Demokratia- ja turvallisuusaiheiden asiantuntija Laura Thornton on huolissaan siitä, että ihmiset eivät enää arvosta demokratian tuomia hyötyjä.
Demokratia-asiantuntija Laura Thornton uskoo, että ihmiset haluavat lopulta päättää itse, kuka heidän maataan johtaa. Kuva: Juha Salminen / HS
Juuso Määttänen HS
”Kunpa välittäisimme demokratiasta yhtä paljon kuin ukrainalaiset”, sanoo Laura Thornton ja naurahtaa hieman kuivakasti.
Hän on yhdysvaltalainen demokratia- ja turvallisuusaiheiden asiantuntija, joka työskentelee nykyisin johtajana Alliance for Securing Democracy -hankkeessa Washingtonissa.
Suomessa Thornton vieraili syyskuun puolivälissä kansainvälisen demokratiapäivän seminaarissa.
Ukraina tulee Thorntonin haastattelussa puheeksi ilmeisestä syystä. Tällä hetkellä maata uhkaa Venäjän presidentti Vladimir Putin, joka Thorntonin sanoin ”vihaa demokratiaa enemmän kuin mitään”.
Heti perään Thornton toteaa, ettei Ukraina ole toistaiseksi ollut demokratian mallimaa: sillä on isoja ongelmia muun muassa korruption kanssa.
”Ukrainan demokraattinen tilanne ei ole missään tapauksessa täydellinen, mutta se on osoittanut olevansa kestävä.”
Nyt kestävyyttä mitataan joka päivä taisteluissa, joissa Ukrainan voi ajatella taistelevan myös kaikkien muiden Euroopan maiden puolesta. On selvää, että Venäjä jatkaa sotatoimiaan eteenpäin, jos sitä ei pysäytetä Ukrainaan, Thornton sanoo.
Venäjän hyökkäys Ukrainaan todistaa Thorntonin mukaan sen, että monissa länsimaissa itsestäänselvyytenä pidetyssä demokratiassa on kyse paljon muustakin kuin arvoista. Kuten turvallisuudesta.
”Autoritaarisesti johdetut valtiot kokevat voivansa tehdä mitä tahansa, kuten mennä ja vallata toisia valtioita.”
Toki demokratioiksikin määriteltyjen maiden – esimerkiksi Thorntonin kotimaan Yhdysvaltojen – historiasta löytyy häpeällisiä hetkiä kansainvälisen turvallisuuden näkökulmasta.
Silti Thornton uskoo, että kansainvälinen turvallisuus on sitä paremmalla tolalla, mitä enemmän maailmassa on aitoja demokraattisia valtioita. Sellaisia, joissa ihmiset saavat valita johtajansa ja joissa kunnioitetaan sananvapautta ja muita ihmisoikeuksia.
Se on hänen mielestään jo itsessään syy, miksi pitkään demokratiasta nauttineiden länsimaiden pitäisi tukea demokratisoitumista esimerkiksi Afrikassa, Aasiassa ja Etelä-Amerikassa.
”
”Voin pahoin, kun näin Joe Bidenin tekevän kesällä nyrkkitervehdyksen Mohammad bin Salmanin kanssa.”
Tukeminen tarkoittaa väistämättä rahan lähettämistä maissa toimiville demokratiaa edistäville tahoille. Viime aikoina monissa maissa on pyritty ennemminkin leikkaamaan tällaisista kuluista, mitä Thornton pitää käsittämättömänä.
”Meiltä menee naurettavan pieniä summia kehittyvien maiden tukeen, mutta ne nähdään silti turhina kuluerinä.”
Hänestä ongelma on siinä, että ihmiset ajattelevat ensisijaisesti itseään. On vaikea ymmärtää, mitä hyötyä on henkilökohtaisesti esimerkiksi siitä, että Nigeria demokratisoituu.
Thorntonin mielestä ei ole hyödyllistä kritisoida ihmisiä itsekeskeisyydestä vaan demokratiaa edistävien tahojen pitää saada ihmiset ymmärtämään, miksi demokratisoituminen hyödyttää kaikkia.
Globaalin turvallisuuden lisäksi yksi konkreettinen esimerkki tavalliselle ihmiselle koituvasta hyödystä on viime aikoina valtavaksi puheenaiheeksi noussut energia, Thornton sanoo.
Iso osa maailman luonnonvaroista sijaitsee maissa, joita hallitsevat yksinvaltiaat. Niinpä esimerkiksi Euroopan maat ja Yhdysvallat ovat lähentyneet tämän vuoden aikana uudestaan Saudi-Arabian kanssa, joka oli vuosien ajan hylkiöasemassa.
Nyt Saudi-Arabian apua tarvitaan energia- ja öljypulan keskellä, kun maat pyrkivät irtautumaan täysin yhteyksistään Venäjään. Yhtäkkiä Saudi-Arabia on länsimaiden johtajille ”pienempi paha”.
”Voin pahoin, kun näin Joe Bidenin tekevän kesällä nyrkkitervehdyksen Mohammad bin Salmanin kanssa”, Thornton sanoo.
Laura Thorntonin mukaan länsimaiden on tuettava autoritaarisesti johdetuissa valtioissa demokratisoitumiskehitystä edistäviä tahoja. Kuva: Juha Salminen / HS
Ihmiset huomaavat sähkölaskussaan, mitä ongelmia seuraa siitä, että energiantuonti nojaa autoritaarisiin valtioihin, Thornton sanoo. Niin kauan kuin olemme riippuvaisia niistä, ne voivat kiristää meitä.
Thortonin mukaan on selvää, että ensinnäkin länsimaiden on kehitettävä sellaisia energiantuotannon malleja, joilla ne pääsevät eroon riippuvuudestaan. Samalla olisi tähdättävä siihen, että tärkeitä luonnonvaroja tarjoavat maat demokratisoituisivat.
Thornton sanoo, että kansainvälisessä yhteistyössä ei voida tukea vain valtioita, joissa demokratiakehitys on jo menossa oikeaan suuntaan. Vielä tärkeämpää on tukea demokratiaa edistäviä toimijoita niissä maissa, joissa valta on yhä tiukasti diktaattoreilla.
Siksi esimerkiksi Venäjällä toimivien oppositiotahojen tukeminen on hänen mukaansa juuri tällä hetkellä äärimmäisen tärkeää.
Uskooko Thornton siihen, että Venäjästä voisi joskus kehittyä aito demokraattinen valtio? Venäjän demokratiakehityksen historia on ohut.
”Venäjän muuttaminen demokratiaksi voi vaikuttaa mahdottomalta projektilta, mutta historiassa on ennenkin nähty, että odottamattomat valtiot ovat kääntyneet demokratiaksi. Asuin 1990-luvulla Indonesiassa, jota Suharto oli johtanut diktaattorina vuosikymmenien ajan. Vuonna 1998 hän joutui eroamaan ja maassa alkoi demokratisoitumisprosessi.”
Sitten on vielä yksi asia, josta Thornton on erittäin huolestunut: demokratian suosio on heikkenemässä monissa pitkäikäisissä demokratioissa. Siksi hän toivoo, että länsimaissa välitettäisiin demokratiasta yhtä paljon kuin Ukrainassa.
Hyvä esimerkki on Yhdysvallat. Thornton mainitsee tuoreen tutkimuksen, jonka mukaan republikaaniäänestäjistä noin 40 prosenttia ottaisi ennemmin ilman vaaleja valtaan nousseen vahvan johtajan kuin vaaleilla valitun heikon johtajan.
”Ennen heikoilla demokratioilla tarkoitettiin uusia demokratioita, mutta se ei enää pidä paikkaansa. Olemme nyt kaikki uhan alla”, Thornton sanoo.
Euroopassakin on jo Unkarin kaltaisia valtioita, jotka ovat kovaa vauhtia palaamassa demokratioista takaisin yksinvaltiuteen.
”
”Uskon, että tämä on hetkellinen takaisku ennen kuin kehitys jatkuu myönteiseen suuntaan.”
Uhkana on Thorntonin mukaan se, että demokraattisesti johdetut valtiot ovat alkaneet monien mielestä vaikuttaa heikoilta ja tehottomilta. Tällaisten maiden saavutuksista on nautittu niin kauan, ettei niitä osata enää arvostaa. Sen sijaan demokraattisissa valtioissa väännetään samoista asioista vuodesta toiseen.
Samaan aikaan etenkin Kiina on pyrkinyt levittämään kansainvälisesti ajatusta siitä, miten tehokas ja aikaansaava maa voi olla yksinvaltiaan hallitsema valtio, jossa ei tarvitse välittää vaaleista vaan voidaan tehdä vuosikymmenien mittaisia suunnitelmia valtion kehittämiseksi.
”Se on erittäin huumaava viesti, ja yhä useammat ihmiset ympäri maailmaa ovat alkaneet uskoa siihen”, Thornton sanoo.
Hänen mukaansa tilanteesta tekee vaikean se, että demokraattisen hallinnon puolella olevien on vaikea vastata tehokkuusväitteisiin. Demokratiaan kuuluvat esimerkiksi poliittinen väittely ja välillä erittäin pitkiksi venyvät prosessit. On ymmärrettävää, että ihmiset kyllästyvät niihin.
Samalla heidät pitäisi vakuuttaa siitä, ettei autoritaariseen hallintoon ajautuminen ole oikea ratkaisu, Thornton sanoo. Hän uskoo tämän olevan haaste erityisesti Yhdysvaltojen – tai Suomen – kaltaisissa maissa, joissa ei ole enää tuoreita muistikuvia siitä, mitä tarkoittaa demokratian, sananvapauden ja ihmisoikeuksien alasajo.
”Kun asuin Georgiassa, ihmisillä oli siellä selvä näkemys, että he eivät halua takaisin niitä aikoja. Siksi he kannattivat voimakkaasti demokratisoitumista. Toivon, ettei meidän tarvitse oppia näitä asioita kantapään kautta.”
Vaikka kehitys kulkee huolestuttavaan suuntaan, Thornton ei toistaiseksi maalaile liiallisia uhkakuvia, joissa länsimaa toisensa jälkeen on ajautumassa diktatuuriin.
Hän muistuttaa, että kehitys on edelleen ensisijaisesti myönteistä. Demokraattisia valtioita on nyt paljon enemmän kuin 1980-luvulla.
”Uskon, että tämä on hetkellinen takaisku ennen kuin kehitys jatkuu myönteiseen suuntaan.”
Optimistiksi itseään kuvaileva Thornton on varma siitä, että lopulta ihmisluontoon kuuluu demokratian kannattaminen.
”Elipä ihminen missä päin maailmaa tahansa, uskon hänen haluavan lopulta päättää itse hallitsijastaan, puhua vapaasti ja olla pelkäämättä turvallisuutensa puolesta.”
