2 500 australialaista riisuuntui Spencer Tunickille – suomalainen Sirkku kertoo, opettaako alastomuus elämää

Sirkku oli mukana 10 vuotta sitten Helsingissä. Tekee nyt vanhoista kuvista havainnon, jota ei silloin osannut ajatellut.

Hän onnistui jälleen.

Suomalaistenkin sydämet ja vaatteet taiteelleen valloittanut yhdysvaltalainen Spencer Tunick riisui viime lauantaina 2 500 australialaista Sydneyn Bond Beachin uimarannalla.

Tämän jälkeen heidät valokuvattiin.

Tunickin tuoreimman nakupellekuvauksen eli alastoninstallaation johtotähtenä oli kamppailu ja kampanja ihosyöpää vastaan, uutisoi Reuters.

Hipiäterveyden puolesta.

Ihosyöpä on Australiassa vitsaus. Maan valtaväestö on geneettisesti kotoisin aivan erilaisista ilmastollisista ja valaistuksellisista olosuhteista – Brittein sateisilta ja sumuisilta saarilta – kuin missä he nykyisin elävät.

Joka vuosi yli 2 000 australialaista kuolee ihosyöpiin.

Ihosyöviltä voi parhaiten suojautua suojaamalla ihonsa esimerkiksi vaatteilla.

Bond Beachin nakukuvatempauksen kantava ajatus oli oman ihon säännöllinen tutkiminen, jotta mahdollinen syöpä havaittaisiin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Se ei onnistu vaatteet päällä.

Australiassa vietettiin viime viikonvaihteessa kansallista ihosyöpäviikkoa.

Tunickilla oli yhteistyökumppanina sikäläinen järjestö Skin Check Champion, jonka perusti kymmenisen vuotta sitten Scott Maggs, kun hänen ystävänsä Wes Bony oli menehtynyt ihosyöpään 26 vuoden ikäisenä.

Reutersin haastattelema tempaukseen osallistunut Robyn Linder kertoi olleensa ennen kuvauksia ”kauhuissaan” ja viettäneensä unettoman yön.

Syynä ei ollut ihosyövän pelko, vaan julkisen riisuuntumisen pelko.

Kaikki meni kuitenkin hyvin ja jälkeen päin Linder kehui tapahtuman olleen ”tosi hauska, vibojen hyviä ja kaikkia oli kunnioitettu”.

Elokuussa 2002 Spencer Tunick järjesti Helsingin Kauppatorilla Nude Adrift -nakukuvauksen, johon lähti mukaan 1 900 suomalaista.

Hänet olivat kutsuneet Helsinkiin kaupungin taidemuseo ja Image-lehti. Jokainen osallistuja sai palkkioksi ja muistoksi vedoksen Tunickin Helsinki-kuvasta.

Yksi heistä oli Sirkku Varjonen.

Miksi päätit lähteä mukaan?

– Kai se vain tuntui jännittävältä mahdollisuudelta. Halusin kokea, miltä tuntuu olla julkisessa tilassa tutussa ympäristössä noin poikkeuksellisella tavalla.

Jännittikö etukäteen?

– Vähän. Sitä oli vaikea kuvitella etukäteen. Kyllä jännitti.

Menikö jännitys ohi?

– Muistaakseni heti kun oli riisuttu. Riisuminen oli jännittävin hetki.

Yllättikö mikään?

– Kyllä. Se, miten luontevaa se oli sen (riisumisen) jälkeen.

– Siinä oli yhteenkuuluvuuden kokemus ja oli jopa huvittavaa, että ihmiset selkeästi ja tietoisesti eivät katsoneet toistensa vartaloita, vaan katsottiin silmiin.

– Tavallaan ei tuntunut, että on alasti. Vaatteet päällä ihmiset saattavat katsoa enemmän toistensa vartaloita.

– Hassulta tuntui nähdä muutamia ihmisiä vaatteet päällä siellä reunoilla, kuten järjestyshenkilöitä, jotka myöskään eivät katsoneet kenenkään vartaloita, mutta eivät selvästi kuuluneet joukkoon.

Opitko mitään elämästä tai itsestäsi?

... en tiedä, opinko, mutta se kokemuksena se tuntui hyvältä, ehkä siinä oli jotain vapauttavaa ja jotain, joka korosti yhteistä ihmisyyttä.

– Sain muistoksi kuvan itselleni. Nyt jälkikäteen kiinnittää huomiota, miten valkoinen se Kauppatorin ihmismassa on. Olimme myös useimmat aika nuoria. Vaikka kokemus silloin edusti minulle yleistä, jaettua inhimillisyyttä, on selvää ettei se ollut mikään edustava otos Suomen tai edes Helsingin moninaisesta väestöstä.

Oliko mitään, joka kantoi eteen päin?

– Ei ehkä sentään, ei se ollut mikään käänteentekevä kokemus, mutta siitä jäi lämmin muisto.

Menisitkö uudelleen?

– En ole varma, kun olen sen nyt kokenut. Sen puoleen voisin mennä, että kokemus oli hyvä. Ei jäänyt mitään huonoa fiilistä.

Lopuksi Sirkku Varjonen mainitsee Long Playn jutun, jossa toimittaja Anu Silfverberg osallistui Berliinissä nudistien tapahtumaan.

– Hän pohti sitä, että riisumisen hetki oli jännittävin, paljon latautuneempi kuin itse alastomuus. Se oli minunkin kokemukseni.