Kaisa-talo mainittiin usein, kun HS kysyi asiantuntijoilta rakennuksia, jotka muistuttavat havainnekuviaan. Rakennuksessa on muun muassa Helsingin yliopiston pääkirjasto. Kuva: Anttinen Oiva Arkkitehdit & Outi Neuvonen / HS
Havainnekuvat vastaavat harvoin todellisuutta, mutta myös poikkeuksia on. Asiantuntijat selittävät, mistä havainnekuvissa on oikeastaan kyse.
Tuttu juttu. Kun kaupunkiin kaavaillaan uutta, siitä julkaistaan havainnekuvia. Jotkut ihastelevat suunnitelmia, toiset inhoavat niitä. Mutta kun rakennus valmistuu, lopputulos yllättää kaikki.
Suunnitteilla olevien rakennusten havainnekuvat vastaavat harvoin todellisuutta.
Harmitus on ymmärrettävää, sillä kaupunki on yhteistä tilaa. Varsinkin keskeisillä paikoilla rakennuksilla on suuri merkitys ympäristössään. Ne voivat näkyä kauas kilometrien päähän.
Joskus rakennukset kuitenkin onnistuvat olemaan havainnekuviensa mukaisia. HS pyysi arkkitehtuurin asiantuntijoilta esimerkkejä kohteista, jotka näyttävät lähes samanlaisilta kuin suunnitelmissa.
Mutta ensin: miksi rakennukset ovat niin usein erilaisia kuin alun perin ajateltiin?
Syitä on monia, sanovat HS:n haastattelemat asiantuntijat.
Yksi selitys on se, että ihmiset ovat ymmärtäneet havainnekuvien tarkoituksen väärin: toisin kuin moni luulee, havainnekuvien ei ole tarkoitus esittää valmista rakennusta sellaisenaan.
Aalto-yliopiston arkkitehtuurin laitoksen johtaja ja rakennussuunnittelun professori Pirjo Sanaksenaho sanoo, että havainnekuvaa pitää tulkita taiteellisena esityksenä.
Saman näkemyksen jakavat myös muut tätä juttua varten haastatellut asiantuntijat.
”Ei voi ajatella, että jotain olematonta voidaan esittää”, sanoo havainnekuvista diplomityönsä tehnyt arkkitehti Elsa Karvanen.
Havainnekuva on siis arkkitehdin idea, eikä Karvasen mielestä ole tuomittavaa, jos idea on ylevä.
Toinen syy, miksi havainnekuvat eivät useinkaan toteudu sellaisenaan, on tämä: suunnitelma ja yksityiskohdat tarkentuvat hankkeen edetessä.
Myös rahalla on merkitystä. Kaikkia hienoja visioita ei välttämättä ole varaa toteuttaa.
”Kuvista on pitkä matka varsinaiseen rakentamiseen. Suhdanteet muuttuvat ja budjetit vaihtelevat”, sanoo Aalto-yliopiston arkkitehtuurin perusteiden lehtori Tuomas Siitonen.
Suomen arkkitehtiliiton Safan puheenjohtajan Henna Helanderin mukaan havainnekuvien kaltaisina toteutuneet rakennukset ovat yleensä korkean profiilin hankkeita, joissa ei pihistellä.
Yksi esimerkki onnistuneesta kohteesta on Helsingin keskustakirjasto Oodi. Sen mainitsee moni asiantuntija. Muiksi havainnekuvien mukaisiksi rakennuksiksi mainitaan Kaisa-talo ja Kampin kappeli.
”Niiden muotokieli on merkittävä, näyttävä ja voimakas. Se on säilynyt suunnittelun kuluessa”, Sanaksenaho sanoo.
Yhdistävänä tekijänä on myös rakennusmateriaali. Keskustakirjasto ja kappeli ovat puuta, Kaisa-talo tiiltä. Niitä pidetään havainnekuvien kannalta turvallisina vaihtoehtoina.
Havainnekuvien välittämä harha johtuu tekniikan kehittymisestä. Visualisointiohjelmista on tullut niin edistyksellisiä, että ne saavat aikaan fotorealistisia esityksiä, jotka muistuttavat oikeita valokuvia.
”Se ehkä lataa liikaa odotuksia”, Karvanen sanoo.
Fotorealistisesti esitetyissä havainnekuvissa näkyy paljon yksityiskohtia, mutta katsoja ei pysty päättelemään niistä, mitkä ratkaisut on lyöty lukkoon.
Karvasen mielestä valokuvamaisia havainnekuvia ei siksi ole aina tarpeen tehdä hankkeen alkuvaiheessa, ellei suunnitteilla olevan rakennuksen ympäristö ole erityisen merkittävä.
Esimerkiksi Elielinaukion arkkitehtuurikilpailun havainnekuvissa fotorealistinen tyyli on hänestä hyvä valinta, koska alue on keskeinen ja Helsingin päärautatieasema on merkittävä rakennus.
Lue lisää: Elielinaukion kilpailun voittanut ”Klyyga” saa tutkijoilta varovaista kiitosta – ”Tällä hetkellä Elielinaukio ei ole erityisen miellyttävä kaupunkitila”
Lue lisää: Elielinaukion hillitymmätkään suunnitelmat eivät kelpaa arkkitehdeille: ”Olen todella pettynyt” – Äänestä omaa suosikkiasi
Helander sanoo, että todentuntuisia havainnekuvia tehdään, koska niiden tarkoituksena on edistää ideaa.
”Usein niillä kerätään rahoitusta tai halutaan innostaa yleisöä olemaan hankkeen takana.”
”
”Usein rakennus esitetään havainnekuvissa yksinäisenä objektina jossain, vaikka oikeastihan me rakennamme kaupunkia.”
Erityisen haastavina havainnekuvien kannalta asiantuntijat pitävät lasisia rakennuksia. Esimerkiksi Kalasataman pilvenpiirtäjiä on arvosteltu ankarasti siitä, ettei todellisuus vastaa havainnekuvia.
Ongelma on, että paljon lasia sisältävät rakennukset esitetään tavallisesti liian kevyinä, Helander sanoo.
”Nykyisillä energiatehokkuus- ja turvallisuusvaateilla lasimassat ovat paksuja ja lasiin tulee vihertävä sävy.”
Nuoret arkkitehdit ovat alkaneet ottaa jopa askelia taaksepäin, Sanaksenaho sanoo.
”He tekevät enemmän taiteellisia perspektiivejä. Saatetaan tehdä pienoismalleja ja ottaa niistä perspektiivikuvat. Silloin ne ovat tosi yksinkertaisia eikä rakennuksesta näytetä paljon detaljeja.”
Helander toivoo enemmän havainnekuvia, joista näkee, kuinka suunniteltu rakennus istuu ympäristöönsä.
”Usein rakennus esitetään havainnekuvissa yksinäisenä objektina jossain, vaikka oikeastihan me rakennamme kaupunkia”, hän sanoo.
”Ennen digiaikaa ei edes pyritty fotorealismiin. Kun ihmiset ovat katsoneet kuvaa, joka on piirretty tussilla tai tehty akvarellina, he ovat tienneet, että se ei ole totta. Silloin havainnekuvissa oli jokin arkkitehtoninen oivallus.”
Helander ottaa esimerkiksi vuonna 1953 järjestetyn asuntoreformikilpailun, johon arkkitehdit Viljo Revell ja Eero Eerikäinen osallistuivat ehdotuksellaan nimeltä Sininen nauha.
Toteutumatta jäänyt suunnitelma sisälsi kaksi kolmikerroksista nauhamaista asuintaloa.
”Siinä oli suurin piirtein parilla viivalla osoitettu idea.”
Ennen arkkitehdit piirsivät havainnekuvia käsin. Kuvassa on Viljo Revellin ja Eero Eerikäisen Sininen nauha -niminen kilpailuehdotus, jolla he osallistuivat vuoden 1953 asuntoreformikilpailuun. Kuva: Aalto-yliopiston arkisto
Revellin ja Eerikäisen havainnekuvassa kerrostalot on esitetty kahdella nauhamaisella viivalla. Ehdotuksen nimi on Sininen nauha. Kuva: Aalto-yliopiston arkisto
Rakennusten mittasuhteet kasvavat ja talot taivuttelevat yhä korkeammalle. Siksi Helanderin mielestä olisi entistä tärkeämpää, että havainnekuvissa näkyisi myös viereisiä rakennuksia ihmisen silmän korkeudelta.
Nyt suuria muutoksia suunnitellaan Eteläsatamaan. Helsingin kaupunki julkisti uuden Makasiinirannaksi nimetyn alueen jatkoon päässeet kilpailuehdotukset heinäkuussa.
Lue lisää: Havainnekuvat esittelevät vaihtoehdot Helsingin uudelle merelliselle julkisivulle – Joku näistä on Eteläsataman uusi malli
Moni on jo ehtinyt lyttäämään tai kiittämään kilpailuehdotuksia, vaikka tulevat rakennukset tuskin toteutuvat täysin havainnekuvien mukaisina tälläkään kertaa.
Siitonen pitää valokuvamaisia havainnekuvia haasteellisina monestakin syystä.
”Ihmiset elävät talojen välissä, mutta tilassa liikkuessa koettavaa mittakaavaa ei pystytä yhdessä perspektiivikuvassa esittämään”, hän sanoo.
”Pitäisi katsoa rakennusten massoja yksityiskohtien sijasta. Jokin animaatio, kaavio, pienoismalli tai muu esittämisen tapa olisi parempi kuin yksi kuva tietystä katselukulmasta.”
