Finland
This article was added by the user . TheWorldNews is not responsible for the content of the platform.

Analyysi: Venäjälläkin puhutaan jo mahdolli­suudesta hävitä sota – näin käy Putinille

Horinat ”erikoisoperaatiosta” ovat enää lähinnä Kremlin oman propagandan sanahelinää. Ilmapiirissä on tapahtunut radikaali muutos, ja Venäjälläkin puhutaan jo sodasta – ja jopa mahdollisuudesta, että se oikeasti voidaan hävitä.

Kun Venäjä aloitti julman täysimittaisen hyökkäyksen Ukrainaan, sota-sanan käyttö oli ankarasti kielletty. Sen jälkeen presidentti Vladimir Putinin joukot ovat kärsineet massiivisia tappioita, muuttaneet tavoitteitaan ja vetäytyneet kerta toisensa jälkeen.

Ulkopoliittisen instituutin tutkimusjohtaja Mikael Wigell sanoo, että nykyään sodasta puhutaan jopa valtion omien kanavien keskusteluohjelmissa. Äärinationalististen sotabloggareiden kielenkäyttö verkossa on jo hyvin kärkästä.

– Ensin tuli tyrmistys. Sitten on ruvettu esittämään jo hiukan kritiikkiä hallintoa kohtaan. Sitä ei uskalleta kuitenkaan vieläkään kohdistaa suoraan Putiniin, vaan ajatellaan, että hänellä on huonot neuvonantajat.

Kaikista Kremlin uskollisten alaisten vakuutteluista huolimatta Venäjän presidentin Vladimir Putinin sotaa Ukrainassa ei voi pitää jymymenestyksenä. AOP

Osa venäläisistä vaatii hallinnolta ja asevoimilta entistäkin järeämpiä otteita, osa taas näkee mahdollisuuden sodan häviämiseen penäten neuvotteluyhteyttä Ukrainan kanssa.

Tilanne on tukala Putinille ja sota vaikuttaa suoraan hänen asemaansa. Tyytymättömyys ja ahdistus huonosta menestyksestä kasvaa myös Moskovassa, eikä Putin aio hävitä.

Kolmesta skenaariosta yksi on muita todennäköisempi. Niitä kommentoivat Mikael Wigell ja Iltalehden erikoistoimittaja Emil Kastehelmi.

Ulkopoliittisen instituutin tutkimusjohtajan Mikael Wigellin mukaan Venäjän keskusteluilmapiiri muuttui jo alkusyksystä, kun miehittäjät vetäytyivät Harkovan alueelta. Ulkopoliittinen instituutti

1. Putinin voitto

Tiettävästi Vladimir Putin ja hänen lähipiirinsä kuvittelivat aidosti, että sota olisi ohi jos ei nyt muutamassa päivässä, niin muutamassa viikossa tai kuukaudessa. Ukrainan vastarinta ja lännen yhtenäisyys olivat aito yllätys.

Jotta Putin pääsisi sodasta irti vahvana voittajana, se vaatisi käytännössä sen, että Ukraina ja presidentti Volodymyr Zelenskyi antautuisivat ehdoitta. Ukrainaan nousisi Venäjä-mielinen hallinto ja lännen rivit repeäisivät. Venäjä valloittaisi laajoja maa-alueita, ja Ukrainasta osittain suora osa Venäjän federaatiota. Loppuosat olisivat Kremlin talutushihnassa sotilaallisesti, poliittisesti ja taloudellisesti.

Se edellyttäisi muun muassa että Venäjä saisi korjattua lukuisat ongelmansa taistelijoidensa suorituskyvyssä, kaluston laadussa ja sotilasjohdossa. Myös talvi on todennäköisesti vaikeampi venäläisille kuin ukrainalaisille.

Venäjä juhli vielä syyskuun lopussa neljän uuden alueen liittämistä federaatioon. Vain muutamia viikkoja myöhemmin miehittäjät joutuivat vetäytymään Hersonissa alueilta, joiden piti olla ”ikuisesti Venäjää”. AOP

Venäjä ei voi ratkaista rintamalinjojen ongelmia taktisilla ydinaseilla, sillä myös omat joukot kärsisivät. Iskut ydinaseilla siviilikohteisiin taas lisäisi painetta Venäjän sisällä, ja kansainvälinen yhteisö voisi reagoida myös sotilaallisesti.

Todennäköisyys Putinin voiton skenaarioon on siis tulevina kuukausina käytännössä olematon.

Ukrainan presidentistä Volodymyr Zelenskyistä on tullut erityisesti lännessä kansainvälinen sankarihahmo, vaikka hän ei itse ole sellainen halunnut olla. AOP

Wigell: Ei ole näkymiä, että Venäjä pääsisi neuvotteluteitse mihinkään hyvään ratkaisuun Putinin kannalta. Ukrainalaiset eivät ole siihen valmiita. Venäjä ei pysty kääntämään sotaa uusiksi hyökkäyksiksi Ukrainaan. Tällä hetkellä Putin on häviöllä.

Kastehelmi: Sotaa on käyty vasta alle vuosi. Vielä riittää sodittavaa, ennen kuin voidaan päästä yhteisymmärrykseen. Ukrainankin resurssit ovat kärsineet, mutta ne eivät ole loppu. Aloite ei ole ainakaan Venäjällä. Ukraina on monin paikoin menestyksekkäämpi.

2. Vallanvaihto Kremlissä

Innokkaimmat länsimaiset asiantuntijat ovat povanneet Ukrainan sodan enteilevän Vladimir Putinin pitkän valtakauden loppua. Presidentti on kansainvälisesti jatkuvasti yksinäisempi.

Muun muassa Keski-Aasian valtiot ja jopa Kiina ovat ottaneet Putiniin etäisyyttä. Pakotteiden kurittaman Venäjän kansalaiset ovat alati tyytymättömämpiä sotaan ja sen seurauksiin. Monet ovat myös paenneet maasta liikekannallepanon pelossa.

Hersonin läntisten alueiden menetys oli Venäjälle suurin tappio sen jälkeen, kun miehittäjät vetäytyivät ensin Kiovasta keväällä ja sitten Harkovasta alkusyksystä. AOP

Putin ei tosin tunnetusti juuri piittaa kansan kärsimyksestä tai Venäjän tappioista. Ei ole myöskään merkkejä, että hänen asemansa olisi sisäpoliittisesti erityisen heikko, tai että lähipiiri olisi hänet hylkäämässä. Häntä ei vieläkään uskalleta kritisoida avoimesti.

Vallanvaihto Kremlissä vaatisi, että Venäjä joutuisi raskaiden tappioiden vuoksi käytännössä vetämään kaikki joukkonsa Ukrainasta pois. Krimin niemimaata myöten. Venäjä pakkoliitti alueen itseensä vuonna 2014.

Sekään ei välttämättä yksin riittäisi, vaan se edellyttäisi suurempaa liikehdintää myös Venäjän sisällä.

Kremlin työntekijät tuntuvat olevan ainoa taho, joka puhuu edelleen ”sotilaallisesta erikoisoperaatiosta”. Mostphotos

On toki mahdollista, että Ukrainan sota vielä lopulta koituu Putinin hallinnon kohtaloksi. Todennäköisyys presidentin kaatumisen skenaarioon tulevina lähikuukausina on kuitenkin sangen epätodennäköinen.

Wigell: Krimin niemimaa on ratkaisevassa asemassa. Jos ukrainalaiset todella pääsisivät Krimille, se tietäisi kovia ongelmia Putinille. Se on symbolisesti niin tärkeä asia. Sitä ei kuitenkaan ole tällä hetkellä näkyvissä.

Kastehelmi: Pääsy Krimille vaatisi Dnepr-joen ylittämistä. Joen rannalta on vielä yli 60 kilometriä syvyyttä Krimin rajalle. Zaporižžjan suunnasta matka on vielä pidempi. Krimin haltuunotto vaatisi valtavaa sotilaallista ponnistusta. Myös Ukrainalla on haasteita omien joukkojensa käytössä.

3. Tilanteen jäädyttäminen

Vladimir Putinin sota menee siis todella huonosti, eikä vetäytyäkään voi. Venäjällä ei ole näkymiä paremmasta sotamenestyksestä, ja jo valmiiksi retuperällä oleva talouskin menee huonompaan suuntaan.

Venäjä kouluttaa pyrkii kuitenkin koko ajan kouluttamaan liikekannallepanossa värvättyjä uusia joukkoja, vaikka menestys on ollut heikkoa. Loppuvuoden lukuisat ohjusiskut ja pommitukset taas osoittavat, että Venäjän resurssit eivät ole vielä loppu.

Venäjä oletettavasti jatkaa nykyistä toimintaansa ja jatkaa ilmaiskuja Ukrainan siviilikohteisiin. Kuva Harkovasta. Antti Halonen

Ukraina ei anna periksi, mutta sen voimat eivät tällä hetkellä riitä Venäjän täydelliseen lyömiseen ilman dramaattista lisätukea länneltä. Putin taas ei ikinä suostu Zelenskyin asettamiin rauhanehtoihin, mutta joukot eivät pysty marssimaan Kiovaan.

Hersonin vapautusta lukuun ottamatta rintamalinjojen yleistilanteessa ei ole tapahtunut strategisesti merkittäviä muutoksia pitkään aikaan. Kumpikin puoli haluaa nyt ottaa itselleen sen, mikä on saatavissa, ennen kuin rintamalinjat jäätyvät pidemmäksi aikaa.

Todennäköisesti Vladimir Putin haluaa jatkaa nykyistä tilannetta tekemällä pieniä maajoukkojen hyökkäyksiä uusille alueille pitäen kynsin ja hampain kiinni vanhoista. Asiasta kielii esimerkiksi Luhanskiin valmistuva lähes sadan kilometrin puolustuslinja.

Lisäksi Venäjä jatkaa ilmaiskuja Ukrainan siviilikohteisiin ja infrastruktuuriin.

Iltalehden erikoistoimittaja Emil Kastehelmi arvioi, että Venäjän toiminnassa on pitkälti kyse Vladimir Putinin kasvojen säilyttämisestä. Mikko Huisko

Tavoite on pehmittää Ukrainaa ja hakea mahdollisimman hyvää asemaa neuvottelupöytään, kun sen aika on. Kreml haluaa myös lisätä eripuraa länsimaiden keskuudessa toivoen muun muassa asetuen tyrehtymistä.

Wigell: Jos rintamalinja ei liiku suuntaan tai toiseen, Putin ehkä pystyy kuitenkin selviämään. Se ei ole hänellekään ideaalitilanne, sillä sota tekee Venäjästä koko ajan heikomman, mutta sillä hän pystyy rimpuilemaan omassa asemassaan eteenpäin.

Kastehelmi: Operaation hinta Venäjälle on täysin katastrofaalinen. Talous on ottanut äärimmäisen pahan iskun, armeija on kärsinyt mittaamattoman suuria tappioita ja paljon venäläisiä on kuollut. Poliittinen pääoma ja kauppasuhteet länteen ovat menneet. Heidän on pakko saada jotain sodan lopettavasta diilistä, että he voivat siihen suostua. Kasvojen säilyttämisestähän tässä on kyse.