Puoli vuotta sen jälkeen, kun Elina menetti toisen lapsensa, hän julkaisi vauvasta muistovideon Tiktokissa. Psykoterapeutin mukaan somesta voi saada vertaistukea, mutta menehtyneistä tehtyihin somepostauksiin voi liittyä myös eettinen ongelma.
Kaikki oli hyvin, kun Elinan kuopus syntyi maaliskuussa 2021. Toukokuussa 2021 vauva kuoli. Mitään ei olisi ollut tehtävissä. Kuva: Elinan kotialbumi
Aino-Maija Makkula
Imatralainen Elina Käkränen, 25, sai ensimmäisen lapsensa loppuvuodesta 2019. Esikoisen ollessa puolivuotias Elina tuli uudelleen raskaaksi. Samoihin aikoihin päättyi neljä vuotta kestänyt suhde lasten isän kanssa.
Elina oli noin puolessa välissä raskautta, kun lasten isä kuoli yllättäen.
– Se oli raskasta. Opettelin vielä äitiyttä pienen esikoisen kanssa ja olin myös uudelleen raskaana. Onneksi isäni auttoi paljon, Elina muistelee.
Kuopus syntyi maaliskuussa 2021. Synnytys meni hyvin, ja kuopus oli niin sanottu kympin vauva.
Elina vastasyntyneen vauvan kanssa.
Toukokuun alussa Elina kävi nukkumaan lastensa kanssa aivan kuten minä tahansa normaalina iltana. Kun Elina heräsi aamulla, 1,5 kuukautinen vauva oli eloton.
– Äitini, joka oli jäänyt meille yöksi, alkoi elvyttää vauvaa. Minä soitin hätäkeskukseen. Puoli tuntia ensihoitajat tekivät kaikkensa, mutta sydäntä ei enää saatu käyntiin.
Kuolinsyyksi selvisi synnytyksen jälkeinen myöhäinen keuhkokuume. Mitään ei olisi ollut tehtävissä.
Kuva vauva hautajaisista. Kuva: Elinan kotialbumi
Muistoja Tiktok-videolla
Ensimmäinen vuosi vauvan menehtymisen jälkeen oli rankka.
– Vuoden ajan halusin kuolla joka päivä. Silloin mikään ei tuntunut tarpeeksi suurelta syyltä jatkaa elämää, Elina muistelee.
Hänelle tärkeintä oli konkreettinen apu: kotiapulainen kävi kotona kerran viikossa auttamassa kotiaskareissa, ja myös Elinan isä auttoi ja oli läsnä. Elina sai tilanteeseen myös keskusteluapua ja kävi viikoittain juttelemassa ammattilaisen kanssa.
Noin puoli vuotta menetyksen jälkeen Elina postasi Tiktokkiin videon, jossa kertoi vauvansa kuolemasta kauniilla muistovideolla.
Elina oli kokenut jo lasten isän kuoleman kohdalla, miten ihmiset välttelevät kuolemasta tai kuolleesta puhumista.
– Mielestäni näistä asioista puhutaan liian vähän. Ei tällaisista asioista pidä hiljetä – näitä asioita oikeasti tapahtuu. Toisaalta en halua viljellä pelkoakaan.
Some – tarinallisuuden aika
Elina ei ole ainoa, joka on jakanut muistovideoita menehtyneestä läheisestä. Viime aikoina useat suomalaiset ja ulkomaiset somekäyttäjät ovat jakaneet muistovideoita tai tarinoita menehtyneestä läheisestään Tiktokissa.
”
Tarinallisuus auttaa meitä löytämään vertaistarinoita.
Traumaterapiakeskuksen psykoterapeutti Tuija Korhosen mukaan tällainen avoimuus kertoo, että elämme tarina-aikaa.
– Sosiaalinen media on muuttanut ja lisännyt tarinallisuutta. Kerromme herkemmin itsestämme ja elämästämme tarinoita myös muille. Tarinallisuus auttaa meitä löytämään vertaistarinoita, ja parhaimmillaan saamaan vertaistukea, Korhonen toteaa.
– Sosiaalisen median rooli ja tarkoitushan on nimenomaan se, että tulisi kertoa ja paljastaa itsestä asioita. Asioiden paljastaminen palkitsee tykkäysten ja kommenttien muodossa. Siihen somen koukutus oikeastaan perustuu.
”
Jotkut tuntuvan pelkäävän sellaisen ihmisen kohtaamista, joka on menettänyt läheisensä.
Korhosen mukaan kuolleesta läheisestä videoiden tekeminen ja julkaiseminen voi olla myös tapa todentaa itselle tapahtunutta: tämä oikeasti tapahtui minulle.
Avoimuus sosiaalisessa mediassa on saattanut lisääntyä myös siksi, että se voi auttaa yksinäisyyden kokemuksiin, joita läheisensä menettäneellä voi olla. Korhosen mukaan traumaattisen tapahtuman kohdanneelle voi tuntua helpommalta puhua asiasta somessa kuin läheisten kanssa.
Tämän kokemuksen Elinakin tunnistaa.
– Minulla ei oikeastaan ole kovinkaan paljon ystäviä. Kyllä se jollain tavalla tuntui helpommalta puhua asiasta somessa. Kasvotusten ihmiset eivät oikein osaa reagoida kuolemaan, eivätkä tiedä, mitä sanoa. Jotkut tuntuvan pelkäävän sellaisen ihmisen kohtaamista, joka on menettänyt läheisensä.
Elinasta tuntuu hyvältä, että monet ovat lähettäneet somessa voimia.
– Tulee sellainen olo, että ei täällä kukaan yksin ole, ja kyllä ihmiset oikeasti välittävät.
Postauksilla voi olla myös huonoja puolia
Tiktokissa ei ole tavatonta, että täysin tuntemattomat ihmiset kommentoivat muiden videoita, ja suomalaistenkin käyttäjien videot saattavat kerätä tuhansia tuntemattomien kommentteja.
Korhosen mukaan hyvää tahtoa ja tsemppejä voi tulla kuitenkin myös liiaksi asti. Tällöin sosiaalisessa mediassa saatu huomio saattaa surun keskellä jopa kuormittaa.
Elina postasi toisen muistovideon vauvansa kuolemasta Tiktokkiin noin kuukausi sitten. Videolla on yli 6 000 kommenttia ja lähes 60 000 tykkäystä. Kommenttien ja tykkäysten määrä yllätti Elinan täysin.
”
Osa kommenteista oli rankkaa luettavaa.
Kommenttien seassa on myös asiattomia ja negatiivisia sanoja.
– Näin rankan asian kohdanneelle osa kommenteista oli rankkaa luettavaa. Joku viittasi siihen, että haen videolla vain huomiota, eivätkä tällaiset asiat kuulu yleiseen jakoon someen. Joku kirjoitti, että kumpi oli murhaaja, äiti vai toinen lapsistani, Elina kertoo.
– Tuntui pahalta lukea niitä. Olen kuitenkin osannut hyvin päästää tällaiset kommentit toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
”
Videoiden tai kuvien julkaisemisesta somessa olisi hyvä kysyä menehtyneen muilta läheisiltä.
Myös Korhonen on huolissaan asiattomista kommenteista, joita menehtyneistä tehdyt videot saattavat kerätä.
– Some on tavallaan julmempi peili reaalimaailmaan verrattuna. Videon postaaja ei ole tietenkään tarkoittanut videota tällaisten ilkeiden kommentoijien silmille, Korhonen pohtii.
Menehtyneestä tehtyjen muistovideoiden tai kuvien jakamiseen liittyy myös eettinen pulma. Surun keskellä läheisen kuolemaa käsittelevälle saattaa Korhosen mukaan olla traumaattista törmätä kuolleen läheisen kuvaan tai videoon yhtäkkiä omassa somesyötteessään.
– Eettinen lähestymistapa on se, että emme omista ketään ihmistä – elävää tai kuollutta. Videoiden tai kuvien julkaisemisesta somessa olisi hyvä kysyä menehtyneen muilta läheisiltä, Korhonen neuvoo.
Tilaa avoimelle keskustelulle
Korhosen mukaan ihmisen aivot toimivat traumaattisen tapahtuman jälkeen hieman eri tavalla ja suojelevat ihmistä kaikelta liian kuormittavalta. Siksi trauman jälkeen voi olla vaikeaa kuvitella elämää ja tulevaisuutta vuosia eteenpäin.
Elina ei usko, että katuu muistovideoiden julkaisemista tulevaisuudessa millään tavalla.
– Ihmiset jakavat peruselämäänsä somessa. Tämä on minun elämääni ja tämä menetys kuuluu siihen. Muutkin jakavat elämäänsä avoimesti – miksi minun pitäisi jättää osia siitä pois?
”
Parhaimmillaan somepostaukset voivat auttaa ihmisiä löytämään todellista tukea.
Korhonenkin muistuttaa somepostausten hyvistä puolista.
– Parhaimmillaan somepostaukset voivat auttaa ihmisiä löytämään todellista tukea, ja antaa sisältöä juuri siihen pahimpaan ja järkyttävimpään hetkeen, Korhonen toteaa.
Elina kertoo, ettei ole saanut somesta vertaistukea, mutta hän on lukenut joitain lehtiartikkeleita samankaltaisista tapahtumista kuin mitä hänelle itselleen on käynyt. ”Niistä olen saanut vertaistukea”, Elina kertoo. Kuva: Elinan albumi
Tällä hetkellä Elina elää päivän kerrallaan esikoisensa kanssa. Hän toivoo, että kuolemaan suhtauduttaisiin avoimemmin – myös silloin, kun käydään keskusteluja läheisen menettäneen ihmisen kanssa. Aihetta ei hänestä missään nimessä pitäisi vältellä kokonaan.
– Olen avoin ihminen, ja minulle on helppoa puhua menetyksistä ja kokemuksistani. Olen toivonut sitä, että voisimme rohkeasti – ja totta kai varovasti – antaa tilaa keskusteluille kuolemasta.
