Entiset voimistelijat patistavat avoimessa kirjeessä Voimisteluliittoa, olympiakomiteaa ja urheiluväkeä kantamaan vastuun lajikulttuurin muuttamisesta.
Yli 20 entistä rytmisen voimistelun maajoukkue- ja kilpaurheilijaa heräsi, kun Yle toi esille lajin maajoukkuevalmennuksen epäkohdat. Joukko vetoaa avoimessa kirjeessä, että Voimisteluliitto, Olympiakomitea ja muu urheiluyhteisö puuttuisivat lajin valmennuksen ongelmiin. 21 entistä voimistelijaa allekirjoitti kirjeen omalla nimellään. Heidän kokemuksensa ulottuvat 1980-luvulta 2000-luvun alkuvuosiin.
Voimistelijoiden mukaan traumoja aiheuttaneet valmennusmetodit ovat saaneet jatkua vuosia. He ovat huolissaan siitä, etteivät lajin valmennusmenetelmät vaikuta vieläkään olevan nykyaikaisten arvojen mukaisia. Omat kokemuksensa kirjeen laatijat olivat haudanneet syvälle. He eivät olleet tietoisia lajin tuoreiden maajoukkue-edustajien kokemuksista.
– Uutinen repi meillä kaikilla tosi syvälle painetut haavat auki. Kaikki olivat ajatelleet, että asiat ovat menneet paljon eteenpäin tässä vuosien saatossa ja eivät ne olleetkaan. Siellä olikin ihan samoja juttuja kuin meidän voimisteluaikoina, vuosina 1987–1998 voimistellut ja lukuisia junioreiden SM-mitaleita voittanut Maria Ovaskainen kertoo.
Voimistelijat kertovat epäasiallisesta valmennuksesta
Entiset voimistelijat kertovat kirjeessä useiden valmentajien käyttämistä epäasiallisista valmennusmetodeista ja kohtuuttomista vaatimuksista. Jatkuva laihduttaminen, painon seuraaminen, nöyryyttävät kommentit, loukkaantumiset, kovaotteiset metodit ja isot harjoitusmäärät olivat heidän mukaansa arkipäivää.
Voimistelijoiden mukaan on ilmeistä, että rytmisessä voimistelussa on tavoiteltu menestystä lasten ja nuorten hyvinvoinnista välittämättä.
Entiset voimistelijat kertovat ongelmista, muun muassa syömishäiriöistä, masennuksesta, itsetunto-ongelmista, paniikki- ja ahdistushäiriöistä, särkylääkekierteestä, suolihuuhteluriippuvuudesta, rasitusvammoista sekä jokapäiväiseen elämään vaikuttavista lonkka- ja selkävammoista.
– Kaikille voimistelijoille pitää taata ruoka- ja kehorauha. Näin suurilla treenimäärillä pitää saada energiaa, että jaksaa. Voimistelu korkealla tasolla vaatii todella paljon töitä, itsekuria ja uhrauksia, joten sen päälle ei tarvita epätervettä ja alistavaa valmennuskulttuuria, Ovaskainen sanoo.
Kirjeen laatijat kertovat, että epäkohtien ymmärtäminen on ollut aikuistuessa hidas ja vaikea prosessi. Heidän mukaansa syitä ongelmiin etsittiin harrastusaikana usein voimistelijasta itsestään, minkä takia hekin oppivat salailemaan ongelmia.
Olympialaisten jälkeen psykoosi ja pitkä toipuminen
Sydneyn olympiakisoissa vuonna 2000 Suomea rytmisessä voimistelussa edustanut Heini Lautala, nykyisin Lukkari, oli elämänsä kunnossa Osakan MM-kilpailuissa vuonna 1999. Saavutuksena oli neliottelun finaalipaikka.
Seuraavan vuoden olympiakisoista Lukkari ei muista juuri mitään muuta kuin romahtamisen laihdutuspaineen alla pari päivää ennen h-hetkeä. Lukkari kertoo henkisestä murtumisesta ja kontrollin menettämisestä.
MM-kisojen jälkeen oli alkanut laihdutusprojekti, johon kuului valtavasti harjoittelua ja niukasti energiaa. Seuraukset olivat dramaattiset ja pitkäkestoiset.
Lukkari lopetti uransa Sydneyn kisoihin ja sairastui masennukseen pian sen jälkeen.
Heini Lukkari o.s. Lautala:
Olympialaisista jäi muistoksi suuri pettymys. Se oli vaan aika kamalaa. Lopettamisen jälkeen psyykkinen vointi oli tosi heikko. Pääsin liikuntatieteelliseen opiskelemaan, mikä oli jonkinlainen toivonkipinä. Se oli kuitenkin liian kuormittavaa ja vointi heikkeni entisestään, kun yritin opiskella ja tajusin, että musta ei ole siihen. Silloin masennuin syvästi.
Syvä masennus jatkui niin että sairastuin psykoosiin. Mulla oli harhoja ja itsetuhoisia ajatuksia. Jouduin pakkohoitoon viikoiksi. Kun pääsin kotiin, aloin hiljalleen toipua.
Mä luulen, että laihdutusprojekti kuihdutti mut fyysisesti ja psyykkisesti. En kestänyt sitä, mun olisi vielä pitänyt tsempata painon kanssa siellä kisoissa. Murenin siihen paikkaan, ja se aiheutti tämän kaiken, mitä tuli sen jälkeen.
Kenellä on vastuu?
Entisten voimistelijoiden kirjeessä ei esitetä kritiikkiä yksittäisiä henkilöitä kohtaan, vaan vaaditaan vastuun kantamista valmennuskulttuurin muuttamisesta. Kirjeessä todetaan, että vastuun puuttuessa voimistelijat jäävät urheilu-uran päätyttyä usein yksin selviämään seurausten kanssa.
Entisten voimistelijoiden mukaan aikuisten on puututtava lapsen kasvun ja kehityksen vaarantavaan valmentamiseen.
– Vastuu on kaikilla, jotka tulevat tietoiseksi asiasta. Voimisteluliitto päällimmäisenä, mutta myös seurat, valmentajat ja vanhemmat.
– Me haluamme antaa tukemme näille nuorille rohkeille tytöille, jotka avasivat suunsa. Se ei ole helppoa. Kulttuuri on sellainen, että on parempi pysyä hiljaa. Haluamme kertoa heille, että te ette ole yksin. Jos teitä kohdellaan kaltoin, tehkää siitä numero! Ovaskainen toteaa.
Heini Lukkari voi nyt hyvin ja elää tasapainoista elämää. Hän ja muut kirjeen allekirjoittaneet toivovat, että lapset ja nuoret saavat jatkossa harjoitella turvallisessa ympäristössä.
– Rakastan tätä lajia, mutta kansainvälisesti sääntöjä pitäisi tarkastella. Liikkuvuusvaatimuksia muuttamalla voitaisiin välttää selkä- ja lonkkaongelmia. Lisäksi painon seuranta pitäisi kieltää ja painoindeksissä pitäisi olla minimiarvo, jonka alle olevalla lukemalla ei pääse kisaamaan.
– Uskon, että huipulle voi päästä inhimillisin keinoin. Positiivinen valmennuskulttuuri ja terveys kaiken edellä, sitä kautta päästään hyviin suorituksiin, Lukkari toteaa.
