80-vuotias | Ilkka Taipaleesta tuli radikaalin 1960-luvun kesto­tuote: ”Rauha ja ydin­ase­riisunta ovat ikuisia asioita”

Ilkka Taipaleesta tuli 1960-luvulla ikiliikkujamainen aktivisti – vähintään viisi projektia on aina päällä.

Maailmassa riittää rajoja, ja alinomaa kohoaa lisää muureja, konkreettisia ja henkisiä. Psykiatri, rauhanaktiivi Ilkka Taipale on elämänsä ajan koettanut madaltaa raja-aitoja ja luoda dialogisiltoja eri tavoin ajattelevien välille. Niin Suomessa kuin ympäri maailman.

Näinä päivinä ei rauhanmies riemuitse. Sota jyllää Euroopassa ja Venäjä uhkailee ydinaseiskuilla.

Taipale seisoo Ukrainan rinnalla. ”Sen verran tulee aseita Ukrainaan, että Venäjä ei sotaa voita. Läpi ei tulla”, hän sanoo jämerästi. Pasifistinakaan hän ei torju hyökkäyksen kohteeksi joutuneen maan täyttä oikeutta itsepuolustukseen.

Ilkka ja Vappu Taipaleella on paljon ystäviä Ukrainassa ja Venäjällä. ”Erään ukrainalaisen ystävämme vaimo vastikään synnytti vauvan pommisuojassa. Tilanne maassa on kauhea.”

”Venäläisistä ystävistämme järjestöineen on tehty ulkomaisia agentteja. Venäjän on läpikäytävä valtava murros ennen kuin se yhteiskuntana voisi likimain normalisoitua”, hän povaa.

”Ja maailmanrauha, sen rakentaminen vaatii seitsemän sukupolven työn.”

Ilkka Taipale on radikaalin 1960-luvun kestotuote. Ylemmän keskiluokan poika opiskeli lääkäriksi, toimitti Medisiinari-lehteen kohahduttavia numeroita (seksistä ja kuolemasta!) ja alkoi aktivoitua yhteiskunnallisesti.

”Kuusikymmenluku avasi maailman. Tiede, taide ja köyhä kansa -slogan sävytti ajatteluamme:”

Alkoi elämänmittainen uurastus alkoholistien, asunnottomien, vankien, mielisairaiden ja muiden puolustuskyvyttömien hyväksi. Syrjäytetyt vähemmistöt ovat Taipaleelle enemmistö. Uusiin maihin matkustaessaan hän koettaa aina ensiksi päästä tutustumaan vankiloihin ja mielisairaaloihin. ”Niistä oloista heijastuu kunkin maan inhimillisyyden taso.”

Taipale asemoitui varhain demareihin. ”Paavo Lipponen pyysi minua listoille vuoden 1965 HYY:n vaaleissa, ja edustajistossa saatiinkin jo vireille HOAS-asuntoja, opintotukea ja HYY:n kulttuurikeskusta.”

Vaikka puoluepolulla on ollut kuoppiakin, konkari ei suuresti narise.

”Alku oli loistavaa ja rikasta aikaa, oli työryhmiä suurista teemoista kuten kansanterveydestä, asuntoasioista ja kriminaali- ja oikeuspolitiikasta. Asiat etenivät vauhdilla, tilanne oli otollinen ja avoin, ihmiset innostuneita”, Taipale kuvaa.

Yksittäishankkeena hän nostaa esiin 1970-luvun parlamentaarisen liikennekomitean. ”Mietintö suosituksineen tarkoitti sitä, että lyhyessä ajassa liikennekuolemat puolittuivat 1 200:sta 600:aan vuodessa”, hän toteaa.

Yhtenätoista eduskuntavuotenaan Taipale oli kohtalaisesti äänessä. Mutta huomaamattomammaksi työtavakseen hän kehitti Takarivin Taavit, epävirallisen verkoston, jossa puitiin ja edistettiin yhteisiksi todettuja päämääriä. Pieniä ja suurempiakin.

”Siitä tuli mainio poppoo sen vuoksi, että sain mukaan edustajia kaikista silloisista ryhmistä oikealta vasemmalle.”

Takarivin Taavit oli oiva esimerkki Ilkka Taipaleen menetelmistä: täysin epämuodollisesta joskin huomaavaisesta käytöksestä, suorasanaisuudesta, avoimista korteista. Hän ei ole peluri.

Maailman lähes kaikki valtiot kiertäneeltä aktivistipuhujalta eivät teemat lopu.

”Rauha ja ydinaseriisunta ovat ikuisia asioita. Ja pohjoismaiselle yhteiskuntamallille – koulutuksineen, sosiaalipolitiikkoineen – on aina alttiita kuulijoita.”

Oma lukunsa on Taipaleen vuonna 2006 julkaisema 100 sosiaalista innovaatiota Suomesta -teos. Kirjasta on maailmalla kehkeytynyt kova hitti, ja käännöksiä on ilmestynyt 55 kielellä. ”Viisi uutta käännöstä on nyt työn alla, tavoittelemme lukua kuusikymmentä, samaa kuin Kalevalalla.”

Aina kun jossakin päin maailmaa julkaistaan uusi käännös, puhumaan saapuvat Ilkka ja Vappu Taipale. Suomesta.