Toimittaja Michael Hodges vieraili perheineen Tampereella. ”Ensimmäistä kertaa jouduin raahaamaan lapseni ulos kirkosta”.
Tampere on punatiilinen entinen tekstiilitehtaiden kaupunki, kuten Manchester Englannissa. Kuva: Juha Salminen / HS
Terho Vuorinen
Outoa taidetta. Pahaenteinen reikä jäässä. Salaisella reseptillä leivottuja munkkeja. Punatiilitehtaiden ihmemaa kuin Jali ja suklaatehdas -elokuvassa.
Tätä kaikkea ja paljon muuta sai brittitoimittaja Michael Hodges perheineen kokea käydessään vuodenvaihteen maissa Tampereella. Arvostetussa The Times -lehdessä julkaistu matkakertomus kantaa otsikkoa ”The fairytale Finnish city you’ve probably never heard of”.
Jutussa esitellään neljä muutakin ”aliarvostettua eurooppalaiskaupunkia”, mutta kuten otsikko kertoo, päähuomion saa ”satumainen suomalaiskaupunki, josta tuskin olet koskaan kuullutkaan”.
Mainitaan ne neljä muuta nyt tässäkin: Bastia Ranskan Korsikalla, Bergamo Italiassa, Aarhus Tanskassa ja Lausanne Sveitsissä.
Jäässä olevaan reikään eli Kaukajärven talviuintipaikan avantoon uskaltautui perheestä vain toimittaja Hodges, mutta muissa kohteissa lapsetkin olivat täysillä mukana.
– Tam where..., kysyi yksi lapsista, kun isä kertoi tulevasta matkakohteesta.
Kaikesta nousujohteisuudestaan huolimatta Tampere ei siis sittenkään ole vielä edes kaikkien brittilasten huulilla.
– Siellä on maailman ainoa Muumimuseo, ja vanhemmillasi on liput Lumikuningattareen, isä perusteli valintaa.
Joten sinne, Manseen tai – kuten Hodges asian ilmaisee – Pohjolan Manchesteriin perhe lopulta lähti pakoon Englannin ”winter bluesia”.
– Tosiasia on kuitenkin se, että Tampere on muun Suomen ohella myös maailman onnellisin paikka, Hodges viittaa YK:n onnellisuusraporttiin.
Hodges muistuttaa siitäkin, että suomalaiset puolestaan äänestävät toistuvasti Tampereen suosikkikaupungikseen.
Reissu onnistui loistavasti. Jo junayhteys huippumodernilta Helsinki-Vantaan lentokentältä oli ”siisti, mukava ja aikataulussa”.
Tampereen keskustaa kuvataan jutussa Jali ja suklaatehdas -elokuvan kaltaiseksi ”1800-luvun punatiilitehtaiden ihmemaaksi”. Kehuja saa myös museokeskus Vapriikki, jonka tarjoama luonnonhistoriallinen sisältö on paljolti sitä, mitä Hodges halusi lapsilleen tarjota.
Näsinneulan ja mustan makkaran sijaan Hodgesin perhe valitsee Pyynikin näkötornin ja sen munkit, jotka on valmistettu ”80-vuotiaalla salaisella reseptillä”.
Matka vie myös Kaukajärven saunaan, jonka lauteilla istutaan hiljaa – kunnes kuumuudessa voisi "grillata kanan”.
Suunnitelma perhettä yhdistävästä avantouinnista ei mene läpi. Tekosyyt kuultuaan Hodges huomaa kävelevänsä yksin kohti ”jäässä olevaa pahaenteistä reikää”.
– Työskentelen sanojen kanssa, mutta useita viikkoja myöhemminkään en ole vielä löytänyt sanaa, joka kuvastaisi riittävän hyvin talviseen suomalaiseen järveen hyppäämisen järkytystä.
Sen sijaan Nokia-areenan Lumikuningatar-jääshow ja Tampere-talon Muumimuseo kelpasivat lapsille. Samoin kuin ”outoa taidetta” sisältävä Tampereen tuomiokirkko.
Hugo Simbergin ja Magnus Frenckellin maalaukset tekevät lapsiin vaikutuksen, jollaiseen ei yksikään kirkko ole aiemmin kyennyt.
– Tämä on ensimmäinen kerta, kun olen koskaan joutunut raahaamaan lapset ulos kirkosta, Hodges ihmettelee.
Kuva: Enna Rautiainen / Aamulehti
Matkan päätteeksi isä kysyi lapsiltaan, mikä oli reissussa parasta: lumiset metsät, taide, luistelu, raitiovaunut?
– Vadelmalimonadi, ehdottomasti vadelmalimonadi, vastasi Hodgesin 10-vuotias poika.
Sellaista sai hotellissa.
Lue lisää: Opas pukeutui talvivaatteisiin ja taivaalta vihmoi vettä – brittilehti kehuu Tamperetta, kylmää kesäkohdetta
