Asian­tuntija pitää keskustelua koulun alamäestä täysin väärän­laisena: ”Opetus on opettajan vastuulla”

Kouluttaja-kirjailija Leena Mäkijärvi auttaa nuoria, joilla on ongelmia koulussa. Usein syy on hänen mukaansa opetuksessa. Mäkijärvi sanoo, että nuorten ääni on vaiennettu tällä hetkellä vellovassa koulukeskustelussa täysin.

– Muuttaisin sanan oppimistulokset sanaan opetustulokset ja suuntaisin katseen siihen, miten opetetaan, kouluttaja, kasvatustieteiden maisteri Leena Mäkijärvi sanoo.

Hän haluaa puhua niiden puolesta, joiden ääni on vaiennettu keskustelussa, eli nuorten.

Keskustelulla tarkoitetaan Suomen oppimistulosten rajua laskua ja sitä, miksi niin on käynyt. Julkisuudessa on vuorotellen haettu syitä muun muassa epäonnistuneista opetussuunnitelmista, kännyköiden käytöstä, inkluusiosta ja maahanmuuttajalapsista.

Mäkijärvi haluaisi kääntää keskustelun yleiseltä tasolta niihin satoihin nuoriin, jotka ovat ongelmissa juuri tällä hetkellä eivätkä ole ehkä saaneet tarvitsemaansa apua vuosikausiin.

Lue lisää: Kommentti: Pohjan­maalla on edessä raaka pudotus­peli – keskusta­ministereiden edus­kunta­paikat liipaisimella

Mäkijärvi on toiminut myös opettajana. Nykyään hän kouluttaa eri ammattiryhmiä kohtaamaan nuoria sekä toimii nuorten ja perheiden yksityisenä neuvonantajana. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että hän auttaa nuoria, joilla on erilaisia ongelmia koulussa.

– Voin puhua näiden todellisten tapausten perusteella. Jokainen nuori on yksilö, mutta vuodesta toiseen on nähtävissä, että opetuksessa ei ole toteutunut nuoren oikeus, hän sanoo.

– Mikäli poissaoloja on tullut paljon, ja taustalla on selkeästi aito, esimerkiksi lääketieteellinen syy, sen ei pitäisi heikentää nuoren oikeutta saada opetusta. Tämänhetkiset tukitoimet eivät kuitenkaan riitä.

Mäkijärven mukaan Suomessa on erinomainen perusopetuslaki ja lasten oikeuksien julistus. Valtio on siis koululaisen puolella, ja on yksiselitteistä, että lapsella ja nuorella on oikeus koulutukseen, tukeen ja opetukseen.

– Miten on mahdollista, että valtiossa, jossa nähdään nuoren oikeudet ja on olemassa selkeät säännöt ja ohjeistukset, käytäntö kulkee aivan eri suuntaan?

Mäkijärvi haluaisikin suunnata keskustelun siihen, mitä koululuokissa tapahtuu juuri nyt.

– Oppilas pystyy omaksumaan perusopetuksen oppisisällön, jos saa oikeanlaista opetusta. Jokaisella tapaamallani nuorella on ollut tahto onnistua, oppia ja päästä pois ongelmista.

Mäkijärven mielestä ongelmatilanteissa singahdetaan liian nopeasti pois perusopetuksesta, ja pedagoginen apu nuorelle heikkenee. Oppilas ”pudotetaan” johonkin erikoiskuvioon, jotka vaihtelevat eri kouluissa. Lisäksi tilanteesta syytetään yleensä oppilasta itseään. On käytetty erilaisia termejä, kuten ”pudokas”, joka on lähtökohtaisesti negatiivinen ja vaikuttaa opettajien asenteeseen.

– Tuntuu, että koulu on tuomioistuin. Jos asiat eivät lähde hyvään suuntaan, nuorta syytetään. Hänet laitetaan miksi-kysymysten eteen sen sijaan, että kysyttäisiin, mitä hän tarvitsee oppiakseen. En ole tavannut yhtään nuorta, joka ei ottaisi vastaan opetusta suurtenkin ongelmien keskellä. Pedagogista, taitavaa, perusoikeuksiin kuuluvaa työkalua ei vaikeissa tapauksissa tunnu mistään löytyvän.

Tuomioistuimella Mäkijärvi viittaa tilanteeseen, jossa nuoren ongelmista on tullut keskustelemaan joukko aikuisia: rehtori, erityisopettaja ja ehkä lisäksi oppilashuollon ja terveydenhuollon henkilöstöä. Nuori tulee vanhempansa kanssa tilanteeseen, jossa häneltä kysytään, miksi hän ei opi tai miksi hänellä on ongelmia.

– Ei nuori pysty sellaiseen vastaamaan. Kysymysten pitäisi lähteä siitä, että tiedätkö, mitä sinun tulee tehdä tässä oppiaineessa. Ymmärrätkö, mitä sinulta vaaditaan? Onko sinulla oppikirjat?

Mäkijärvi on todistanut useamman oppilaan kanssa työskennellessään, että oppilaalle on annettu tehtävät ja hänet on jätetty niitä itse tekemään, mutta kukaan ei koulussa tarkasta niitä eikä anna palautetta.

– Sanotaan, että resurssit eivät riitä. Mutta tämähän on selkeä virkavirhe. Kun näitä alkaa olla päivässä useita kertoja, tällainen riittämätön pedagoginen ohjaus voi syöstä nuoren suurempiin ongelmiin.

Kun Mäkijärvi purkaa tilanteita asiakkaidensa eli nuorten kanssa, hän kysyy nuorelta, mitä he voivat yhdessä tehdä, jotta nuori uskaltaa mennä tunnille. Kun osaamisvarmuus kasvaa, perässä tulee itseluottamus.

– Kun näitä tilanteita purkaa rauhassa, on käynyt ilmi, että yhdeksässä tapauksessa kymmenestä nuori ei ole saanut opetusta niin, että hän ymmärtäisi, mistä on kysymys.

Edellinen esimerkki toimii perusteena sille, miksi Mäkijärven mielestä termi tulisi olla opetus- eikä oppimistulokset.

– Opetus ei ole kenenkään muun vastuulla kuin opettajan. Jos oppilas ei opi, onko sen eteen tehty tarpeeksi? Onhan se raskaasti sanottu, mutta miksi tätä ei saa sanoa ääneen? Ei nuori voi kantaa vastuuta siitä, että oppimistulokset Suomessa laskevat.

– Opetussuunnitelmissa annetaan opettajalle paljon tilaa hänen tavalleen opettaa. Oppisisältöä ei voi päättää mutta tavan opettaa voi. Jotain tässä jää tekemättä, jokin ei täsmää. Kun ollaan koulussa, vastuun kantavat opettaja ja koulu. Mielestäni tätä ei uskalleta katsoa rohkeasti.

Onko opettajien koulutuksessa siis jotain vikaa, jos oppilaat eivät opi?

– Opettaja opettaa, niin kuin häntä on opetettu opettamaan. Onko aika herättää pedagogia uuteen tarkasteluun? Mäkijärvi kysyy.

Hän ei kuitenkaan halua vähätellä opettajien kuormittumista.

– Opettajat tekevät pääsääntöisesti kaikkensa ja paljon enemmän kuin heidän virkavelvollisuuteensa kuuluu, ja sitten uuvutaan ja jopa vaihdetaan ammattia. Oppimiskäyrät ja opettajien väsyminen kertovat samasta asiasta: jotain on pielessä.

Mäkijärvi peräänkuuluttaa myös koulujen vastuuta asiasta.

– Yksittäinen ammattilainen voi olla nuoren puolella, mutta häntäkään ei aina kuulla. Nuoren auttaminen on vaativa laji, ja jos oman opetustyön ohessa sitä tekee, se on hirvittävän vaativaa mutta myös palkitsevaa.

Opetusalan ammattilaiset ovat puhuneet paljon resurssien riittämättömyydestä. Luokkakoot kasvavat, jolloin yksittäiselle oppilaalle ei voi antaa niin paljon huomioita kuin pienemmissä luokissa. Mäkijärven mielestä tämä keskustelu on aivan liian yleisellä tasolla.

– Se ei auta sitä nuorta, joka on ongelmissa juuri nyt. Jos valtiovalta antaisi nyt enemmän rahaa kouluille, se ei ehdi niille, jotka tällä hetkellä kärsivät. Näiden tapauksien purkaminen nopeuttaisi muiden avunsaantia.

Mäkijärven mukaan nyt olisi aika kuunnella nuoria: mitä he tarvitsevat, miten heidän oppimistaan voisi auttaa.

– Nuorten ääni on niin helppo vaientaa.

– Opetusministeriöllä on tälläkin hetkellä upeita hankkeita ja ihmisiä. Vaikka auttamismuotoja tulee koko ajan, tuolla on parhaillaan satoja nuoria, joita ei auta kukaan.