EU-direktiivi pyrkii poistamaan sukupuoleen perustuvaa palkkasyrjintää. Tiedonsaanti työpaikan tilanteesta paranee.
Palkka-avoimuusdirektiivi tuo jonkin verran muutoksia myös Suomen työpaikoille. Kuva: Emilia Kangasluoma / HS
Teija Sutinen HS
Bryssel
Suomen hallitus yritti lisätä palkkojen avoimuutta työpaikoilla, mutta pieleen meni. Elokuussa kerrottiin, että kyseisen uudistuksen valmistelu päättyy, koska hallituspuolueet eivät päässeet sen sisällöstä yksimielisyyteen.
Nyt lisää avoimuutta tulee, mutta EU-direktiivin kautta. Jäsenmaat ja EU-parlamentti pääsivät kaikkien yllätykseksi ennen joulua alustavaan sopuun palkka-avoimuusdirektiivistä, joka ei mene niin pitkälle kuin Suomen uudistus olisi mennyt, mutta tuo silti jotain uutta Suomenkin työpaikoille.
Tulossa olevan direktiivin mukaan työnantajan on kerrottava työntekijöilleen palkan, palkkatason ja palkankorotusten määräytymisperusteet. Suomessakin tämä voi laajentaa työnantajan informaatiovelvollisuutta, arvioi työlainsäädäntöön perehtynyt asiantuntija Katja Leppänen Elinkeinoelämän keskusliitosta EK:sta.
Direktiivin mukaan työnantajan on annettava yksittäiselle työntekijälle tämän pyynnöstä tieto hänen kanssaan samaa tai samanarvoista työtä tekevien työntekijöiden keskimääräisestä palkkatasosta.
On vielä epäselvää, minkä kokoisiin työntekijäryhmiin tiedonsaannin raja vedetään, kun direktiiviä aletaan siirtää lainsäädäntöön jäsenmaissa. Kovin pienissä yksiköissä olisi helppo välillisesti päätellä, mikä on työkaverin palkka.
Direktiivi pyrkii selventämään, mitä oikein tarkoittaa ”samanarvoinen työ”. Se vaatii valtion tai työmarkkinajärjestöjen kehittämään tähän ”analyyttisiä työkaluja”. Esimerkiksi Suomen laissa samanarvoisen työn kriteereitä ei ole määritelty.
Työnantaja ei lisäksi saa velvoittaa työntekijää olla kertomatta muille omaa palkkaansa.
Vähintään 100 työntekijän yritysten on laadittava julkinen kartoitus työntekijöidensä sukupuolten välisistä prosentuaalisista palkkaeroista. EU-komission alkuperäisessä ehdotuksessa rajana oli 250 työntekijää, mutta parlamentti halusi rajan alemmaksi.
Suomessa vähintään 30 työntekijää työllistävillä työnantajilla on jo velvoite tehdä tasa-arvosuunnitelma. Suunnitelma on tehtävä yhteistyössä henkilöstön edustajien kanssa, ja sen keskeinen osa on palkkakartoitus.
Palkkakartoituksen avulla selvitetään, kohdellaanko naisia ja miehiä palkkauksessa tasa-arvoisesti ja yhtä vaativia töitä samalla tavalla.
Direktiivi säätää, että työpaikalla on ryhdyttävä konkreettisiin toimiin, jos raportit osoittavat perusteettoman palkkaeron olevan yli viisi prosenttia. Suomen nykylainsäädännössä ei ole määritelty näin tarkkaa numeroilla esitettyä rajaa, vaan puhutaan ”selkeistä” palkkaeroista.
Direktiivin mukaan vahinkoa kärsineet työntekijät voisivat saada sukupuoleen perustuvasta palkkasyrjinnästä korvauksen, joka käsittää saamatta jääneen palkan lisäksi myös bonukset ja luontoisedut. Tämä on jo Suomen laissa eikä johtane muutoksiin.
Samoin on jo Suomessa voimassa olevaa säätelyä, että todistustaakka on työnantajalla. On lähtökohtaisesti työnantajan velvollisuus osoittaa, että palkkasyrjintää ei ole tapahtunut, jos työntekijä sitä epäilee.
Suomessa palkkojen avoimuutta pohtinut työryhmä esitti työntekijälle laajaa tiedonsaantioikeutta työkavereidensa palkkatietoihin. Esityksen mukaan työntekijällä olisi ollut oikeus saada yhden tai useamman kollegansa palkkatiedot työnantajalta, jos hän ilmaisisi epäilevänsä syrjintää.
Laaja tiedonsaantioikeus herätti ristiriitoja myös hallituksen sisällä ja oli pääsyy, jonka takia uudistus päätyi mappi Ö:hön.
Direktiivi ei mene läheskään niin pitkälle kuin Suomen haudattu ehdotus. Direktiivissä tiedonsaantioikeus ei ulotu yksittäisen työntekijän palkkatietoihin, vaan samaa tai samanarvoista työtä tekevien keskimääräiseen palkkatasoon.
EK marssi Suomen ryhmästä ulos kesken sen työn, koska etujärjestön mielestä työryhmää johtava sosiaali- ja terveysministeriö (STM) rikkoi kolmikantaisen lainvalmistelun periaatteita ja oli päättänyt lopputuloksen etukäteen ilman lisäselvityksiä.
EU-komissio arvioi direktiiviesitystä antaessaan, että naisten ja miesten välillä on EU:ssa keskimäärin 14 prosentin palkkaero. Suomessa palkkaero on noin 16 prosenttia. Suurimmillaan ero on Latviassa, 22 prosenttia.
EU-parlamentaarikko Sirpa Pietikäinen (kok) toimi direktiivissä oman ryhmänsä EPP:n toisena pääneuvottelijana.
”Voi kuulostaa tylsältä ja byrokraattiselta, mutta pidän merkittävänä sitä, että Euroopan tasa-arvoinstituutin asema paranee. Nyt asioita seurataan eri maissa eri tavalla, ja tilastointimallit ovat erilaisia. Nyt tarkoituksena on päästä näkemään vertailukelpoisen datan avulla, mikä tilanne on eri jäsenmaissa.”
Pietikäinen pitää merkittävänä myös sitä, että parlamentti sai alennettua pakollista raportointirajaa 100 hengen yrityksiin vastoin komission alkuperäistä ehdotusta.
Direktiivin viimeistely on meneillään komission, parlamentin ja neuvoston juristien välillä. Se hyväksyttäneen lopullisesti maalis–huhtikuussa. Sen jälkeen on kolme vuotta aikaa saada direktiivi osaksi jäsenmaan lainsäädäntöä, eli Suomessa se jää tulevan hallituksen vastuulle.
