Elokuva-arvostelu | Tanskalaisten nössö kiltteys johtaa kauheuksiin nerokkaassa elokuvassa, joka pilaa katsojan päivän

Christian Tafdrupin elokuvassa sosiaaliset tilanteet luovat ensin epämukavuutta ja sitten silkkaa kauhua.

Kauhu, jännitys

Speak No Evil. Ohjaus Christian Tafdrup. K16. 97 min. ★★★★

Ohjaaja-käsikirjoittaja Christian Tafdrup on kertonut haastatteluissa, että hänen tavoitteenaan oli tehdä katsojalle niin epämukava olo kuin mahdollista.

Siinä hän on onnistunut. Speak No Evil on silkkaa epämukavuutta alusta loppuun.

Tunne syntyy sosiaalisista tilanteista. Kun helppona alkanut keskustelu kääntyykin yhtäkkiä epämiellyttäville urille, toinen sanoo jotain kyseenalaista, eikä itse tiedä, miten siihen reagoisi. Kun konfliktia pitäisi välttää viimeiseen asti, ja tuloksena on vaivaannuttavaa kiertelyä ja kaartelua ja välttelyä.

Hyvin samaistuttavaa, ja siksi erinomaista myötähäpeäkomedian aihetta. Tanskalaiset etenkin osaavat sellaisen, esimerkkinä vaikkapa loistava Klovn- eli Kyllä nolottaa -sarja elokuvaversioineen.

Mutta Speak No Evil ei ole myötähäpeää, cringeä, vaan silkkaa terroria. Se ei ole komedia, vaan julma kauhuelokuva. Ja siksi suorastaan nerokas.

Tanskalaispariskunta Bjørn (Morten Burian) ja Louise (Sidse Siem Koch) ovat lomamatkalla Italian Toscanassa lapsensa Agnesin (Liva Forsberg) kanssa. Asiat vaikuttavat olevan hyvin, joskin Bjørnin ilmeet ja eleet viestivät jonkinlaisesta tyytymättömyydestä tavalliseen perhe-elämään.

Matkansa aikana he tutustuvat lomailevaan perheeseen, joka on kotoisin Hollannista: lääkäriksi esittäytyvään Patrickiin (Fedja van Huêt), tämän vaimoon Kariniin (Karina Smulders) ja puhevikansa vuoksi hiljaiseen poikaan Abeliin (Marius Damslev).

Perheillä on hauskaa yhdessä. Etenkin Bjørnin ja Patrickin välillä klikkaa heti. Patrick on hyvin ystävällinen ja mukava, mutta hänessä on myös jotain vapautunutta, räväkkää.

Kotona Tanskassa Bjørn ja Louise saavat Patrickin perheeltä kortin ja kutsun tulla vierailemaan heidän luonaan Hollannissa. Louisea epäilyttää – tuntevatkohan he toisiaan tarpeeksi hyvin, että viikonloppuvierailulle viitsisi mennä? Bjørn suostuttelee kuitenkin hänet lähtemään.

Hollannin maaseudulla pariskuntien yhteiseloon alkaa pian tulla outoja säröjä. Patrick tarjoilee Louiselle pelkkää liharuokaa, vaikka tämä on kertonut olevansa kasvissyöjä. Patrickin puheisiin ilmaantuu välillä haastavia, passiivis-aggressiivisia sävyjä. Hän kohtelee poikaansa Abelia oudon tylysti. Karin puhuu pikku-Agnesille komentavaan sävyyn hollanniksi.

Mutta ehkä Hollannissa vain ”tehdään asiat eri tavalla”? Ehkä Bjørn ja Louise ovat itse niitä epäkohteliaita? Ei nyt viitsitä sanoa mitään, ettei tunnelma mene pilalle. Paitsi että lopulta menee, eikä kohteliaisuus enää auta.

Speak No Evil on yhden idean elokuva, mutta se idea on oivaltava. Christian Tafdrupin ja veljensä Madsin käskirjoitus on rakennettu taitavasti. Pienetkin banaalit vuorosanat ja muut yksityiskohdat tuntuvat merkityksellisiltä, viimeistään lopussa. Michael Haneken Funny Games (1997) ja muutama muu inspiraationlähde näkyvät melko selkeästi, mutta Tafdrupien elokuva tuntuu silti täysin omanlaiseltaan.

Christian Tafdrupin edellinen elokuva oli provosoiva musta komedia Kauhea nainen (2018), jossa nimihahmo manipuloi liian kilttiä miesystäväänsä täydellisesti. Sen yhteydessä tehdyssä HS-haastattelussa Tafdrup avasi hieman konservatiivisia mielipiteitään. Hänen mielestään elämme ”hyvin feministisellä ajalla, jossa miesten pitää olla naismaisempia” ja että siitä voi seurata ikäviäkin juttuja.

Speak No Evil ei varsinaisesti käsittele oletettuja sukupuolieroja, mutta tavallaan jatkaa samaa teemaa. Nössö skandinaavimies Bjørn ei saa suutaan auki ja huonosti käy. Oli aiheesta mitä mieltä hyvänsä, elokuvassa se kuvataan niin julkean osuvasti ja samastuttavasti, ettei voi kuin arvostaa. Eivätkä Tafdrupit piittaa katsojan mielipiteistä – hyvä niin. Kaikki pääosanäyttelijät tekevät loistavaa työtä.

Asetelma ei myöskään ole ilmeinen, esimerkiksi kauhuelokuville yleinen sivistys vastaan syrjäseutu -vastakkainasettelu. Tanska ja Hollanti ovat molemmat vauraita länsimaita, Bjørn ja Louise sekä Patrick ja Karin päällisin puolin samanlaisia keskiluokkaisia pariskuntia.

Mutta Bjørn ja Louise ovat poliittisesti korrekteja, Patrick ja Karin epäkorrekteja. Bjørn ja Louise eivät silti uskalla sanoa heille vastaan. Bjørn myös salaa (ja säälittävästi) ihailee alfamiehenä pitämäänsä Patrickia.

Eli sori vaan, Bjørn ja Louise. You had it coming, kuten englanniksi – elokuvan europariskuntien ainoalla yhteisellä kielellä – sanottaisiin.

Speak No Evilin miinuspuolet liittyvät sen genreen. Christian Tafdrupin mukaan hän päätti tehdä elokuvasta kauhua haastaakseen itseään; hän ei välitä kauhuelokuvista eikä tuntenut lajityyppiä entuudestaan. Ehkä siitä johtuen elokuvan tunnelma tuntuu epätasapainoiselta, pohjustus kestää hieman liian pitkään ja šokkilopetukseen siirrytään hypähtäen.

Lopun pystyy myös arvaamaan etukäteen, ainakin jos brutaalit kauhufilmit ovat yhtään tuttuja. Sitä pohjustetaan niin selvällä ”Tšehovin aseella”, että tehokkuus hieman kärsii.

Tämä ei tarkoita, etteikö loppu olisi tehokas. Se ei todellakaan anna armoa ja pilaa taatusti ei-paatuneen katsojan päivän.

Käsikirjoitus Christian ja Mads Tafdrup, tuottaja Jacob Jarek. Pääosissa Morten Burian, Sidsel Siem Koch, Fedja van Huêt, Karina Smulders, Liva Forsberg, Marius Damslev, Hichem Yacoubi.