Venäjän presidentti Vladimir Putinin julkiset esiintymiset liittolaistensa rinnalla voivat käydä pian vähiin, arvioi Ulkopoliittisen Instituutin vanhempi tutkija Jussi Lassila.
Noora Knapp
Venäjän presidentti Vladimir Putinin ystävät ovat käymässä vähiin.
Putin sai kylmää kyytiä tällä viikolla Venäjän johtaman kollektiivisen turvallisuusjärjestön (CSTO) tapaamisessa, kun Armenian pääministeri Nikol Pashinjan siirtyi silminnähden kauemmas Putinista ryhmäkuvassa. Tilanne tallentui myös yllä olevalle videolle.
Ulkopoliittisen Instituutin vanhemman tutkijan Jussi Lassilan mukaan symbolisen eleen viesti oli selkeä.
– Jopa Armenia, joka on perinteisesti nähty neutraalina tai jonkinlaisena Venäjän ystävänä, ottaa etäisyyttä, Lassila toteaa.
Armenian pääministeri Pashinjanin ja Venäjän presidentti Putinin väliin jäi kiusallinen välimatka. Kollektiivisen turvallisuusjärjestön jäsenmaiden edustajat kokoontuivat keskiviikkona 23.11. Jerevanissa, Armeniassa. Kuva: Karen Minasyan / AFP
Symbolisen eleen lisäksi Putin sai myös konkreettisen viestin Pashinjanilta. Samassa tapaamisessa Pashinjan ilmaisi turhautumisensa siihen, ettei Venäjän johtama turvallisuusliittouma ole auttanut hänen maataan konfliktissa Azerbaidzhanin kanssa.
Lassilan mukaan liittolaisten silmissä Venäjä ei täytä sitä roolia, mikä maalle on annettu. Mainetta on nakertanut ennen kaikkea heikko sotamenestys Ukrainassa.
– Iso kysymys on se, kuinka kauan Putin pystyy maansa sisällä ennen kaikkea eliitilleen, mutta myös kansalaisilleen oikeuttamaan Venäjän toimia ja ylläpitämään mielikuvaa siitä, että tällaisia strategisia liittolaisia olisi olemassa. Koska nyt käy yhä enemmän ilmeiseksi se, että niitä ei oikein ole.
Soraäänet Venäjän liittolaisten suunnasta ovat päätynet otsikoihin jo aiemmin tänä syksynä. Lokakuussa Tadzhikistanin presidentti Emomalii Rahmon ”läksytti” Venäjää peräti seitsemän minuutin ajan. Putin kuunteli saarnaa vaivaantuneen oloisena.
– Olemme aina kunnioittaneet tärkeimmän strategisen kumppanimme [Venäjän] etuja. Haluamme myös kunnioitusta. Emme mitään muuta. Kunnioitusta, Rahmon sanoi.
Tadzhikistanin presidentti Emomalii Rahmon ”läksytti” Venäjää lokakuussa. Kuva: Ahmad Gharabli / AFP
Yhdessä kohtaa Kazakstanin presidentti Kassym-Zhomart Tokajev pyysi Rahmonia lopettamaan, mutta tämä kieltäytyi sanoen: ”Tulimme puhumaan”.
Tadzhikistanin viranomaiset ovat kertoneet yksityisesti, että Rahmon kokee tulleensa loukatuksi, koska Venäjä on vuosikymmeniä pitänyt maan tukea itsestäänselvyytenä ja on kääntynyt sen puoleen vasta jouduttuaan eristetyksi Ukrainan sodan myötä.
Lue lisää: Tadzhikistanin presidentti avautui Putinille seitsemän minuuttia – sitten jopa Kazakstanin presidentti pyysi miestä lopettamaan, mutta tämä vain jatkoi
Syyskuussa Putin tapasi Kiinan presidentin Xi Jinpingin kanssa ensimmäistä kertaa Ukrainan hyökkäyssodan alkamisen jälkeen.
Tapaamisessa Xi luonnehti Putinia vanhaksi ystäväksi ja kutsui maita "johtaviksi valtioiksi". Eniten huomiota herätti kuitenkin Putinin lausunnot. Putin vakuutteli Xi:lle julkisesti, että Venäjä ymmärtää Kiinan kysymykset ja huolet, jotka liittyvät Ukrainaan. Asiasta uutisoi muun muassa The Guardian.
Putin ja Xi tapasivat syyskuussa ensimmäistä kertaa Ukrainan hyökkäyssodan alkamisen jälkeen. Kuva: SPUTNIK
Myös Intian pääministeri Narendra Modi ilmaisi huolensa Putinille syyskuussa. Modi totesi Putinille, että nyt ei ole sodan aika. Tilanne tallentui tapahtumasta lähetettyihin televisiokuviin.
Putin sai jälleen selitellä toimintaansa. Putin kertoi Modille haluavansa lopettaa Ukrainan konfliktin niin pian kuin mahdollista. Putin sanoi myös ymmärtävänsä, että taistelut huolestuttavat Intiaa.
Intialla ja Venäjällä on pitkäaikaiset siteet, jotka ulottuvat kylmän sodan ajalle. Lisäksi Venäjä on yhä Intian ylivoimaisesti suurin asetoimittaja. Kuva: Manjunath Kiran / AFP
Lassilan mukaan Kiina ja Intia ovat pyrkineet neutraaliin retoriikkaan kommentoidessaan Ukrainan tilannetta. Nyt viestinnässä on uudenlaisia piirteitä.
– On nähty, että retoriikassa ja diplomaattisissa ulostuloissa on helpommin rivien välistä tulkittavana kritiikkiä Venäjän suuntaan.
Lassilan mukaan uudenlainen retoriikka luo ajallisen Paineen putinin sodalle.
– Nämä ovat nöyryyttäviä tilanteita ja luovat aikapainetta Venäjän politiikalle ja toimintaan tässä operaatiossa. Jos mitään käännettä parempaan Venäjän kannalta ei tapahdu Ukrainan sodassa, niin silloin tietenkin Venäjän uskottavuus karisee entisestään ja asema heikkenee mahdollisten liittolaisten silmissä.
Lassilan mukaan Venäjän liittolaisten kritiikissä on kyse pidempään jatkuneesta kehityskulusta, joka tuntuu ottaneen uusia kierroksia viime aikoina.
– Ei tällä suoritustavalla ole näköpiirissä, että uusia ystäviä jostain yhtäkkiä ilmenisi.
Lassilan mukaan Putin pyrkii todennäköisesti parantamaan asemaansa tällä hetkellä tekojen kautta. Lisäksi Venäjä luottaa raaka-aineidensa voimaan.
– Öljy ja kaasu ovat niitä pelimerkkejä, joilla Venäjä pystyy ikään kuin ylläpitämään sitä asemaansa, mikä tähän asti on ollut.
Ulkopoliittisen instituutin vanhemman tutkijan Jussi Lassilan mukaan Venäjän liittolaisten retoriikasta paistaa läpi kritiikki Venäjää kohtaan. Kuva: Seppo Kärki/IS
Lassilan mukaan Putin tuskin haluaa uusia julkisia nöyryytyksiä liittolaisiltaan. Siksi edessä voi olla eristäytyneen hallitsijan kohtalo.
– Ei kannata liikaa pyrkiä yhteydenpitoon liittolaisten kanssa ainakaan julkisella tasolla, koska siinä oman nöyryytyksen riskit kasvavat. Tilanteet, mitä olemme nähneet, pahentavat asiaa entisestään.
– Maailmalta tiedetään esimerkkejä tällaisista hylkiöistä, joilla ei ole mitään edellytyksiä tehdä julkisija vierailuja missään. Jos niitä kavereita ei ole, silloin niitä ei ole ja kutsuja ei tule.
Venäjä on polttanut siltojaan länteen, mutta antanut ymmärtää, että suuria ystäviä löytyy yhä muualta.
Kun YK:n yleiskokous lokakuussa tuomitsi Venäjän laittomat alueliitokset Ukrainassa selvin lukemin, vastahankaan asettuivat Venäjä, Valko-Venäjä, Pohjois-Korea, Syyria ja Nicaragua.
– Ne ystävät, joista kotirintamalla kerrotaan, alkavat olemaan surkuhupaisia. Aika vähäpätöisten, pienten ja eristäytyneiden diktaattorivaltioiden tukea. Onko tämä se seura, missä Venäjä haluaa oikeasti olla?
