Main ContentPlaceholder
Raija Sollamo aurasi tietä naisille akateemisessa maailmassa. Se vaati sinnikkyyttä. ”Vanhempien professorien oli vaikea ymmärtää, mihin naisnäkökulmaa tarvitaan.”
Raija Sollamo oli mukana perustamassa Helsingin yliopistoon naistutkimuksen yksikköä Kristiina-instituuttia. Hän on puhunut aktiivisesti myös seksuaalivähemmistöjen oikeuksista. ”Koin, että kutsumukseni oli tehdä omalla tontillani näiden ihmisten hyväksi, minkä voin.” Kuva: Juhani Niiranen / HS
Laura Kytölä
Professori emerita Raija Sollamo on puhkonut yliopiston lasikattoa useasti.
Vuonna 1982 hänet valittiin ensimmäisenä naisena Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan apulaisprofessoriksi. Sollamo oli myös ensimmäinen nainen teologisen tiedekunnan dekaanina vuosina 1992–1998 ja yliopiston vararehtorina 1998–2003.
Raamatun alkukieliin erikoistunut Sollamo on yhdistänyt urallaan teologiaa, kielitiedettä ja naistutkimusta. Hän sanoo olevansa sielultaan kaikkea muuta kuin byrokraatti.
”Ei rehtorius ollut ykköshaaveeni.”
Sollamo on erikoistunut Vanhan testamentin kreikankieliseen käännökseen eli Septuagintaan sekä Kuolleenmeren kääröjen eli Qumranin tekstien tutkimiseen. Dekaaniuden jälkeen tarkoitus oli jatkaa tutkimusta Suomen Akatemialta saadun varttuneen tutkijan apurahan turvin.
Teologian ylioppilaiden tiedekuntajärjestö pyysi kuitenkin häntä osallistumaan rehtorinvaaliin.
”Vaaliin lähteminen ei ollut helppoa. Mutta olen sen verran feministi, että ajattelin että jos yliopistolle halutaan naisia rehtoraattiin, niin jonkun täytyy myös suostua ehdokkaaksi.”
Raija Sollamo oli ensimmäinen nainen yliopiston vararehtorina. ”Vaaliin lähteminen ei ollut helppoa. Mutta olen sen verran feministi, että ajattelin että jos yliopistolle halutaan naisia rehtoraattiin, niin jonkun täytyy myös suostua ehdokkaaksi.” Kuva: Juhani Niiranen / HS
Vararehtorina hänen tehtäviinsä kuului yliopiston opetuksen ja kirjastojen kehittäminen sekä tieto- ja viestintätekniikan ajanmukaistaminen. Sollamon aikaan osui monia uudistuksia.
”Tuntui, että yliopistolla opetus jäi monesti vähän tutkimuksen jalkoihin, joten aloimme tehdä opetuksen ja tutkintojen arviointeja.”
Myös kovin hajallaan olevat keskustakampuksen kirjastotoiminnat vaativat uudistamista.
”Muilla kampuksilla oli jo hahmottumassa keskuskirjasto, ja ne olivat pidemmällä elektronisissa aineistoissa. Ei yliopisto voinut jäädä museoksi.”
Kun Sollamo alkoi opiskella teologisessa tiedekunnassa 1960-luvulla, heprea ja kreikka ”tuntuivat mukavilta ja helpoilta oppia”. Professori Ilmari Soisalon-Soininen kannusti opiskelemaan kieliä myös historiallis-kielitieteellisellä osastolla ja jatkamaan tämän Septuaginta-tutkimusta.
Sollamo toimi raamatunkäännöskomitean kääntäjänä useaan otteeseen 1980-luvulla.
”Olin työrukkaspuolella ja tein pohjakäännöksiä Vanhaan testamenttiin, siinä ei ollut suuria kiistoja. Uuden testamentin puolella kääntämiseen liittyi enemmän haasteita, koska siellä on opillisesti kohtia, jotka ovat monille herätysliikkeille tärkeitä viimeistä sanamuotoa myöten.”
Sollamo antaa esimerkin. ”Vanhassa testamentissa Jesajan kirjassa sanotaan, että ’neitsyt’ tulee raskaaksi. Kun vastaava heprean sana ei tarkoita pelkästään neitsyttä vaan myös nuorta naista, on ratkaistava, käännetäänkö sana neitsyeksi vai nuoreksi naiseksi.”
Sollamosta on hyvä, että Raamatun käännöksissä seurataan kielen kehitystä.
”Jos haluamme että Raamattu on luettu kirja, ei meillä ole varaa siihen, etteivät ihmiset ymmärtäisi lukemaansa.”
Iso kansainvälinen tunnustus oli Sollamon nimitys Vanhan testamentin tutkijain kansainvälisen järjestön presidentiksi eläköitymisvuonna 2007.
Miesvaltaisella teologian alalla hän on istunut monissa pöydissä ainoana naisena.
”Kun innostuin tasa-arvoasioista, naistutkimuksesta ja feministiteologiasta, jouduin välillä niistä vanhempien professorien kanssa vähän vastakkain. Heidän oli vaikea ymmärtää, mihin naisnäkökulmaa tarvitaan.”
Siispä naisnäkökulma oli tuotava ryminällä yliopistolle.
Vuonna 1990 Sollamo oli mukana perustamassa Kristiina-instituuttia, joka oli Helsingin yliopiston naistutkimuksen yksikkö. Hän tuki naispappeutta ja sai itse pappisvihkimyksen vuonna 1995.
Sollamo puhui aktiivisesti myös seksuaalivähemmistöjen oikeuksista.
”Oli syvä kokemus, kun kävin pyynnöstä esitelmöimässä homoseksuaalien kristillisessä piirissä homoutta käsittelevien raamatunkohtien tulkinnasta. Piiriläiset olivat peloissaan ja hajalle lyötyjä. Koin, että kutsumukseni oli tehdä omalla tontillani näiden ihmisten hyväksi, minkä voin.”
Sollamo oli perustamassa vuonna 2000 seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ihmisoikeuksien edistämistä tukevaa Yhteys-liikettä. Julkisista kannanotoista seurasi useita uhkauksia, pahimpana uhkaussoitto kotiin.
”Henkilö sanoi, että huomenna kello kahteentoista mennessä me olemme kuolleita tarkoittaen minua ja miestäni.” Onneksi puhelimeen vastasi Matti Sollamo, ”joka ei ihan pienestä hätkähdä”.
Sollamo ohjasi väitöskirjoja vielä muutaman vuoden eläköitymisensä jälkeen.
”Kun saavuin tiedekuntaan edelleen joka aamu, totesi eräs kanslian virkailija: ’Raija, minusta tuntuu, että et ole oikein oivaltanut, mitä eläkkeellä oleminen tarkoittaa.’ Minusta työnteko on ollut vain niin hauskaa.”
Yliopistoyhteisöstä hän ei pysy edelleenkään kaukana. Sollamo vetää yliopistolla eläkkeellä olevien teologian tohtoreiden keskiviikkopiiriä ja käy kuuntelemassa etenkin eksegetiikkaa koskevia väitöstilaisuuksia.
Kuva: Juhani Niiranen / HS
Syntyi 1942 Padasjoella.
Teologian lisensiaatti 1970, filosofian lisensiaatti 1974 ja teologian tohtori 1980 Helsingin yliopistosta.
Helsingin yliopiston Raamatun alkukielten apulaisprofessori vuodesta 1982 ja professori 1998–2007, teologisen tiedekunnan dekaani 1992–1998, Helsingin yliopiston vararehtori 1998–2003, eksegetiikan laitoksen johtaja 2004–2007. Helsingin yliopiston konsistorin jäsen 1992–2003.
Luottamustoimia mm. Suomen Eksegeettisen Seuran varapuheenjohtaja 1995–2002, Apokryfikirjojen käännöskomitean puheenjohtaja 1999–2006, Pohjoismaisen Qumran-verkoston johtoryhmän jäsen 2003–2007, Fulbright Centerin hallituksen puheenjohtaja 2005–2007, Vanhan testamentin tutkijain kansainvälisen järjestön puheenjohtaja 2007–2010.
Mm. Suomen Akatemian väitöskirjapalkinto 1980, Helsingin yliopiston Eino Kaila -palkinto 1992, Maikki Friberg -tasa-arvopalkinto 1996 ja Kordelinin Säätiön palkinto elämäntyöstä 2014.
Palkittu Suomen leijonan komentajamerkillä ja Mikael Agricolan ristillä.
Naimisissa seurakuntaneuvos Matti Sollamon kanssa, kaksi lasta.
Täyttää 80 vuotta perjantaina 9. joulukuuta.
