Euroopan komissio julkaisi viime viikolla ehdotuksen, jolla on tarkoitus luoda eurooppalaiset standardit hiilidioksidin poistolle ilmakehästä. Komissio haluaa luoda sertifikaattijärjestelmän, joka estäisi viherpesun.
Hiilenpoisto pitää sisällään esimerkiksi metsittämistä, peltometsäviljelyä ja turvemaiden vettämistä sekä teollisia tekniikoita ja puurakentamista.
Komission lakikehys on yleistasoinen. Se määrittäisi, kuinka täsmällisesti laskea poistettu hiilidioksidi, varmistaisi varastoinnin pitkäkestoisuuden ja kannustaisi uusiin toimiin. Hiilenpoiston pitäisi tukea myös muita EU:n tavoitteita, kuten luontokadon vähentämistä.
Ehdotus menee nyt Euroopan parlamentin ja jäsenmaiden käsittelyyn. Komissio laatii yksityiskohdat myöhemmin.
Piru asuu yksityiskohdissa
Euroopassa ei ole hiilimarkkinaa, vaan toiminta on ollut vapaaehtoista. Alalla on ollut epäselvyyttä ja viherpesukohujakin on nähty.
Komissio ei ehdota hiilimarkkinan perustamista, mutta se voi siintää tulevaisuudessa. Taustalla on EU:n tavoite saavuttaa hiilineutraalius vuoteen 2050 mennessä. Kaikkia päästöjä ei voi leikata, joten niitä voisi kompensoida hiilenpoistolla ja hiilinieluilla. Yhteiset standardit voivat kannustaa jäsenmaita omiin toimiin.
Yksityiskohdilla on merkitystä. Etujärjestö MTK suhtautuu esitykseen myönteisesti, koska se voisi tuoda tuloja maan- ja metsänomistajille. Järjestö ei kuitenkaan halua, että komissio sitoo hiilisertifikaatit liian tiukasti luonnon monimuotoisuustavoitteisiin.
Kansalaisjärjestö Carbon Market Watch puolestaan kritisoi ehdotusta puutteelliseksi ja pelkää, että päästöjen kompensoiminen hiilenpoistolla johtaa päästövähennysten näivettymiseen.
Järjestö ei ole syyttä huolissaan. Esimerkiksi kiistellyn EU:n taksonomia-asetuksen oli tarkoitus määritellä, mikä on vihreää investointia. Lopulta poliittisista syistä vihreäksi sovittiin myös maakaasu. Useat ympäristöjärjestöt ja Itävalta ovat haastaneet komission oikeuteen asiasta.
Data ja teknologiat kehittyvät
Päästöjen kompensointia, mistä on kyse hiilisertifioinnistakin, on kritisoitu anekaupaksi. Ihmiset ja yritykset ostavat itselleen hyvää omatuntoa ja jatkavat päästöjen tuottamista.
Vaadittavat ilmastotoimet ovat kuitenkin niin suuria, että kannustimia on lisättävä joka puolelta. Ensisijaisesti tulisi pyrkiä siihen, että päästöjä ei ylipäätään tuoteta.
Tieto, osaaminen ja teknologiat ilmastotyössä kehittyvät kaiken aikaa. Euroopassa hiilidioksidi- ja metaanipäästöjen mittaamiseen ilmakehästä on valjastettu satelliittiteknologiaa EU:n Copernicus-ohjelman puitteissa. Satelliiteilla on tarkoitus mitata myös maan- ja metsien käyttöä, mikä helpottaisi hiilenpoiston vaikuttavuuden arviointia.
Lehmänkauppohin ei silti ole varaa. Uuden sääntelyn pitää kannustaa uusiin ilmastotekoihin, muuten se on turhaa.
