Kuva: Petri Rotsten / HS
Eläinoikeusjärjestöt ovat käynnistäneet kampanjan tuotantokanien oloista Suomessa. Kanilla on yhteiskunnassa monia rooleja. Siksi kanin kautta avautuukin kiinnostavia kysymyksiä siitä, mitä me syömme ja miksi.
Toukokuun alussa kaksi nuorta miestä toi oriveteläiselle Boondock’sin löytöeläintalolle kuusi kania.
Miehet jättivät auton jonkin matkan päähän tilasta, valvontakameroiden ulottumattomiin, ja kantoivat kahdessa kissankuljetuslaatikossa rotevat kanit sisään.
Miesten mukaan kanit oli löydetty roskakatoksesta Tampereelta. Boondock’sin yrittäjä Jari Pellas kirjoitti tapauksesta sosiaaliseen mediaan ja Aamulehti tarttui uutiseen.
”Ihminen on julma”, otsikossa siteerattiin.
Pian uutisen jälkeen Boondock’siin otti yhteyttä kanien omistaja, joka kertoi, että hänen lihakanilastaan oli varastettu 12 kania. Asiasta oli tehty myös rikosilmoitus.
”Jälkeenpäin mietittynä, meitä ja Tampereen kaupunkia kusetettiin”, Pellas kertoo.
Kesykani on totuttu näkemään lemmikkinä. Sota-aikana kaneja kasvatettiin pihapiireissä paistiksi ja viime vuosina kania on jälleen alettu yhä näkyvämmin tuottaa ruuaksi myös Suomessa.
Eläinoikeusjärjestöt ovat käynnistäneet kampanjan nostaakseen esille tuotantokanien oloja ja sitä kautta kysymyksiä eläinten oikeuksista.
”Jos kanin syöminen ei tunnu hyväksyttävältä, niin miksi muiden eläinten syöminen olisi ok?” nimettömänä pysyttelevä eläinoikeusaktivisti sanoo HS:lle.
Vaikka suomalaisille pupu lautasella voi tuntua oudolta ajatukselta, on se Etelä- ja Keski-Euroopassa suosittua syötävää.
Euroopassa teurastetaan noin 180 miljoonaa kania vuodessa. Eniten kaneja kasvatetaan lihaksi Italiassa, Espanjassa ja Ranskassa. Euroopassa kanit kasvavat turkistarhoja muistuttavissa oloissa, eli suuriin halleihin sijoitetuissa pienissä häkeissä.
Stressaavat olot altistavat kaneja taudeille, joita pyritään vähentämään antibiooteilla.
Kanien olot eurooppalaisilla häkkitiloilla ovat usein kurjat. Suomessa toiminta on kuitenkin vielä hyvin pienimuotoista.
Vuonna 2020 Suomessa oli Eläinten hyvinvointikeskus EHK:n mukaan nelisentoista kaninlihaa myyntiin tuottavaa ammattituottajaa sekä noin 200 omatarvetuottajaa. Viime vuonna perustettuun eläintenpitorekisteriin on ilmoittautunut 44 kanitilaa. Osa niistä myy lihaa ulos, osa taas tuottaa sitä omiin tarpeisiinsa, esimerkiksi koirien ruuaksi.
Kanien teurastusmäärästä Suomessa ei ole tarjolla tarkkoja lukuja, mutta myyntiin teurastetaan arviolta muutama tuhat kania vuodessa. Vertailun vuoksi Suomessa teurastettiin vuonna 2021 yhteensä noin 82 miljoonaa broileria ja 1,9 miljoonaa lihasikaa.
Miksi eläinoikeusaktivistit siis tarttuvat nyt kaneihin, kun varmasti eläinteollisuudessa on suurempiakin ongelmia ratkaistavaksi?
”Suomessa kanien tuotanto on vielä pientä, joten nyt on oikea hetki toimia, jotta olosuhteet niiden tuottamiselle eivät vakiintuisi”, aktivistit vastaavat.
Tuodakseen esille lihakanien oloja Suomessa, eläinoikeusaktivistit ottivat salakuvia Suomen suurimpiin kuuluvalta kanitilalta.
Tunkeutumalla eläintiloille kuvaajat syyllistyvät julkisrauhan rikkomiseen. Aktivistit myös varastivat kaneja, joista kuusi päätyi Orivedelle ja neljä Helsinkiin Viikin löytöeläintalolle.
Videon perusteella jotkut kanihäkeistä näyttävät matalilta, ja niissä on kaneja hyvin tiheästi. Häkeissä ei näy pesäkoppeja tai muita piiloutumispaikkoja. Videolla kanit sinkoilevat ympäri häkkejä, todennäköisesti vieraiden ihmisten pelästyttäminä.
Kanitilallisen mukaan ahtaan oloiset häkit ovat kuljetushäkkejä. Niissä olevat kanit olivat lähdössä seuraavana päivänä teurastamolle.
Tilallisten mukaan kanien siirto kuljetushäkkeihin jo edeltävänä iltana vähentää kanien stressiä kuljetuksen aikana, vaikka ne ovatkin hetken tiiviimmässä seurassa. He teurastavat kaninsa itse parin kilometrin päässä olevalla teurastamolla.
Eläimet pelästyivät, kun vieraat henkilöt menivät yllättäen yöllä pimeään aikaan tilaan tehokkaan valaisimen kanssa, tilalliset kertovat.
Tilalliset kertovat olevansa järkyttyneitä rikollisiksi nimittämiensä aktivistien toiminnasta.
Aktivistit tekivät tilasta eläinsuojeluilmoituksen. Valvontaeläinlääkäri Kaarina Leiviskä kävi tarkastamassa tilan heinäkuussa.
Tarkastuksen mukaan kanit näyttivät silmämääräisesti hyväkuntoisilta.
Tarkastuskertomuksessa mainitaan joitakin puutteita, mutta varsinaista eläinsuojelulain vastaista menettelyä ei havaittu. Yrittäjälle annettiin neuvoja kanien hyvinvoinnin turvaamiseksi.
”En havainnut siellä mitään, mistä pitäisi olla kovin huolissaan. Koin, että nämä ihmiset olivat todella sitoutuneita siihen hommaansa ja että eläinten hoitaminen hyvin oli heille sydämen asia”, Leiviskä sanoo.
Suomessa ei ole tuotantokaneja koskevaa lainsäädäntöä. Tällä hetkellä tuotantokanien oloja voidaan arvioida seura- ja harrastuseläinasetuksen perusteella.
Tuon asetuksen mukaan yli 3-kiloisen kanin pitopaikan vähimmäiskoko on 0,7 neliömetriä, ja yli 5-kiloisen kanin 0,9 neliömetriä.
Ryhmässä pidettävää eläintä kohden yli kolmekiloinen kani tarvitsee asetuksen mukaan vähintään 0,35 neliömetriä ja yli viisikiloinen kani 0,45 neliömetriä.
Maa- ja metsätalousministeriön erityisasiantuntija Tiina Pullola sanoo, että 1990-luvulta peräisin oleva asetus on auttamattomasti vanhentunut.
”Asetus tulee jollakin aikataululla uudistettavaksi. Katsomme myös pinta-alavaatimukset uusiksi”, Pullola sanoo.
Maa- ja metsätalousministeriössä
”
”Kani näyttää usein aika tyytyväiseltä. Seuraavassa hetkessä kani saattaakin olla jo kuollut.”
Helsingin yliopisto julkaisi tänä vuonna Tuotantokanien hyvinvointioppaan, joka toteutettiin maa- ja metsätalousministeriön Maatilatalouden kehittämisrahaston turvin.
Oppaalle oli tarvetta, sillä kani on hyvin väärinymmärretty eläin, kertoo toinen oppaan kirjoittajista, Helsingin yliopiston dosentti Marianna Norring.
Lihantuotantoon kani houkuttaa helppoudellaan. Kanit lisääntyvät ja kasvavat nopeasti, eikä niiden ruokkimiseen tarvita suurta peltoalaa.
Kanin hyvinvoinnin arvioiminen on kuitenkin vaikeaa, sillä kanit ovat ”harmillisen söpöjä” ja niiden tunne-elämää on vaikeaa tulkita, Norring sanoo.
Moni muu eläin antaa selkeitä signaaleja, jos asiat eivät ole hyvin, mutta saaliseläimenä kani pyrkii piilottamaan heikkoutensa merkit.
”Ihmisen silmään kani näyttää usein aika tyytyväiseltä. Seuraavassa hetkessä kani saattaakin olla jo kuollut”, Norring sanoo.
Joitakin olennaisia seikkoja kanien hyvinvoinnille ovat seura, ruoka ja juoma, virikkeet sekä mahdollisuus loikkia, tonkia, nousta takajaloille tähystämään ja piiloutua.
”Mitä enemmän kanilla on tilaa, sitä paremmat edellytykset sillä on voida hyvin. Lainsäädäntöä luetaan usein virheellisesti siten kuin se olisi suositus, eli ajatellaan, että minimimäärää suurempi pinta-ala olisi turhaa tilankäyttöä”, Norring sanoo.
Euroopan unioni pyrkiikin eroon eläinten häkkikasvatuksesta. Komissio on luvannut esitellä häkkikasvatuksen kieltävän lakiehdotuksen vuoden 2023 loppuun mennessä. Direktiivi koskisi toteutuessaan myös kaneja.
Norring kollegoineen tutki lihakaniloita vuosina 2020 ja 2021. Tutkijat vierailivat vajaalla kymmenellä tilalla, jotka myivät lihaa ulos.
Koska kanituotanto ei ole vielä vakiintunutta, on kanien oloissa siinä suurta vaihtelua. Norringin mukaan lihakaneilla on tällä hetkellä Suomessa mahdollisuus tavanomaisia tuotantoeläimiä yksilöllisempään hoitoon, sillä eläinyksilöitä on vähemmän hoitajaa kohden kuin suurissa laitoksissa.
”Selvitykseen osallistuneet kaninkasvattajat olivat hyvin tietoisia kanien hyvinvointiasioista”, Norring sanoo.
Mitä eroa tuotantokanilla ja lemmikkikanilla sitten on? Kysymykseen ei ole helppo vastata.
Ensinnäkin, lihakanirotuja pidetään myös lemmikkeinä. Kani itsessään on siis sama, kasvatettiin se sitten lihaksi tai paijattavaksi.
Valvontaeläinlääkäri Leiviskän pohdinnan perusteella kanin status riippuu siitä, kuka sitä katselee.
”Lemmikki tulee nähdyksi omana yksilönään ja persoonanaan. Tuotantoeläimistä taas tulee massaa, kun niitä on enemmän. Se on varmasti myös omistajan suojauskonsti, että niitä ei sillä lailla katsele tunteella”, Leiviskä sanoo.
Ruokavirastossakin asiaa pohdittiin usean asiantuntijan voimin.
”Tämä on vähän sama kuin rottien kanssa, eli milloin ne ovat lemmikkejä ja milloin haittaeläimiä”, sanoo Ruokaviraston lihantarkastusyksikön Mikko Turku.
Ruokaviraston näkökulmasta kanista tulee tuotantoeläin silloin, kun se aiotaan hyödyntää elintarvikkeeksi. Silloin kanille asetetaan vaatimuksia siitä, mitä rehua se voi syödä, miten sitä lääkitään, miten sitä hoidetaan ja miten se lopulta teurastetaan.
Lisäksi tuotantokanien pitopaikka ja eläintenpitoilmoitus tulee rekisteröidä Eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteriin, jotta eläinten jäljitettävyyttä, hyvinvointia sekä elintarviketurvallisuutta voi seurata.
Elintarvikelainsäädäntö ei koske kotikäyttöä, eli periaatteessa kuka tahansa saa syödä mitä tahansa eläintä omassa kotikeittiössään. Siihen ei Ruokavirasto ota kantaa muuten, kuin kehottamalla ottamaan esimerkiksi tautiriskit huomioon.
Jos joku haluaisi syödä oman lemmikkikaninsa, voisi sen omalla vastuulla tehdä. Eläimen teurastukseen on kuitenkin tiukat säännöt eläinsuojelulaissa, eli se on tehtävä mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti lopetukseen soveltuvalla menetelmällä ja tekniikalla.
Eläimen voi lopettaa vain henkilö, jolla on siihen tarvittava osaaminen.
Entä jos haluaisi perustaa marsufarmin?
Se voisi olla mahdollista, Turku kertoo. Se kuitenkin edellyttäisi paljon selvitystyötä: marsun pitopaikan suunnittelua, marsun ruokinnan ja lääkinnän selvittämistä, koko elintarvikeketjun pohtimista ja lopulta myös sen miettimistä, onko marsunlihalle markkinaa ja kuka sitä söisi.
”Tulopuoli olisi tärkeää varmistaa, koska eläintuotantoon ja eläimen hyvinvoinnin varmistamiseen liittyy niin paljon kuluja. Jos toiminta ei ole taloudellisesti kannattavaa, niin silloin eläinten hyvinvointi menee äkkiä kurjaksi”, Turku sanoo.
Marsuja ei tosin saisi teurastaa itse alkutuotannon yhteydessä, kuten siipikarjaa ja kaneja saa, Turku sanoo.
Normaalisti kaikki kotieläimet täytyy tappaa teurastamoissa, joissa lihalle suoritetaan tarkastus. Siipikarjalle ja kaneille on tehty EU-lainsäädännössä erityinen jousto, joka sallii teurastuksen alkutuotannon yhteydessä ja lihan myynnin kuluttajille ilman välissä tapahtuvaa lihantarkastusta.
”
”Me ihmiset emme toimi yhdenmukaisesti näissä asioissa.”
Mikä siis erottaa sian, koiran, kanin ja marsun toisistaan?
Esimerkiksi koirien tarhaaminen lihantuotantoon ei ole Suomessa sallittua, sillä elintarvikelainsäädäntö ei salli niiden teurastamista yleiseen kulutukseen. Sääntö perustuu sekä siihen, että koiria ei ole ollut tapana syödä, mutta myös siihen, että lihan- ja raadonsyöjiin liittyy erilaisia tautiriskejä.
”Yleinen mielipide vaikuttaa näihin tosi paljon. Kun tätä pohtii vähääkään enemmän, niin kysymys muuttuu haastavammaksi. Miten sama kani voi jossain mielessä olla tuotantoeläin ja jossain lemmikki?” Turku kysyy.
”Me ihmiset emme toimi yhdenmukaisesti näissä asioissa.”
Kanin ristiriitaisuus käy hyvin ilmi myös varastettujen kanien tarinasta.
Kun tamperelaiselle löytöeläintalolle viedyt kanit paljastuivat lihakaneiksi, peruuntuivat myös madotussuunnitelmat.
"Me ei saatu niitä lääkitä, koska sen jälkeen ne olisivat ainakin ruokakaneina olleet kelvottomia”, Pellas kertoo.
Kanien omistaja postitti paikalle heti säkillisen lihakaneille tarkoitettua ruokaa. Valvontaeläinlääkäri antoi luvan palauttaa kanit takaisin omistajalleen, joka tuli hakemaan niitä toiselta puolelta Suomea.
Eläintuotantoa kritisoidaan usein sen tuottamien ympäristöpäästöjen perusteella.
Kaninlihan päästöjä Suomessa on vaikea arvioida. Erään eurooppalaisen tutkimuksen mukaan kaninlihan päästöt sijoittuvat suurin piirtein samalle tasolle siantuotannon kanssa, mutta tutkimuksen tuloksia ei voi suoraan siirtää Suomeen.
Märehtijöiden päästöt ovat suurimpia, sillä ne tuottavat metaania. Yksimahaisten eläinten, kuten sikojen ja broilereiden päästöt syntyvät enimmäkseen rehuntuotannosta.
Aamulehden kanintuotantoa käsittelevässä artikkelissa Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Juha-Matti Katajajuuri sanoi, että kanin ilmastopäästöjen laskemiseksi pitäisi tietää, millaista rehua kani on syönyt, miten rehu on tuotettu ja mistä se tulee.
Vaikka lihojen keskinäisessä vertailussa kaninlihan päästöt olisivatkin pienet, on kasvikunnan proteiinien valinta silti usein aina lihaa parempi vaihtoehto, Katajajuuri kertoi.
Huoltovarmuusnäkökulmasta kani voisi olla hyvä lihantuotannon muoto, sillä kanit pystyvät kuluttamaan heinää, jonka tuottaminen Suomessa on helppoa.
”Liha kuitenkin jäänee muodossa tai toisessa lautasillemme, ja siten kaninliha saattaa olla hyvä vaihtoehto”, Katajajuuri sanoi Aamulehdelle.
Eläinoikeustoimijoille päästöt eivät ole ainoa peruste lihansyönnin vähentämiselle. He haluavat nostaa esiin eläintuotannon eettisiä ongelmia eläinten itseisarvon ja oikeuksien kannalta.
”Jokainen kani niissä häkeissä on oma kokeva, tunteva yksilönsä, jolla on mielestäni oikeus toisenlaiseen elämään, ei systemaattiseen tappamiseen ja jalostamiseen”, sanoo Suomen eläinoikeusjuristit ry:n puheenjohtaja Birgitta Wahlberg.
Wahlberg ei näe tarvetta tuotantokaniasetukselle. Se vain vahvistaisi kanien asemaa tuotantoeläiminä, kun suunnan pitäisi mennä poispäin eläintuotannosta.
”Ymmärrän eläinperäisten tuotteiden tuotannon, jos se on välttämätöntä selviytymisen kannalta, mutta en näe, että kaninlihan tuotanto olisi mitenkään välttämätöntä ihmiselle”, Wahlberg sanoo.
”Meidän moraalinen kompassimme sanoo, että koirien syöminen on vastenmielistä. Kun ytimeen mennään, niin ei sillä ole mitään eroa nautaan tai sikaan.”
Lue lisää: Lihanleikkaajan tyttärentytär katsoi teurastamista ja ajatteli: ”Teemme tämän millä tahansa tavalla, tämä on väärin” – nyt Birgitta Wahlberg haluaa eläimille omat perusoikeudet
Kahdestatoista varastetusta kanista kymmenen palautui takaisin tilalle.
Niistä osa elää tilalla nyt siitoskaneina, sillä niitä oli lääkitty toisella löytöeläintalolla tuotantoeläimille hyväksymättömillä lääkkeillä, eivätkä ne enää kelvanneet ihmisten elintarvikkeeksi. Toiset päätyivät ruuaksi alkuperäisen suunnitelman mukaisesti.
Kanien reissu navetasta isoille kirkoille ja takaisin herättää kysymyksen, aiheuttiko operaatio herkästi huolestuville kaneille turhaa stressiä.
”Mielestämme mikään pakoyritys varmalta kuolemalta ja tuollaisista olosuhteista ei voi ikinä olla turhaa”, aktivistit perustelevat.
Kaksi kaneista on yhä aktivistien hallussa. Ne on madotettu ja niistä löydetyt korvapunkit on hoidettu loishäädöllä.
”Kaksi elämään jäävää kania saivat sen, minkä jokainen tuotantoonkin syntynyt eläin ansaitsee: vapauden hyväksikäytöstä, rakkauden ja turvallisen kodin.”
