Ulko- ja puolustuspolitiikan asiantuntija, Tampereen yliopiston tutkimusjohtaja Hanna Ojanen sanoo, että Suomen, Ruotsin ja Turkin niin sanottu kolmikantayhteistyöasiakirja saattoi olla virhe.
Maiden ulkoministerit allekirjoittivat asiakirjan viime kesäkuussa, ja sen piti tasoittaa tietä Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyydelle. Toisin kävi.
– Se voi haitata pitkäänkin. Jos siis jotain virhettä haetaan, niin se asiakirja oli kyllä aika erikoinen, Ojanen toteaa.
Turkki ja sen arvaamaton presidentti Recep Tayyip Erdoğan ovat jumittaneet Suomen ja Ruotsin yhteistä Nato-tietä vetoamalla erityisesti Ruotsin toimiin tai enemmänkin toimimattomuuteen terroristiseksi kokemaansa toimintaa kohtaan.
Aiemmin tällä viikolla Erdoğan jyrisi, ettei Turkki voi tukea Ruotsin Nato-jäsenyyttä, kun äärioikeistolaispoliitikko oli polttanut Tukholmassa Koraanin, ja mielenilmauksessa oli nähty kurdien työväenpuolueen (PKK) lippuja.
PKK on yksi järjestöistä, joiden toiminnan ja jopa sen innoittaman toiminnan Suomi ja Ruotsi sitoutuivat estämään kolmikanta-asiakirjassa.
Avoin shekki
Hanna Ojanen katsoo, että kolmikanta-asiakirja antaa Turkille ja Erdoganille paljon, mutta ei niinkään Suomelle ja Ruotsille.
Päinvastoin asiakirja tarjoaa Turkille liki loputtomasti mahdollisuuksia esittää erilaisia vaatimuksia ja lypsää haluamaansa kuin avoimella shekillä.
Ojanen arvelee, että halutessaan Turkki voisi esittää vaatimuksiaan vaikka kuinka pitkään.
Hän huomauttaa, että asiakirja pitää sisällään sitoumuksia, joista ei juurikaan ole tähän mennessä puhuttu. Sellaiseksi hän nostaa maininnan siitä, että Suomi ja Ruotsi sitoutuvat tukemaan Turkin ”mahdollisimman täysimittaista osallistumista nykyisiin ja tuleviin Euroopan unionin yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan aloitteisiin”.
– Jos ja kun näitä tulee sitten joskus tulevaisuudessa vastaan, niin ongelmat vain jatkuvat, Ojanen pohtii.
Hänen mukaansa kirjatut sitoumukset ovat kuin pyörä, joka vain jatkaa pyörimistään.
– Ei ole oikein mitään tolkkua, että mihin tällä oli tarkoitus päästä. Jääkö tämä olemaan niin, että Turkki voi aina kaivaa jonkun kohdan esiin, että tehkääpä nyt näin?
Hanna Ojasen mukaan kolmikanta-asiakirja antaa Turkille liki loputtomasti mahdollisuuksia esittää erilaisia vaatimuksia. Petteri Paalasmaa/ USU
Yksin vai yhdessä?
Varsinaisessa Nato-jäsenyyden hakuprosessissa Ojanen ei näe Suomen kannalta moitittavaa. Sitä ei hänen mukaansa oikein muuten olisi voinut tehdäkään.
Hän ei näe myöskään prosessin kannalta merkitystä siinä, ovatko Suomi ja Ruotsi Nato-tiellä yksin vai yhdessä. Hän pitää selvänä, että Nato haluaa molemmat maat yhdessä jäseniksi ja tämän hän otaksuu Turkinkin ymmärtävän.
Turkin venkulointi on nostattanut kysymyksiä Naton toimintakyvystä. Esimerkiksi puolustussuunnittelua maa ei Ojasen mukaan pysty lamauttamaan, mutta muuten hän arvioi Turkin aiheuttavan Natolle harmia.
Ojanen sanoo, että Naton voi olla tarpeen pohtia päätöksentekojärjestelmäänsä uusiksi muodollisempaan suuntaan ainakin joissakin kysymyksissä.
– Niin, että tulisi vähän formaalimpi päätöksenteko kuin nykyinen konsensus. Se on hyvin epämääräinen tapa tehdä päätöksiä verrattuna esimerkiksi siihen, että päätetään vaikka yksimielisyydellä.
Hän toteaa, että määräenemmistöpäätöksiä ei voi kuitenkaan pitää realistisena vaihtoehtona, sillä Yhdysvalloille se ei kävisi.
– Toinen kysymys pohdittavaksi on sitten se, että voisiko joskus jonkun jäsenmaan erottaa tai ainakin laittaa vähäksi aikaa jäähylle.
