapisi. Pehmoainon ensimmäisistä esiintymisistä kerrottiin, että lavalla lauloi hermostuneen oloinen artisti.
Jännityksestä on puhuttu niin paljon, että siitä on melkein tullut jo osa hänen artistibrändiään.
Suurin kynnys Morkolla oli aikoinaan juuri omien laulujen esittäminen.
– Aiemmin olin esittänyt muiden biisejä. On ihan eri asia laulaa julkisesti jotain itse tekemää. Siinä on paljon enemmän avoimena, tai se on ainakin mun kokemus.
Keikkaelämä on kuitenkin kohdellut Morkoa toistaiseksi hyvin.
– Vestan tiimissä oli lämpimiä ja mukavia ihmisiä. He ottivat meidät vähän kuin pikkusisariksi: huolehtivat, että me pärjätään, hän muistelee keväistä kiertuettaan.
Ja kyllä Morko edelleenkin esittää keikoillaan muiden tekemää musiikkia: lapsuutensa ja nuoruutensa suosikkeja, kuten PMMP:nkin versioimaa Noitalinna huraa! -yhtyeen klassikkoa Pikkuveljeä ja Indica-yhtyeen hittiä Ikuinen virta. Jälkimmäisestä julkaistiin myös studioversio.
Nykyartistit ovat versioineet vuosituhannen alun hittejä viime aikoina niin ahkerasti, että voisi puhua jo ilmiöstä. Adi L Hasla ja Costee tulkitsivat Disco-yhtyeen Levottomat tuulet, Sini Yasemin puolestaan versioi Uniklubin Rakkautta ja piikkilankaa.
– Olen huomannut tuon saman, Morko myöntää.
– Ikuista virtaa soitimme jo lukion bändissä, ja olen ollut Indican suurkuluttaja. Esitin biisiä paljon omilla keikoillani ja muuttelin vähän sen sanoja. Siksi tuntui hauskalta julkaista se myös erillisenä biisinä.
Morko ajatteli, että julkaisu olisi ollut myös jonkinlainen henkilökohtainen tilinpäätös. Ele, joka sulkee uran yhden vaiheen ja avaa toisen.
– Mutta ei se ihan niin mennyt. Kyllä mä vedän sitä jatkossakin keikoilla, eli tavallaan mikään ei muuttunut. Mutta ehkä omassa päässäni joku aikakausi päättyi!
