Turkistarhaus on kielletty useissa maissa Euroopassa. Niiden joukkoon liittyi viikko sitten myös Latvia. Suomessa lakia eläinten hyvinvoinnista on väännetty kymmenisen vuotta. Siitä huolimatta lakiesityksessä jää tärkeitä asioita edelleen ratkaisematta, sanoo Animalian toiminnanjohtaja Heidi Kivekäs.
– Lakiesitys on ajasta jäljessä jo syntyessään. Sen suuria puutteita on, että nykyisten porsitushäkkien ja parsinavetoiden käyttö sallitaan edelleen, eikä turkistarhaukseen puututa mitenkään. Samaan aikaan verrokkimaissa häkkikasvatus alkaa olla historiaa, ja EU:ssa puhutaan jo EU:n laajuisesta turkistarhauskiellosta, Kivekäs avaa.
Kesäkuussa 2021 Itävalta ja Alankomaat jättivät esityksen, jossa ehdotettiin, että EU:n komissio ryhtyisi lainsäädännöllisiin toimenpiteisiin turkistarhauksen lopettamiseksi unionin alueella. Sen allekirjoittivat Belgia, Bulgaria, Irlanti, Italia, Luxemburg, Puola, Saksa ja Slovakia.
– Ehdotusta perusteltiin eläinten hyvinvoinnilla, eettisillä näkökohdilla sekä kansanterveysriskeillä. Turkistarhaus on kielletty yli puolissa Euroopan maista, ja siihen liittyvää yhteiskunnallista keskustelua käydään tiiviisti, Kivekäs tiivistää.
Exit-suunnitelma
Animalia teetti professori Eija Vinnarilla raportin, joka kulkee nimellä ”Selvitys turkistarhauksen nykytilasta ja tulevaisuuden vaihtoehdoista”. Se esittelee lukuisia kansainvälisiä ja kotimaisia esimerkkejä rakennemuutosten hallitusta läpiviennistä ja vaihtoehtoisista liiketoimintamahdollisuuksista. Kotimaisia esimerkkejä ovat paperiteollisuus ja turvetuotanto.
– Raportti on eräänlainen turkistarhauksen exit-strategia. Gallupien mukaan valtaosa suomalaisista on sitä mieltä, että eläimille pitää taata oikeus lajityypilliseen käyttäytymiseen, ja suurin osa suomalaisista vastustaa turkistarhausta sen epäeettisyyden vuoksi, Kivekäs kertoo.
Animalia halusi teettää selvityksen keskustelunavauksena päättäjien, kuntasektorin ja yritysten suuntaan.
– Olemme työskennelleet turkistarhauksen kieltämiseksi vuosikymmeniä, ja meiltä on vaadittu vastauksia siihen, miten turkistarhauksesta voisi kestävästi luopua. Raportti on vastaus näihin kysymyksiin, Kivekäs avaa selvityksen taustoja.
Tarhaaja per tarha
Vinnari on kartoittanut selvitystä varten eri maiden käytäntöjä turkistarhauksen rakenteellisen muutoksen toteuttamiseen. Alankomaat oli yksi maailman suurimmista nahkojen tuottajista vielä silloin, kun maahan asetettiin turkistarhauskieltoja vuosina 2008 ja 2013.
– Alankomaissa nahkoja tuottaneet turkistarhayritykset olivat isoja, koska niitä oli vain 105 kappaletta. Suomessa on tällä hetkellä noin 600 turkistarhaa. Arvioiden mukaan turkistarhaus on pääasiallinen elannon lähde noin 200–300 yrittäjälle, Vinnari toteaa.
Tämän vuoden maaliskuun tietojen mukaan turkistarhoista 376 kappaletta on sellaisia, joissa tehty työmäärä jää alle yhden henkilötyövuoden vuodessa. Suurimman osan toiminta on siis osa-aikaista.
Tilanne ei ole juurikaan muuttunut vuoden 2008 tilastoista. MTT Taloustutkimuksen raportin mukaan jo silloin 60 prosenttia turkistarhayrittäjistä toimi osa-aikaisesti maatalouden tai muun yritystoiminnan ohella.
– Selvitimme turkistarhauksen laskennallista kokonaisvaikutusta työllisyyteen. Se on Tilastokeskuksen mukaan vain noin 1 800 henkilötyövuotta. Mediassa näkyy usein huomattavasti korkeampia lukuja johtuen laskuvirheestä Suomen turkiseläinten kasvattajain liiton, Fifurin, tilastoissa, Kivekäs sanoo.
Turkistarhausalan maksamien yhteisöverotulojen osuus valtion kokonaisyhteisöverotuloista on sekin vain noin 0,02 prosenttia.
Animalian teettämä tuore raportti ehdottaa exit-strategiaa kiistellystä elinkeinosta. Inka Soveri
Neljän suosituksen lista
Tekemässään selvityksessä Vinnari ehdottaa, että perustettaisiin monialainen työryhmä. Ryhmässä olisi jäseniä ministeriöistä, yliopistoista ja tutkimuslaitoksista sekä järjestöistä, jotka edustavat, paitsi tarhaajien, myös eläinten näkökulmaa.
– Työryhmä teettäisi tarkemmat selvitykset turkistarhaajien tämän hetken ikäjakaumasta, pää- ja sivutoimisuuden asteesta, toiminnan kannattavuudesta sekä kiinteiden rakenteiden nykykäyttöarvosta. Niiden tietojen avulla pystytään tarkemmin arvioimaan siirtymäajan pituutta, tukitoimien tarpeellisuutta sekä mahdollisten tukisummien suuruutta, Vinnari avaa.
Vinnarin mukaan turkistarhausalan rakennemuutos tulisi ottaa yhdeksi painopistealueeksi valtion ja Pohjanmaan maakuntien välisissä aluekehittämiskeskusteluissa.
– Valtio sitoutuisi tekemään lisäpanostuksen alueen elinvoiman ja elinkeinorakenteen kehittämiseen. Se myöntäisi ely-keskuksille lisämäärärahan uuden liiketoiminnan kehittämiseen tarkoitettuihin yritysten kehittämispalveluihin ja -avustuksiin.
Lisäksi valtio myöntäisi TE-toimijoille lisämäärärahan turkistarhausalan yrittäjien ja palkansaajien uudelleenkouluttautumisen ja työllistymisen tukemiseen. Suosituksissa ehdotetaan myös, että valtio sitoutuisi korvaamaan 40–50 prosenttia tarhauskiinteistöjen purkamis- tai muuntamiskustannuksista.
– Vaikka tarhauksen merkitystä viennille on korostettu, se on todellisuudessa vähäinen. Turkisnahkojen bruttovienti Suomesta oli vuonna 2021 suhteessa tavaroiden kokonaisviennin arvoon 0,5 prosenttia ja nettovienti 0,2 prosenttia, Vinnari laskee.
EU:n häkkikasvatuskielto
Suomen uuden lain eläinten hyvinvoinnista pitäisi toimia pari vuosikymmentä. Se kuitenkin laahaa jo nyt jäljessä muuta Eurooppaa, jossa turkistarhaus on kuuma peruna. Euroopan komissio sitoutui ehdottamaan vuoden 2023 loppuun mennessä lainsäädäntöä, jolla kiellettäisiin siirtymäajan puitteissa häkkien käyttö eläinten kasvatuksessa.
– Tuotantoeläinten häkkikasvatuskieltoa valmistellaan EU:n laajuisen End the Cage Age -kansalaisaloitteen pohjalta. Tavoitteenamme on, että Euroopan komissio huomioi myös turkiseläimet lainsäädäntöesityksessään. Siksi olen aloitteentekijänä Fur Free Europe -kansalaisaloitteessa, jossa ehdotetaan turkistarhauksen kieltämistä EU:n alueella, Animalian Kivekäs avaa tilannetta muualla Euroopassa.
Euroopan komission ehdotus on tuorein toimi parin vuosikymmenen jaksosta, jonka aikana turkistarhaus on kielletty tai siihen liittyviä säännöksiä on tiukennettu useissa Euroopan unionin maissa sekä EU:n ulkopuolisissa Euroopan maissa.
– Turkistarhauksen alamäen jatkuessa yhä useampi tarhaaja menettää toimeentulonsa. Myös heidän kannaltaan turkistarhauskielto lyhyellä siirtymäajalla ja siirtymäajan tukitoimet olisivat parempi vaihtoehto kuin tarhauksen hidas hiipuminen. Kaikkien puolueiden tulisi ottaa vastuuta tästä tilanteesta, Kivekäs toteaa.
