USA:n ja Suomen suurta yhteisharjoitusta ei ollut alkukesästä olemassa edes paperilla. Suomalaisreserviläinen on harjoituksesta innoissaan: "Elämysmatkalla ollaan".
Reservin yliluutnantti Oton puhelin pirahti perhelomalla Rodoksella. Luvassa olisi pikakomennus kertausharjoitukseen, eikä kenen tahansa vaan Yhdysvaltain merijalkaväen kanssa.
Keskiviikkona Otto, joka esiintyy tehtävänsä takia vain etunimellä, oli mukana yhdysvaltalais-suomalaisessa hyökkäyksessä Upinniemen maastossa toisia yhdysvaltalais-suomalaisia joukkoja vastaan. Viikko harjoittelua on pian ohi, ja mies vihreän naamiointivärin alla on kokemaansa enemmän kuin tyytyväinen.
– Täytyy sanoa, että elämysmatkalla ollaan, hän tiivistää.
Oton arvion mukaan suomalaiset kykenisivät jo lähtemään yhdessä taisteluun merijalkaväen sotilaiden kanssa.
– On huomattu, että mehän ollaan ihan samaa porukkaa, hän sanoo.
Ammattiasioiden lisäksi yhteenkuuluvuutta on hiottu juttelemalla niin perheistä kuin lemmikeistäkin ja tarjoamalla vieraille uusia kokemuksia.
– Moni menetti saunaneitsyytensä, Otto naurahtaa.
"Emmehän me tunteneet ketään vielä kuukausi sitten"
Tällä viikolla päättyvä Merivoimien ja Yhdysvaltain merijalkaväen sotaharjoitus ei ole mitenkään pieni: pelkästään amerikkalaisia on mukana 2 300. Kolme suurta alusta, joukossa suuri maihinnousutukialus USS Kearsarge, olivat keskiviikkona kaukana merellä, mutta taivaalla lensi niin taisteluhelikoptereita kuin hävittäjiäkin. Suomesta mukana on ollut Rannikkoprikaatin lisäksi Uudenmaan prikaati.
Eversti Paul Meridan johtamat merijalkaväen joukot ovat olleet nykyisellä komennuksellaan poissa kotimaasta maaliskuun puolivälistä alkaen. Sen aikana on harjoiteltu niin Välimerellä kuin Itämerellä.
Merida korostaa, että kaikkia aiempia harjoituksia oli kuitenkin suunniteltu 6–9 kuukautta etukäteen. Tätä järjestyksessä kahdeksatta harjoitusta Suomessa valmisteltiin vain 3–4 viikkoa – ja se on toistaiseksi kaikista harjoituksista suurin.
– Siitä ei saa tehtyä videota, mutta se on ehkä huomattavin anti minulle tästä harjoituksesta: kuinka nopeasti suomalaiset ja amerikkalaiset suunnittelijat toimivat, Merida sanoo.
– Emmehän me edes tunteneet ketään Suomen asevoimista vielä reilu kuukausi sitten, hän naurahtaa.
"33-vuotisen sotilasurani paras harjoitus"
Meridan mukaan merijalkaväen joukot oli komennettu "tähän maailmankolkkaan" Itämerelle ilman sen tarkempia ohjeita.
– Rehellisesti sanottuna meillä ei ollut mitään suunniteltuna.
Yhdysvaltalaiset päättivät hänen mukaansa ottaa yhteyttä Suomeen. Merida kertoi ymmärtävänsä, että jos minkä tahansa maan asevoimille pirauttaa muutaman viikon varoitusajalla, niin siellä on jo omia harjoituksia suunniteltuna ja käynnissä.
Rannikkoprikaatin komentaja, kommodori Marko Laaksonen myöntää, että yhteisharjoituksen suunnittelu muutamassa viikossa ja kesken kesälomakauden aikoihin oli "valtava ponnistus". Mutta loppu hyvin kaikki hyvin.
– Tämä on ollut omasta mielestäni minun 33 vuoden sotilasurani paras harjoitus. Se on ollut työläs, mutta antanut eniten, Laaksonen suitsuttaa.
Kehuja saavat niin kantahenkilökunta, varusmiehet kuin harjoitukseen kutsutut reilut sata reserviläistä.
– Erityisesti kiitän sitä, että meillä on tällaisia reserviläisiä, jotka pystyvät tulemaan ja irrottautumaan todella nopeasti, kun isänmaa kutsuu. Tästä kiitos kuuluu tietysti myös reserviläisten perheille ja työnantajille, Laaksonen sanoo.
