Mediapersoona Arman Alizad ja piispa Mari Leppänen nähdään Yle Perjantaissa Sean Ricksin vieraina keskustelemassa hengellisyydestä.
Mitä ei ole putoavassa lentokoneessa? Ateisteja.
Näin väittää toimittaja ja vastaava tuottaja, lukuisista tv-sarjoistaan ja vaatturin urastaankin tunnettu Arman Alizad. Ja hänellä on omakohtaiset perustelut.
Vuonna 2015 hän kävi lähellä kuolemaa vakavan nestehukan vuoksi. Hän tunsi kipua, hätää ja epätoivoa, tietämättömyyttä siitä, mitä tapahtuisi. Kaikki elämän tärkeät asiat nousivat silmien eteen: lapset, läheiset.
– Silloin kun on hätä, toivo kyllä kurottaa joka suuntaan. Ajatukset olivat, että anna tämän kaiken säilyä. Se ei ehkä tullut perinteisessä rukouksen muodossa, mutta se oli kurotus universumia kohti, Alizad kertoo Sean Ricksille Yle Perjantain jaksossa Mihin tarvitsemme hengellisyyttä?
Alizad ei kuulu mihinkään uskontokuntaan. Hän kuvailee itseään tästä huolimatta hengelliseksi. Perheen uskonnollinen tausta on monipuolinen, sillä Iranissa kasvaneen Alizadin äiti oli harras kristitty ja isä kuului bahai-uskoon, jonka juuret ovat islamissa.
Hän kokee, että kristinuskossa ja bahaissa oli paljon yhtäläisyyksiä, jonka vuoksi moniuskontoinen perhe ei koskaan ajautunut riitoihin uskonasioista. Arman-poika sai itse valita, kuinka paljon oli mukana uskonnollisissa tapahtumissa.
Monien uskontojen jumalakäsitykseen kuuluu, että Jumala on jollakin tavalla persoonallinen olento. Alizad ei usko, että jossakin olisi “valvontakamera, joka vahtii kaikkia tekemisiä”. Muun muassa siksi Alizad ei kuulu kirkkoon.
– Pilkkua vääntävässä fundamentaalisessa mielessä uskonnon nimissä on tehty pahaa. Hengellisyys on vapaampi käsite, vaikka uskontokin on hieno asia. Ihminen tarvitsee johdatusta. Se liittyy siihen hädän hetken toivon kurottamiseen. Hengellisyys tuo rauhaa, ainakin minulle.
– Minun mielestäni universumissa on oltava jokin kasassa pitävä voima, joka pyrkii hyvyyteen, jotta hienoja asioita tapahtuu, kukat kasvaa ja tapahtuu kehitystä. Se jokin voima, mikä ikinä se on, ehkä se sitten on se mitä Jumalaksi kutsutaan, Alizad sanoo.
Halu tulla papiksi sai Mari Leppäsen eroamaan lestadiolaisista
Perjantai-dokkarissa Luojan lapset tavataan 20-vuotiaat vanhoillislestadiolaiset Eeva ja Oliver Kangastie, jotka elävät arkea kasvavan perheen vanhempina.
Lisää: Vanhoillislestadiolaiset Eeva ja Oliver Kangastie perustivat Youtube-kanavan, jotta ihmiset ymmärtäisivät, että he ovat ihan tavallisia ihmisiä
Kangastiet nähdään tuoreen tulokkaansa kanssa myös Perjantain studiossa Tampereen G Livelabissa, missä Sean Ricks tiedustelee nuorenparin näkemyksiä lastensa kasvamisesta uskoon.
Mitä jos omat lapset eivät jakaisi lestadiolaisia arvoja, eivätkä usko ja hengellisyys olisi heille tärkeitä?
– Kyllä se varmaan meidät vanhemmat vetäisi tosi surullisiksi, jos oma lapsi kokisi, että ei usko samalla tavalla eikä halua olla tässä uskossa. Mutta eihän se siihen lapsen arvokkuuteen ja tärkeyteen ja rakkauteen omaa lasta kohtaan mitenkään vaikuttaisi. Jos oma lapsi kieltäisi uskon, häntä varmaan rakastaisi vielä enemmän, jotta saisi rakastettua hänet takaisin Jumalan valtakuntaan, Oliver Kangastie pohtii.
Illan toinen vieras piispa Mari Leppänen joutui aikuisena eroamaan vanhoillislestadiolaisesta liikkeestä, sillä liikkeen ajatukset naispappeudesta olivat ristiriidassa hänen tulevaisuuden suunnitelmiensa kanssa.
– Se liittyy voimakkaimmin hengelliseen kutsumukseen ja papin työhön. Lestadiolaisessa herätysliikkeessä ei hyväksytä naisten pappeutta. Siinä ajauduin oman traditioni kanssa ristiriitaan. Jouduin ulos, koska sille ei ollut siellä tilaa.
Leppänen muistuttaa, että usko voi olla sääntöjä, tai sitten se voi olla vapautta.
– Tässä Perjantai-dokkarissakin se oma kokemus oli, että usko antaa suuntaviitat ja reitit. Jos usko on sisäistettyä, on itse käynyt prosessin läpi ja usko on tapa olla maailmassa, se synnyttää hyvinvointia ja auttaa elämään erilaisissa kriiseissä.
– Usko vaikuttaa siihen, kuinka suhtaudut muihin ihmisiin ja luontoon ja mihin tahansa, se tuo elämään merkitystä. Se auttaa suhtautumaan siihen, että tämä kaikki loppuu joskus, Leppänen sanoo.
Leppänen: Yhdenvertaisuuden kysymykset saavat jotkut eroamaan kirkosta
Piispa toivoo, että ihmiset osaisivat kunnioittaa ja arvostaa kaikenlaista hengellisyyttä, ja myös sitä, jos syystä tai toisesta joku ei usko.
– Toisenlainen uskonnollisuus ei ole minulle henkilökohtaisesti uhka. Päin vastoin, se on tavattoman mielenkiintoista, ja on kiinnostavaa jakaa niitä kokemuksia siitä, miksi jonkun ihmisen tie on kulkenut johonkin.
Perjantain live-yleisöä pyydetään nostamaan punainen lappu, mikäli he ovat eronneet tai harkitsevat eroavansa kirkosta. Lappuja nousee aika tavalla.
– Se varmaan kuvaa tilannetta. Nopeasti kun katsoin, niin aika monet lapun nostajat olivat nuoria ja naisia, piispa Leppänen sanoo Sean Ricksille.
– Vaikka hengellisyys olisi itselle tärkeää, niin tutkimuksissa siitä, miksi ihmiset jättävät kirkon, jotkut tekijät meidän kirkossamme sotivat itselle luovuttamattomia asioita vastaan. Ne voivat olla vaikka yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon kysymyksiä tai jotakin muita, ja ne käyvät esteeksi instituutioon kuulumiselle, Leppänen kuvailee.
– Kirkon ihmisenä olen surullinen siitä, jos ihmiset eivät voi kokea kirkkoa itselleen merkitykselliseksi eivätkä koe, että sieltä löytyy elämän syviin kysymyksiin vastauksia.
