Keskustasta lähtevät eivät näytä arvostavan rettelöintiä, kirjoittaa Ylen politiikka- ja yhteiskuntatoimituksen tuottaja Maria Stenroos.
Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.
“Tämä oli viimeinen kerta.” Näin sanoi pääministeri Sanna Marin (sd.) keskiviikkona ja antoi keskustalle tämän kerran anteeksi. Keskusta liittoutui luonnonsuojelulaissa opposition kanssa, ajoi lain läpi haluamassaan muodossa ja heilutti hallitusta.
Keskustan temppuilu alkoi lokakuussa, kun gallupit putosivat kymmeneen prosenttiin. Se on keskustalaisten mielestä katastrofaalinen kannatus.
Lue myös:
Ylen puoluekannatusmittaus: keskustan kannatus ensimmäistä kertaa alle kymmenen prosenttia
Hallituksessa on kriiseilty ja luottamus on ollut kovilla, kun keskusta on ryttyillyt: luonnon ennallistamisesta, saamelaisten oikeuksista ja luonnonsuojelulaista. Uho ei ole kääntänyt kannatusta nousuun vaan laskuun.
Keskustaa kannattaneet näyttävät arvostavan näinä aikoina enemmän vakautta kuin rähinää.
Nyt kannatusmittari, jossa tietenkin on myös virhemarginaalia, näyttää yhdeksää prosenttia. Aiemmin pohjaksi luultu kannatus onkin osoittautunut välipohjaksi.
Suhteutetaanpa mielipidemittauksen kannatuksia vähän: Pääministeripuolue SDP:n kannatus on kaksinkertainen keskustaan verrattuna. Keskustan edelliset hallituskumppanit Juha Sipilän hallituksesta porskuttavat: Perussuomalaisten kannatus on melkein kaksinkertainen. Kokoomuksen kannatus on korkeuksissa.
Samassa nipussa on nyt kolme noin yhdeksän prosentin puoluetta: vihreät, keskusta ja vasemmistoliitto.
Keskustalla on kuitenkin ison puolueen historia ja sielu.
Nykykepun edellinen murheen alho oli Matti Vanhasen ja Mari Kiviniemen hallitusten jälkeen, jolloin suomalaisista noin 13 prosenttia kannatti keskustaa. Kun Juha Sipilä valittiin puheenjohtajaksi, toivo heräsi ja kannatus nousi ennätystyskorkeaksi: se huiteli yli 26 prosentin.
Samantyyppisiä lukuja on viime vuosina nähty vain kokoomuksessa, jonka kannatus oppositiossa on käynyt lähes yhtä korkealla.
Sen jälkeen keskusta onkin ollut suhdannevaihteluista putsatulla käyrällä pelkästään alamäessä.
Sipilän jälkeen puheenjohtajaksi valittiin Katri Kulmuni. Kulmuni sanoi, ettei keskusta ole kymmenen prosentin puolue vaan tavoite oli nousta suurimmaksi. Kulmuni ei puolueen mielestä ollut tehtävässä kotonaan, eikä kannatus noussut vaan laski.
Päätettiin kokeilla taas puheenjohtajakisaa. Vain vuoden jälkeen Kulmuni vaihdettiin Annika Saarikkoon. Saarikko lupasi tehdä keskustasta sillanrakentajan ja Suomen myönteisimmän puolueen. Puolue sitoutui pysymään hallituksessa.
Tähän nähden viime viikot ovat olleet armottoman synkkiä.
Kannatus on pudonnut vielä vähän alemmas kuin Kulmunin aikana. Puolueen ovat jättämässä nyt työikäiset naiset. Kannatusta vuotaa perussuomalaisiin, kokoomukseen, jopa demareihin ja nukkuviin.
Kannatus on pohjassa, vaikka keskusta on järjestänyt suomalaisille ylimääräistä lapsilisää, yritystukia, puolustusrahaa ja omasta mielestään myös kestävää luontopolitiikkaa.
Vielä keskustasta ei ole kuulunut ääniä, joissa vaadittaisiin puheenjohtajan vaihtoa. Ehkä keskustalaisten tulkinta on, että harhassa ollaan siitä huolimatta, kuka kulloinkin joukkoa johtaa.
Toteutus vaati toimiakseen JavaScriptin.
