Dokumenttielokuvan kiinnostavimpia teemoja on Jope Ruonansuun suhde muihin suomalaisiin lauluntekijöihin. Kuva: Heidi Piiroinen
Runsaasti arkistomateriaaleja käyttävä Jope Ite -dokumenttielokuva kertoo Jope Ruonansuun tarinan. Rakastetun viihdyttäjän matkalle mahtui paljon menestystä, mutta vielä enemmän tragediaa.
Millaisen elämän elää ihminen, jonka työnä on koko aikuiselämän ajan ollut toisten ihmisten imitoiminen?
Omalla tavallaan kysymykseen vastaa tuore dokumenttielokuva Jope Ite (2023), joka kertoo Jope Ruonansuun tarinan lapsuudesta kuolemaan saakka. Haastateltavana elokuvassa on laaja kirjo kansantaiteilijan kollegoita ja sukulaisia. Ruonansuuta itseään kuullaan arkistonauhoilla.
Ohjaaja Marko Tallin, Mika Räinän ja Nikke Baggen käsikirjoittaman elokuvan kiinnostavimpia teemoja on Ruonansuun suhde muihin suomalaisiin lauluntekijöihin.
Erityisen vahvasti hän samastui Vesa-Matti Loiriin.
Ruonansuun ihastus suomalaiseen musiikkiin alkoi jo kouluikäisenä. Hänen varhaiset ihailun kohteensa olivat muun muassa Sleepy Sleepers, Hurriganes ja Juice Leskinen. Erityisen voimalla nuoren pojan tajuntaan iskivät livekeikat. Ruonansuu näki noin kymmenvuotiaana Kemissä Loirin bändeineen, ja samoihin aikoihin hän näki Kirka Babitzinin kaupungintalon edustalla esiintymässä.
Molemmat artistit tekivät lähtemättömän vaikutuksen kemiläispoikaan.
”Se alkoi siinä vaiheessa jo kiehtomaan kauheasti, että kuinkahan hienoa se mahtaa Kirkan mielestä olla esiintyä tuolla, kun koko Kemi oli kasautunut kävelemällä sinne”, Ruonansuu muistelee dokumentissa.
Musiikillisesti lahjakas poika tunsikin keikkaa katsellessaan uudenlaista innostusta. Ehkä musiikista voisi tulla jotain, jonka avulla hän voisi tuntea itsensä hyväksytyksi, ihailluksikin.
Ehkä näyttää kiusaajilleen.
Ruonansuun nuoruus ei ollut helppo. Eläessään hän kertoi koulukiusaamisesta useita kertoja julkisuudessa.
Ruonansuu itse kertoo dokumentissa, kuinka tuskallista oli, kun muut pojat kiipesivät köyttä pitkin liikuntasalin kattoon, mutta hän itse ei ylipainonsa vuoksi pystynyt samaan. Erityisen paljon hän oppikin vihaamaan terveydenhoitoon kuuluvia punnituksia.
”72 kiloa, 72 kiloa!” muut lapset huusivat rytmikkäästi, kun Ruonansuu oli käynyt mittauttamassa painonsa.
Peruskoulun jälkeen hän pakeni kiusaajiaan ammattikouluun, mutta rääkkääminen paheni entisestään.
Ruonansuun läheiset kuvaavat häntä herkäksi lapseksi, joka oppi jo varhain kätkemään tunteensa. Kuva: Yellow Film & TV
Pahimpina aikoina kiusaaminen ammattikoulussa oli sekä henkistä että fyysistä: Ruonansuu kertoo dokumentissa, että häntä potkittiin välitunneilla ja hän muistelee oksentaneensa vertakin. Yhden kerran hän sitten kotona katseli isänsä metsästyskivääriä kosto mielessään.
”Kyllähän sitä pelkäsi, että joku kerta romahtaa niin paljon, että ei ole enää itsehillintää. Mulla kävi ihan kauhea ajatus yhtenä aamuna kouluun lähtiessä, että mä näin isän metsästyskiväärin siinä. Meinasin, että otan sen matkaan ja teen sillä jotain ratkaisevaa. Onneksi joku järjen ääni sisällä sanoi, että jätäpä tuo temppu tekemättä”, Ruonansuu kertaa tuskallisimpia muistojaan.
Pakopaikan ongelmiinsa hän löysi jo nuorena alkoholista. Dokumentissa nähdään rakeisia kotifilmejä, jossa Ruonansuu kavereineen örveltää kesken käyneen kiljun rohkaisemina.
Myöhempinä vuosina koomikon juomaksi valikoitui Fernet Branca, jota hän käytti päivittäin.
Toinen, alkoholia terveellisempi pelastautumiskeino oli huumori. Ruonansuu teki ensimmäisen imitaatiokeikkansa paikallisen tikkakerhon pikkujouluissa vuonna 1980. Suosio oli jo ensimmäisellä keikalla valtava, ja 16-vuotias kuittasi keikasta kolehtina 300 markan palkkion.
Hauskan tyypin rooli auttoi myös koulussa. Radiomafian Miten minusta tuli minä -haastatteluohjelmassa (1994) Ruonansuu arvelee hankkineensa muiden poikien hyväksyntää näiden hauskuuttamisella.
Ruonansuu ihaili vanhan ajan viihdyttäjiä, kuten Esa Pakarista. Myöhemmin hänessä eli kaipaus myös vakavampaan musiikkiin. Kuva: Yellow Film & TV
Vaikka Ruonansuu haaveili musiikista ammattina, urapolku johti kuitenkin jatkuvasti hauskuttamiseen. Ruonansuun koomikontaidot tekivät hänestä nopeasti suositun tv- ja radioesiintyjän ja lavakoomikon. Kaikkiaan hänellä oli repertuaarissaan noin puolisentoista sataa imitaatiohahmoa.
Oli kuuluisuudesta iloakin. Esimerkiksi silloin kun Ruonansuu ajatteli kouluajan kiusaajiaan.
”Jos niitä kiusaajia tulee nyt vastaan, niin on aika selvää, että ne haluaa tuntea minut. Mutta minä en välttämättä halua tuntea heitä. Osa niistä on katuojissa tuolla ja sinne ne varmaan jääkin.”
Lauluimitaatioiden myötä syntyi myös ystävyys artisteihin, jotka suhtautuivat hänen imitaatioihinsa kunnianosoituksina. Sellaisia ovat muun muassa Sakari Kuosmanen ja M.A. Numminen.
Vakavasti otettava taiteilija Ruonansuu olisi halunnut olla itsekin. Levytuottajat Risto Asikainen ja Ilkka Vainio kertovat dokumentissa, että Ruonansuu olisi halunnut ainakin silloin tällöin hylätä pellen roolinsa ja esitellä myös herkän puolen itsestään.
Erityisesti häntä viehätti lapsuudenidoliensa Vesa-Matti Loirin ja Juice Leskisen kyky tasapainoilla hauskan ja vakavan välillä. Pitkään Ruonansuu vaatikin jokaiselle huumorilevylleen myös jotain herkempää.
”Ne biisit oli paikoin vähän vaivaannuttavia”, Asikainen kertoo dokumentissa. ”Mä sanoin, kun ihmiset haluaa näitä huumorihommia, että niillä tässä myydään. No, sitten sovittiin, että joka albumille laitetaan aina yksi kaunis kappale.”
Vesa-Matti Loiri, Ere Kokkonen, tuottaja Anna-Maija Kokkonen ja Jope Ruonansuu Johtaja Uuno Turhapuro – pisnismies -elokuvan ensi-illassa vuonna 1998. Kuva: Kaapo Kamu
Ruonansuulle herkät kappaleet merkitsivät selvästi paljon, ja hän kertoi iskelmälaulajaunelmistaan julkisestikin. Myös joiltakuilta kollegoilta tuli kannustusta. Esimerkiksi Leskinen piti Ruonansuun Isä hei -kappaletta varsin onnistuneena.
”Lyön vetoa, että jos joku muu olisi esittänyt sen niin se olisi ollut hitti. Mutta kun Suomessa viihdetaiteilijoilla on aina se, että johonkin kun leimataan niin siinäpähän oot. Ei anneta laajentaa”, Leskinen sanoo imitaattorin Aatteleppa ite -elämäkerrassa (2006).
Ruonansuun vakavaa puolta esittelevä Enkeleitä toisillemme -levy julkaistiin vuonna 2008, mutta se ei juurikaan menestynyt ja jäi ainokaiseksi. Ehkä jotkut levyn kappaleista olisivat hyvinkin voineet olla hittejä vaikkapa juuri Loirin esittämänä.
Lopulta Ruonansuu eli suomalaisen miestaiteilijan näköisen elämän. Matkalle mahtui paljon menestystä, mutta vielä enemmän kaikenlaista tragediaa. Oli verovelkoja, alkoholismia ja kesken matkaa uuvahtaneita sisäelimiä.
Aivan kuten Loirilla ja Leskiselläkin.
Yhdessä suhteessa Ruonansuu ei kuitenkaan koskaan päässyt lapsuudensankareidensa asemaan. Siinä missä koko kansan Veskua ja koko kansan Juicea kohdeltiin suurina taiteilijoina ja syvällisinä ajattelijoina, koko kansan Jope kantoi loppuun asti klovnin viittaa harteillaan. Haastatteluissa häneltä joko vaadittiin imitaationäytteitä tai tivattiin yhä uudelleen loputtomista laihdutuskuureista. Myös terveysongelmien jatkuva vatvominen tuntui Ruonansuusta ahdistavalta.
”Ehkä mä koin semmoista nöyryyttä, että mä luulin, että pitää läpättää kaikki asiat. Ja sitten on antanut kasvot jollekin perkeleen haimatulehdukselle, kun sitä ollaan koko ajan rääpimässä. Jos on vaikka levyn julkaisu, niin ensimmäisenä mainitaan, että Jope meinasi kuolla”, Ruonansuu tilittää dokumentissa.
Ruonansuu esiintyi vuonna 2016 Tampereella. Kuva: Jukka Vuokola
Ruonansuu meni vuonna 2016 toteutettuun mahalaukun ohitusleikkaukseen.
Läheisten mukaan leikkaus tapahtui Loirin innoittamana, tämä kun oli käynyt sen läpi pari vuotta aiemmin.
Dokumentissa esitetäänkin yllättävä näkemys Ruonansuun samastumisesta hahmoihinsa. Imitaattorin uraa läheltä seuranneet kertovat, että tämä vaikutti olleen erityisen ihastunut juuri Loirin esittämiseen, tuntui laulavan tämän lauluja lähes tosissaan.
”Jope pyrki Loirin hahmoon aika paljon samanlaiseksi kuin Loiri. Oisko se sitten halunnut olla samanlainen kansantaiteilija kuin Vesku”, veli Sakari Ruonansuu aprikoi dokumentissa.
Jope Ruonansuu kehui leikkausta. Sakari Ruonansuu sen sijaan epäilee hurjan laihtumisen vaikuttaneen kohtalokkaasti terveyteen.
”Me on tuossa velipoikien kanssa mietitty, että jos se ois sen jättänyt väliin, niin ehkä tänä päivänäkin vielä taiteilisi. Vaikka tuosta syövästähän ei tiedä, tuleeko se milloin ja tuliko juuri sen takia”, Sakari Ruonansuu sanoo.
Paha sanoa. Aikuisiän diabeteksen lisäksi Ruonansuu kärsi myös sydänvaivoista ja muista terveysongelmista. Hän menehtyi ruokatorven syöpään kesällä 2020.
”Hyvää matkaa rakas ystävä”, Vesa-Matti Loiri kirjoitti viestissään.
Jope ite -dokumenttielokuvan ensi-ilta on 10.2.
Jutussa on käytetty lähteenä myös Ruonansuun Aatteleppa ite -elämäkertaa (2006, Gummerus) sekä Radiomafian Miten minusta tuli minä -haastatteluohjelmaa vuodelta 1994. Elämäkerran kirjoittajaa Tommi E. Virtasta myös haastatellaan dokumentissa.
Oikaisu 6.2. klo 16.49: Radiomafian Miten minusta tuli minä -haastatteluohjelma on vuodelta 1994, ei vuodelta 2011, kuten jutussa aiemmin virheellisesti luki.
Oikaisu 8.2. klo 10.43: Elokuvaa on käsikirjoittanut myös Nikke Bagge, jonka nimi puuttui jutusta.
