Lähi-idän maissa suhtautuminen Ukrainan sotaan vaihtelee, mutta yhteistä on taustalla vaikuttava kriittisyys vallitsevaa maailmanjärjestystä ja erityisesti Yhdysvaltain hegemonista asemaa kohtaan. Näin arvioivat asiantuntijat Ulkopoliittisen instituutin ja Suomen Lähi-idän instituutin järjestämässä keskustelutilaisuudessa.
Esimerkiksi Turkissa on viimeisten 20 vuoden aikana näkynyt kaksi linjaa, sanoo Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Toni Alaranta. Virallinen Turkki on hyökkäyksen tuominnut, kuten se jo vuonna 2014 tuomitsi Krimin valtauksen. Tuon virallisen pinnan alla on kuitenkin hyvin erilainen tarina.
Alarannan mukaan tämä toinen tarina tulee esille esimerkiksi Turkin ulkopolitiikan keskeisten ideologien, kuten presidentti Erdoğanin neuvonantaja İbrahim Kalınin puheissa.
– Hyvin usein pintatason tuomitsemisen jälkeen [Kalın] tulee Turkin nykyjohdon lempiteemaan, että kylmän sodan päättymisen jälkeen Yhdysvallat pyrki rakentamaan pyramidimallisen maailmanjärjestyksen, jossa se on ainoa suurvalta ja jossa muut joutuvat hyväksymään kakkostason valtioaseman.
Tämä länsikeskeisyydelle kriittinen näkökulma näkyy muissakin Lähi-idän maissa. Tilaisuudessa keskusteltiin Turkin lisäksi erityisesti Iranin, Irakin ja Saudi-Arabian näkökulmista.
– Lähi-idässä monille Ukrainan sota on eurooppalainen rajakahakka, jota ei ymmärretä maailmaa jakavana asiana, sanoo pitkän linjan ulkomaantoimittaja Liisa Liimatainen.
Liisa Liimatainen. Nina Järvenkylä
Alarannan mukaan mainitun kahden linjan lisäksi Turkin ulkopolitiikassa näkyy niin ulko- kuin sisäpoliittinen ulottuvuus. Erityisesti viime aikoina ovat korostuneet presidentti Erdoğanin sisäpoliittiset tarpeet ja niistä kumpuavat pyrinnöt. Niillä on tulkittu olevan vaikutusta esimerkiksi Suomen ja Ruotsin Nato-prosessiin.
Turkissa käydään presidentin- ja parlamenttivaalit toukokuussa.
Turkin ulkopolitiikassa näkyvät presidentti Erdoğanin sisäpoliittiset pyrinnöt, arvioi tutkija Toni Alaranta. ZumaWire / MVPHOTOS
Läntistä ylimielisyyttä ja kaksinaismoralismia?
Lähi-idässä koetaan asiantuntijoiden mukaan ”läntistä ylimielisyyttä”, että yksi sota olisi tärkeydessään ylitse muiden. Esimerkiksi Saudi-Arabian näkökulmasta Yhdysvallat ei ole auttanut Jemenissä tarpeeksi, sanoo Lähi-idän tutkimuksen professori Hannu Juusola.
Länsi ei myöskään ole asettunut arabimaiden ja Iranin tavoin Palestiinan puolelle YK:ssa, mikä on Juusolan mukaan niin ikään koettu lännen kaksinaismoralismiksi.
Tämä länsikeskeinen tarina on saanut Lähi-idän maat etsimään liittolaisia muualta. Esimerkiksi Iran yrittää epätoivoisesti etsiä ystäviä mistä vain, kuten esimerkiksi Latinalaisesta Amerikasta ja Afrikasta, sanoo Suomen Teheranin-suurlähetystön kakkonen, Emmi Kulta.
– Nyt voisi käyttää sellaista termiä, että kansainvälisen yhteisön tarkkailuluokan oppilaat löytävät toisensa.
Lähi-idän maille Ukrainan sota onkin asiantuntijoiden mukaan näyttäytynyt mahdollisuutena purkaa Yhdysvaltain hegemoniaa ja asemoida itseään geopoliittisesti uudelleen. Strategiat vain vaihtelevat.
Turkki on pyrkinyt omia etujaan silmällä pitäen tasapainottelemaan, siinä missä Iran on selvemmin valinnut puolensa.
Iran on esimerkiksi toimittanut Venäjälle drooneja ja tukeutunut taloudellisesti Kiinaan. Venäjän heikko sotamenestys on Kullan mukaan lisännyt kritiikkiä Venäjän rinnalle asettumisesta Iranin kansalaisten ja entisten diplomaattien keskuudessa.
– Iranin munat ovat yhdessä korissa. Onko tämä kestävä ulkopoliittinen ratkaisu? kysyy Kulta puheenvuorossaan.
Ydinaseiden kilpavarustelu mahdollinen
Ukrainan sodan myötä Iranin ydinaseista käytävä sopimus on ajautunut umpikujaan. Tämä voi olla omiaan aiheuttamaan ketjureaktion, jossa muutkin valtiot haluavat tavoitella ydinaseita voimatasapainon nimissä. Esimerkiksi Saudi-Arabiassa on koettu tarvetta tasapainottaa tilannetta oman ydinohjelman kehittämisellä.
Juusolan mukaan voi olla realistinen uhkakuva, että siihen suuntaan mennään, jos Iran vetäytyy ydinsulkusopimuksesta, kuten se on uhannut. Myös Turkissa on flirttailtu ydinaseajatuksilla, sanoo Toni Alaranta.
– Joka viikko siellä lanseerataan uusia paikallisia ja kansallisia aseteknologioita.
Alarannan mukaan tämä on osoitus Turkin halusta irtautua siitä napanuorasta, joka sillä on länteen Yhdysvaltain hegemoniassa. Vielä Turkki ei kuitenkaan ole siinä pisteessä, mistä osoituksena on, että se tavoittelee yhdysvaltalaisia F-16-hävittäjiä.
