Finland
This article was added by the user . TheWorldNews is not responsible for the content of the platform.

Emelie myi sateessa marketin pihalla kirjaansa, kun puhelin soi – sen jälkeen Emelien elämä muuttui täydellisesti

Kun Emelie Schepp ei saanut kustannussopimusta kirjalleen, hän päätti painattaa sen itse ja myi dekkaria kädestä käteen. Nyt hänen kirjojaan on myyty 2,5 miljoonaa ja esikoiskirjasta kuvataan tv-sarjaa.

Emelie Schepp on nykyään menestyskirjailija, mutta hän muistaa hyvin ajan, kun kukaan ei halunnut kustantaa hänen dekkariaan. Kuva:  Jaakko Lukumaa

Mitä me olemme tehneet? Niin ruotsalainen Emelie Schepp, 43, ajatteli yhdeksän vuotta sitten, kun hän katseli miehensä kanssa kodin autotallin eteen jätettyjä pahvilaatikoita. Pinot ulottuivat Emelietä nenään saakka, ja niissä oli 4 999 kappaletta hänen omakustanteena julkaisemaansa esikoisdekkaria Ikuisesti sinun.

Kun he alkoivat kantaa kirjoja kellariin, he miettivät, miten ihmeessä saisivat ne kaikki myytyä.

– Esikoiskirjat myyvät yleensä vain joitain satoja kappaleita, Emelie selittää aurinkoisena aamuna Otavan neuvotteluhuoneessa Helsingissä ja nauraa muistolleen.

Mutta Emelie on uskaltanut ajatella kirjailijanuransa alusta saakka isosti.

– Halusin tavoittaa monia lukijoita. En ole häpeissäni siitä, se oli aina pääasiallinen tavoitteeni, hän sanoo.

Emelien puoliso Henrik Schepp nyökyttelee hänen vieressään. Hän hoitaa vaimonsa kirjojen markkinointia ja on alusta saakka tukenut Emelien kirjailijanuraa.

Pariskunta asuu 17- ja 14-vuotiaiden lastensa kanssa omakotitalossa Stavsjössä, pienessä taajamassa lähellä Norrköpingiä. Viime vuosina he ovat kiertäneet ahkerasti ympäri maailmaa, sillä Emeliestä on tullut rikoskirjallisuuden supertähti.

Hän on julkaissut seitsemän dekkaria, joiden päähenkilö on syyttäjä Jana Berzelius. Jana on työssään oikeutta puolustava nainen, joka piilottelee väkivaltaista menneisyyttään.

– Kirjoitan viihdyttävästi, mutta kirjat kertovat myös ympäröivästä yhteiskunnasta, Emelie sanoo.

Hän on käsitellyt dekkareissaan esimerkiksi Ruotsissa vakavaksi ongelmaksi yltynyttä jengiväkivaltaa.

– Kirjani ovat väkivaltaisia, mutta eivät splatteria. Yritän ymmärtää psykologisesti, miksi ihminen tappaa.

Ura ja poikaystävä yökerhosta

Nuorena Emelie suunnitteli toimittajan uraa, mutta päätyi 22-vuotiaana mainosalalle yökerhon tanssilattialla tapahtuneen kohtaamisen takia.

– Kun jonotin vessaan, yhtäkkiä edessäni seisoi mies, joka sanoi ”vau, olet kaunein ihminen, jonka olen nähnyt”. En halunnut poikaystävää, ja hänen iskurepliikkinsä oli hirveä, Emelie sanoo.

Kyse oli Henrikistä, joka oli ollut kavereidensa kanssa golfaamassa ja tullut yökerhoon drinkeille.

– Myöhemmin hän tuli tanssimaan kanssani, enkä pystynyt vastustamaan hänen hymyään. Siitä lähtien olemme olleet yhdessä.

Emelien aviomies Henrik Schepp perusti 20-vuotiaana mainosalan yrityksen, jossa myös Emelie työskenteli vuosia. Nyt roolit ovat vaihtuneet, ja Henrik työskentelee Emelielle. ”Ensin jaoimme työhuoneen, sitten heitin hänet ulos”, Emelie sanoo virnistäen ja selittää kirjoittamisen vaativan keskittymistä. Kuva:  Jaakko Lukumaa

Henrikillä oli oma mainosalan yritys, jossa Emelie aloitti pian työt. Hän kirjoitti ja tuotti mainosmateriaaleja, teki haastatteluja lehtiin ja valokuvasi. Emelie viihtyi työssään, mutta kymmenen vuoden jälkeen hän alkoi kaivata jotain omaa ja luovempaa.

– Halusin käyttää mielikuvitustani, mutta en tiennyt tarkkaan, millaiselle kirjoittamiselle halusin omistautua.

Emelie meni miehensä kanssa kaksipäiväiselle elokuvakäsikirjoituskurssille ja inspiroitui niin paljon, että kirjoitti nopeassa tahdissa kaksi elokuvakäsikirjoitusta. Lähetettyään ne tuotantoyhtiöihin hän luki artikkelin Peter Dallesta, kuuluisasta ruotsalaisesta elokuvaohjaajasta, joka sanoi, että rahoituksen löytäminen elokuviin on hyvin hankalaa.

– Ajattelin, että jos hän ei pysty keräämään rahaa elokuviinsa, miten minä pärjäisin. Minulla ei ollut nimeä tai kokemusta alalta. Päätin että okei, ehkä pitäisi kirjoittaa sittenkin kirja.

Idean esikoisdekkarinsa tärkeään juonenkäänteeseen hän sai luettuaan sanomalehdestä artikkelin lapsisotilaista.

– Moni heistä oli kidnapattu ja pakotettu tappamaan muita, jopa oman perheensä.

Emelie alkoi miettiä, voisiko Ruotsissakin olla lapsisotilaita.

Aikaa kirjoittamiselle oli vaikeaa löytää, olihan hänellä päivätyö ja kaksi pientä lasta. Aluksi Emelie heräsi puoli viideltä aamulla kirjoittamaan.

– Mutta se ei ollut hyvä idea. Jaksoin pari päivää, hän sanoo ja nauraa.

Emelie päätyi kirjoittamaan viikonloppuisin ja lasten mentyä nukkumaan. Saadakseen faktat oikein hän haastatteli poliiseja ja syyttäjää työstään.

– Koska minulla oli vain rajallisesti aikaa, päätin olla tehokas.

Hän sai ensimmäisen version dekkaristaan valmiiksi vain kuudessa kuukaudessa. Hän lähetti käsikirjoituksensa suurimpiin kustantamoihin, ja jo kahden viikon kuluttua postilaatikossa odotti kirje Norstedtsilta, Ruotsin isoimmalta kustantamolta.

– Mieheni soitti minulle innosta kiljuen: olet saanut kirjeen! Hän puhui samppanjasta ja kesähuvilasta Ranskassa, jonka voisimme kohta ostaa. Minä tiesin, että he eivät ole varmasti ehtineet lukea käsikirjoitusta, Emelie muistelee.

Pakit joka kustantamosta

Emelie oli oikeassa: hän oli saanut hylkäyskirjeen. Se tuntui ikävältä, mutta hän tiesi, kuinka vaikeaa kustannussopimuksen saaminen on. Hän jäi odottamaan muiden kustantamoiden vastauksia. Paha vain, ettei niitä koskaan tullut.

– Samana päivänä, kun käsikirjoituksen lähettämisestä oli kolme kuukautta, soitin kustantamoihin ja kysyin, olivatko he lukeneet käsikirjoitukseni. Jokaisesta sanottiin, että ei heillä ole ollut aikaa, hän muistelee.

Emelie Schepp kirjoittaa raaoista rikoksista, mutta paljastaa olevansa herkkä itkemään. ”Itken koko ajan! Silloinkin, kun televioista tulee mainos, jossa on onnellisia lapsia.” Kuva:  Jaakko Lukumaa

Emelie mietti, pitääkö hänen haudata unelmansa. Hän päätti odottaa vielä toiset kolme kuukautta ja soitti kustantamoihin sitten uudelleen. Vastaus oli sama kuin aiemminkin: he eivät olleet ehtineet.

Emelie oli turhautunut.

– Kerroin heille, että en halua enää odottaa. Onnea matkaan, he sanoivat, olivat varmasti kuulleet saman tarinan monta kertaa, Emelie sanoo ja nauraa.

Emelie ja Henrik alkoivat selvittää muita tapoja edetä. Koska heillä oli kokemusta yrittäjyydestä, he päättivät julkaista kirjan itse. Emelie palkkasi tiimiinsä kustannustoimittajan ja kansigraafikon.

– Minulla ei ollut rahaa siihen, että olisin pystynyt käyttämään alan parhaita ihmisiä, mutta etsin tekijöitä, joilla oli hyvät vertaisarviot, hän sanoo.

Emelie halusi, että kirja ei näyttäisi omakustanteelta. Markkinoinnin ammattilaisena hän tiesi, kuinka paljon sillä on väliä, miten tuote tarjoillaan. Mutta myönnytyksiäkin oli tehtävä. He painoivat kirjan pehmeäkantisena, sillä se on huomattavasti halvempaa kuin kovakantisen painaminen. Toisaalta niin kirjan saattoi saada massamarkkinoille.

He alkoivat kontaktoida jälleenmyyjiä ja kirjakauppoja. Melko nopeasti yksi Ruotsin isoimmista kirjakaupoista, Akademibokhandeln, otti dekkarin myyntiin maanlaajuisesti – ensimmäisenä omakustanteena koskaan. Kirja pääsi myös isoihin nettikirjakauppoihin, mutta Emelie ei ollut tyytyväinen.

– Tajusin, kuinka kovaa kilpailu on ja kuinka vaikeaa on erottautua. Ymmärsin, etteivät lukijat ikinä löydä kirjaani, joten minun pitää löytää lukijat, Emelie sanoo.

– Päätin mennä joka puolelle Ruotsia markkinoimaan kirjaani.

Ihmiset olivat yllättyneitä, kun he näkivät minut karkkinurkkauksessa seisomassa kirjani kanssa.

Henrikin ja Emelien yritys järjesti erilaisia tapahtumia. Se vastasi Coca-Colan ja Fazerin kaltaisista isoista brändeistä ja auttoi näitä uusien tuotteiden lanseeraamisessa. Heidän työntekijänsä järjestivät kaupoissa tuote-esittelyjä, ja Emelie päätti tehdä saman dekkarinsa kanssa – järjestää signeeraustilaisuuksia.

– Laitoin kirjat autoon, ostin pöydän Ikeasta ja lähdin matkaan, Emelie sanoo.

”Olen surullinen, että yhteiskunnassa on niin paljon väkivaltaa. Välillä en pysty edes katsomaan uutisia”, Emelie Schepp sanoo. Kuva:  Jaakko Lukumaa

Hän aloitti lähikaupastaan ja puhui itsensä sisään aina seuraavaan myymälään tai markkinoille.

– Ihmiset olivat yllättyneitä, kun he näkivät minut karkkinurkkauksessa seisomassa kirjani kanssa. Se oli heistä odottamatonta.

Signeerauskeikkojen tekeminen työpäivien jälkeen oli raskasta. Mutta Emelie oli oppinut jo lapsena, että menestyäkseen pitää tehdä paljon töitä ja uskoa itseensä. Hänen vanhemmillaan oli cd:itä ja kasetteja myyvä yritys, ja Emelie tottui jo nuorena auttamaan heitä.

Viimein huikea menestys

Sinnikkyys palkittiin. Ikuisesti sinun -dekkarin ostaneet ihmiset alkoivat suositella sitä muille. Kului vain kuukausi, ja kaikki 4 999 kappaletta oli myyty.

Erikoinen kirjamäärä selittyy apurahalla, jonka Emelie oli saanut kirjan painokustannuksiin: sen ehtona oli painaa vähemmän kuin 5 000 teosta. Nyt rajoituksia ei enää ollut.

Emelie ja Henrik ottivat lisää painoksia, ja puolessa vuodessa kirja teki omakustanteiden Ruotsin-ennätyksen: 40 000 myytyä kirjaa.

Kerran kun Emelie taas seisoi sateessa erään marketin pihalla myyntikojussaan, hänen puhelimensa soi. Soittaja esittäytyi kirjallisuusagentiksi.

– Hän kysyi, voisiko viedä kirjani Frankfurtiin maailman suurimmille kirjamessuille. Vastasin myöntävästi, ja sinä viikonloppuna hän myi sen kymmeneen maahan, Emelie sanoo.

Se oli käännekohta.

– Ruotsalaiset kustantamot kuulivat Frankfurtissa, että jotain on meneillään, ja he alkoivat soitella.

Pian Emelie oli solminut sopimuksen kahdesta seuraavasta Jana Berzelius -dekkarista ison kustannusyhtiön kanssa. Silloin hän päätti lopettaa päivätyönsä ja keskittyä vain kirjoittamiseen.

– Se muutti elämäni täydellisesti.

Nyt Emelien kirjoja on myyty 2,5 miljoona 32 eri maassa. Hänet on äänestetty Ruotsin parhaaksi rikoskirjailijaksi kolmena vuonna peräkkäin. Emelien kustantamo Ruotsissa on Norstedts, juuri se, joka lähetti hänelle aluksi hylkäyskirjeen.

Scheppit ovat vaurastuneet kirjojen myynnillä, mutta he asuvat yhä samassa omakotitalossa kuin aiemminkin. Tosin Emelie myöntää, ettei heidän tarvitse enää huolehtia sen maksamisesta.

Huvilaa Ranskasta he eivät koskaan ostaneet, vaan pienen kesämökin viiden kilometrin päästä kodistaan.

– Voimme mennä sinne pyörällä, Emelie iloitsee.

– Unelmani ei ollut koskaan hankkia omaa linnaa tai Ferraria, vaan kirjoittaa. Olen iloinen, että nyt voin tehdä sitä kokopäiväisesti.

Henrik on myynyt mainostoimistonsa, ja on hänen vuoronsa tehdä töitä Emelielle.

– Vaihdoimme rooleja, ja se on hauskaa, Emelie sanoo.

Nuorena hän vannoi, ettei ikinä aio työskennellä miehensä kanssa, kun hän seurasi sivusta vanhempiensa yrittäjyyttä. Toisin kävi.

– Olemme tehneet 20 vuotta yhdessä töitä. Dynamiikkamme toimii. Henrik on tosi hyvä strategioissa ja bisneksessä, Emelie kehuu.

”Edelleenkin ihmiset sanovat minulle muistavansa, kuinka seisoin kaupassa myymässä dekkariani”, Emelie sanoo. Kuva:  Jaakko Lukumaa

Pariskunta pallottelee jatkuvasti Emelien kirjaideoita ja erilaisia juonenkäänteitä.

– Tämä on elämäntapa, Henrik sanoo.

Eikö pariskunnalle tule koskaan töistä riitaa?

Henrik naurahtaa.

– Jos Emeliellä on huono päivä, en voi kysyä, voimmeko lähteä käymään Norjassa markkinointimatkalla. Hänen kirjoitusprosessinsa menee pilalle.

Kirjailijuuden myötä pariskunta on siirtynyt työskentelemään kotonaan.

– Voimme viedä lapsia jalkapalloharrastuksiin ja käydä peleissä. Tuntuu siltä, että olemme lähempänä heitä kuin aiemmin, Emelie sanoo.

Lapset eivät ole kovinkaan vaikuttuneita äitinsä menestyksestä.

– He eivät ole lukeneet teoksiani, Emelie sanoo ja nauraa.

Ehkä heitä säväyttää tulevaisuudessa se, että Jana Berzeliuksesta tulee tv-sarja. Emelien ensimmäiseen kirjaan perustuvan sarjan kuvaukset Norrköpingissä on aloitettu. Se tuntuu Emeliestä upealta, aloittihan hän kirjoittajan uransa tekemällä elokuvakäsikirjoituksen. Ympyrä sulkeutuu.

– En voi vielä kertoa, kuka näyttelee Janaa. Mutta he ottivat päärooliin näyttelijän, jonka halusimme.

Emelie on kiitollinen kaikesta saavuttamastaan eikä halua unohtaa, kuinka kaikki alkoi.

– Edelleenkin ihmiset sanovat minulle muistavansa, kuinka seisoin kaupassa myymässä dekkariani.

43-vuotias ruotsalainen rikoskirjailija, julkaissut seitsemän dekkaria. Palkittu kolmena vuonna Ruotsin parhaana dekkaristina.

Asuu Stavsjössä miehensä ja 14- ja 17-vuotiaiden lastensa kanssa.

Harrastaa painonnostoa, unelmoi hevosharrastuksen aloittamisesta uudelleen. Lapsena Emeliellä oli oma hevonen, jolla hän kilpaili.

Lue lisää: Paula Hawkins lainasi isältään rahaa kirjan kirjoittamiseen – siitä tuli hitti ja Paulasta maailmankuulu: ”En halua esittää naista vain rikoksen uhreina”

Lue lisää: Toisten treffien päätteeksi Emmy harrasti elämänsä parasta seksiä – mies oli koditon ja asui puskassa