Asiantuntija listaa kolme selkeää syytä sille, että Vladimir Putinista on tullut yli­varovainen: ”Käytös osoittautui äärimmäisen vaino­harhaiseksi”

Siinä missä aiemmin Venäjän presidentin pakeille pääsi helpommin, on kontrolli nyt vahvistunut merkittävästi.

Venäjän federaation aloittama hyökkäyssota Ukrainassa on kestänyt kohta vuoden.

Siinä missä Kreml ilmeisesti aidosti luuli valloittavansa Ukrainan nopeasti ”sotilaallisessa erikoisoperaatiossa”, on sota saanut aikaan sen, että Venäjästä on tullut maailmankartalla häpeätahra toiminnallaan.

Myös maan presidentin Vladimir Putinin toiminta on ollut hyvin vaihtelevaa. Sodan alussa Putin vaikutti itsevarmalta ja suurelta, kun taas viime aikoina hänestä on tullut kuva jopa ylivarovaisena henkilönä.

Lue lisää: Venäläistoimittaja NYT:ssä: ”Putinin kokin” asema Kremlissä nousi raketin lailla – sitten tuli hetki, kun Putin tajusi hänen olevan liian suosittu

Putinin sijasta viimeisten kuukausien aikana suurta huomiota on saanut sekä ulkomailla että kotimaassa Wagner-palkka-armeijan johtaja Jevgeni Prigozhin. ”Putinin kokin” kovat puheet ja Wagnerin saamat jonkinlaiset tulokset ovat saaneet aikaan sen, että hänestä on voinut tulla Putinin silmissä uhka, jopa hänelle itselleen.

Venäläisen toimittajan Mihail Zygarin mukaan Putin nimitti kenraalinsa Valeri Gerasimovin takaisin Ukrainan sodan johtoon tietoisesti, sillä Prigozhin on haukkunut juuri Gerasimovia antaumuksella koko sodan ajan.

Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Jussi Lassila listaa kolme selkeää syytä, jotka kertovat Putinin tulleen ylivarovaiseksi.

Koronavirus

Koronaviruspandemian alussa Venäjältä kerrottiin, ettei virusta maassa ole.

Pian kuitenkin maassa kehitettiin oma Sputnik-rokote ja Putin katosi tehokkaasti julkisuudesta ja vetäytyi itselleen rakkaaseen residensseihinsä Novo-Ogaryovoon tai Sotshiin.

– Se varovaisuus on ollut asteittaista ja vaiheittaista, mutta koronaviruksen myötä varovaisuus viimeistään paljastui ja käytös osoittautui äärimmäisen vainoharhaiseksi.

Lassila mainitsee, että siinä missä aiemmin Putinin pakeille pääsi helpommin, on kontrolli vahvistunut merkittävästi.

Lisäksi erinäisiä väliportaan toimijoita eli niin sanottuja ”suodattimia” on tullut Putinin ja häntä tapaamaan haluavan henkilön väliin.

– Onhan siinä pieni ristiriita, että mitä vahvemmaksi ja vakiintuneemmaksi Putinin valta ja asema on tullut, niin sitä vähemmän hän on julkisuudessa ja yhä vahvemmin suojeltuna.

Putin ”vetäytynyt tuomariksi”

Sodan alkaessa monet venäjän hallinnon ihmiset ovat puhuneet toinen toistaan reippaampia tarinoita, milloin koko Ukrainan tuhoamisesta ja milloin lännen halusta jakaa Ukraina itselleen sekä tietenkin tuhota nykymuotoinen Venäjä.

Kovimpia lausuntoja on esittänyt ex-presidentti ja ex-päämiministeri, nykyinen turvallisuusneuvoston varapuheenjohtaja Dmitri Medvedev.

Samalla Putin voi itse näyttäytyä ”diplomaattisempana”, jos verrataan häntä omiin liehittelijöihin.

Kremlin eliitistä on tullut yhä riippuvaisempi Putinista ja kaikki haluavat vahvistaa omia asemiaan Putinin lähellä tai ainakin välttää omansa asemansa luisumisen alaspäin.

Tämä on yksi vallankäytön piirre. Putin on aina profiloitunut ikään kuin tuomarin roolissa olevana toimijana ja sota-aika on tuonut esille alamaisten riippuvuuden hänestä.

– Syntyy kilpailu eli tällainen vääjäämätön lojaalisuuspeli, jossa äänenpainot ovat yhä kovempia, jotta niillä saataisiin isännän (Putinin) huomio.

Lassila muistuttaa, että jatkuva epäselvyys sen suhteen, kuka sijoittuu tarkalleen mihinkin Putinista, luo yhä kovempaa kilpailua.

– Putin luo asetelman, että hän on se, joka sanoo sen viimeisen sanan.

Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija toteaa myös, että aiemmin esimerkiksi keskusteluohjelmissa oli opposition edustajia sekä myös Putinin puolueen, Yhtenäisen Venäjän ”järjen äänenä esiintyviä miedompia tyyppejä”.

Nyt miedoille tyypeille ei ole enää tarvetta, kun ollaan sodassa.

Siinä missä aiemmin Putinin läheiset on haluttu näyttää edes ulospäin yhtenäisenä joukkiona, on sodan myötä asetelma muuttunut sellaiseksi, että toimijat pelaavat avoimesti toisiaan vastaan.

– Se on varmasti seurausta Putinin kasvaneesta vaiteliaisuudesta ja pelon ilmapiiristä.

– Putinin keskittyminen on nyt sodassa ja se luo sisäpolitiikkaan tietynlaisen tyhjiön, jota nämä tietyt toimivat nyt sitten täyttävät ulostuloillaan.

Aito pelko päästä hengestään

Venäjän sisäpolitiikkaa hyvin tunteva Lassila ei usko, että Jevgeni Prigozhin voisi todella uhata Putinin valtaa ja aidosti hamuaisi tämän paikalle.

– Vaikea tietenkään sanoa Prigozhinin pidemmän ajan kunnianhimoista ja tavoitteista, mutta kyllä hän on enemmän tällainen Putinin asemaa hyväksikäyttävä gangsteri.

”Putinin kokki” on Lassilan mukaan osuva sekä traaginen esimerkki Venäjän politiikan raadollisesta luonteesta.

– Eli tällainen mafiatyylinen meininki, jossa presidentti pysyy koskemattomana, mutta koko muu politiikka on tarvittaessa vapaata riistaa, jos mahdollisuus tulee. Ja nyt se on tullut.

– Prigozhin on ollut päänavaaja rikkoessaan ”pelin” yhtenäisyyden imagosta ulospäin hyökätessään avoimesti muiden kimppuun.

Aiemmin Prigozhin oli enemmänkin näkyvä toimija taustalla, mutta täysin epävirallinen. Sodan myötä hän on tullut käytännössä viralliseksi toimijaksi.

– Toinen vastaava tapaus on Tshetshenian johtaja Ramzan Kadyrov.

Yhdistävä tekijä on aiemmin mainittu valtapeli, jossa juuri Prigozhin ja Kadyrov voivat halutessaan hyökätä kovin sanoin eliitin edustajia kohtaan, mutta vakuuttavat lojaaliuttaan Putinille.

Voisiko esimerkiksi ”Putinin kokki” nousta Putin tilalle ihan oikeasti?

– Teoriassa kyllä, mutta vasta siinä kohtaa, mikäli Putinin asema kyseenalaistuu johtajana. Sellaisessa tilanteessa sitten moni muukin alkaa hakea paikkojaan, syntyy uusia koalitioita. Tällaisessa tilanteessa on hyvin epävarmaa olisiko Prigozhinilla edellytyksiä nousta Putinin tilalle.

– Esimerkiksi jos armeija puuttuisi peliin, niin uskon heidän asettuvan jonkin muun tahon taakse. Tuskin Prigozhin nauttii varauksetonta luottamusta turvallisuus­palveluidenkaan keskuudessa, jotka joka tapauksessa tulevat olemaan jossain roolissa tällaisessa valtakamppailussa.

Vaikka Putinilla ei ole ketään suoraa uhkaajaa ainakaan julkisesti tiedossa tai nimettynä, näkyy 70-vuotiaan Putinin toiminnassa aito pelko.

– Korona-aika teki Putinista varovaisen kuten mainittu, mutta kyllä sen huomaa muullakin tapaa, kuten vaikkapa erinäisten julkisten tilaisuuksien dramaattisena vähenemisenä.

Puheita ja lehdistötilaisuuksia on vähennetty enenevissä määrin, mikä johtuu osaltaan siitä, että ei ole positiivisia uutisia kerrottavana, mutta kyseessä voi olla myös aitoa pelkoa.

– Turvatoimet ovat kasvaneet ja ei ole poissuljettua, että Putin pelkää esimerkiksi ukrainalaisten salamurhaa, joka ei nykytilanteessa ole täysin tuulesta temmattu pelko.

Sodan aikana on korostunut Lassilan mukaan myös spontaanien tapaamisten ja esiintymisten loppuminen.

– On ollut useampia niin sanottuja Putinin tapaamisia eri ammattiryhmien edustajien kanssa, mutta käytännössä henkilöt ovat eri rooliasuissa olevia liittovaltion turvallisuuspalvelun Putinin henkivartijakaartin edustajia. Nämä ovat ”julkisuusstuntteja”, jotka ovat täysin irrallaan normaalista elämästä.

Sodan aikana Kremlille kasvot on antanut yhä useammin Putinin lehdistöpäällikkö ja Kremlin tiedottaja Dmitri Peskov.

– Kun asema on vahvistunut, niin sitä vähemmän Putinilla on ollut tarve olla julkisuudessa, vaan tiedottaminen on asiassa kuin asiassa delegoitu sanavalmiille Peskoville.

– Mukana voi hyvinkin olla myös turvallisuusnäkökulma, että Peskov ulkona puhumassa, Putin sisällä turvassa.