Timo Paukku HS
PÄIVÄ vilahti silmänräpäyksen nopeammin äskettäin. Keskiyö tuli 1,59 millisekuntia liian aikaisin 29. kesäkuuta, olitpa millä tahansa aikavyöhykkeellä.
Vuorokausi oli lyhyin yli puoleen vuosisataan, laskivat atomikellot.
Lyhyen yön mittasi kansainvälinen Maapallon pyörimistä ja liikettä seuraava järjestö IERS.
Muutos ei siis ollut järin suuri yhdelle ihmiselle. Yksi millisekunti kun on sekunnin tuhannesosa. Tuskin kenenkään yöunet tai juhlat menivät siitä sekaisin.
Poikkeama maapallon liikkeissä ja ajankulussa oli kuitenkin pieni yllätys joillekin tutkijoille. He rekisteröivät ajan ja vuorokausien pituuksia tarkkojen atomikellojen avulla.
Atomikelloilla on jo 1950-luvulta asti mitattu tarkasti Maan pyörimisliikettä ja sen vuotuista kiertoa Auringon ympäri.
Mitattu päivä oli lyhin 50 vuoteen. Myös heinäkuun lopulla yksi vuorokausi oli 1,50 millisekuntia lyhyempiä kuin normaalisti.
”
Nopeampi päivä voi liittyä siihen, että isot maamassat ovat navoilla siirtyneet, kun jäätä on sulanut jäätiköillä
Maan kiertoaika akselinsa ympäri vaihtelee toki aina. Vuorokausi on hyvin harvoin pituudeltaan täsmälleen 86 400 sekuntia.
Vuorokauden mittaaminen Maan kiertoradan eri kohdissa tuottaa jo erilaisen tuloksen.
Siksi päivän pituudeksi on sovittu vuorokausien keskiarvo. Tämä keskiaurinkovuorokausi on tuo 86 400 sekuntia.
Mitattu hieman nopeampi päivä voi liittyä siihen, että isot maamassat ovat navoilla siirtyneet, kun jäätä on sulanut jäätiköillä aiempaa nopeammin.
Näin arvioi eläkkeelle jäänyt tutkija Dennis McCarthy CNN-uutisyhtiölle.
Kun navoilla on jäätä vähemmän, on maapallon navoilla vähemmän painetta. Se liikuttaa Maan kuorta navoilla.
Maa näyttää täysin pyöreältä kuin biljardipallo, mutta on hieman leveämpi kuin korkea. Maamassat kohoavat naavoilla ja Maasta tulee näin tulee aavistuksen verran pyöreämpi.
Ja pyöreys, se saa maapallon pyörimään hitusen nopeammin.
Kesäisistä nopeusennätyksistä huolimatta maapallo on siirtynyt keskimäärin hieman hitaampiin vuorokausiin. Ilmiö todettiin vuosikymmenen alussa ja se jatkuu yhä.
Tarkka mittaus onnistuu herkkien radioteleskooppien ja kvasaarien avulla.
Kvasaari lähettää vahvaa radiosäteilyä hyvin kaukaa avaruudesta. Säteily tulee aineesta, joka syöksyy mustaan aukkoon ja kuumenee.
Jo 1960-luvulta radioteleskoopit eri puolilla maapalloa kohdistivat samaan kvasaariin yhtä aikaa.
Kellojen vertailu kaukaisen kohteen avulla tuottaa hyvin tarkan standardin atomikelloille. Ja nyt niiden tarkkuus paljasti, miten paljon lyhyempi mitattu päivä oli.
Hidastumisen yksi tärkeä syy näkyy taivaalla.
Kuun painovoima on niin iso, että se liikuttelee vesimassoja. Painovoima saa aikaan vuorovedet Maan merissä ja lahdelmissa.
Veden pieni kitka hidastaa Maan kiertoliikettä yhä noin 2,3 millisekuntia vuosisadassa.
Kun muutos ynnätään geologiin aikajaksoihin, siitä kertyy jo minuutteja ja tunteja. Yli 1,4 miljardia vuotta sitten vuorokausi vilahti ohi 19 tunnissa.
Kun dinosaurukset käyskentelivät maapallolla yli 66 miljoonaa vuotta sitten, kesti niiden vuorokausi noin 23,5 tuntia, kertoo paleontologien tutkimus vuodelta 2020.
Maanjäristykset ja myrskytkin vaikuttavat myös päivän pituuteen.
On arvioitu, että vuoden 2004 maanjäristys Intian valtameressä ja sitä seurannut tsunami lyhensivät maapallon vuorokautta kolme mikrosekuntia.
Saattaa olla, että 2020-luvulla mitatut muutokset ovat vain vuorovesivoimien heilahtelun vaikutusta pitkissä aikasarjoissa.
Hidastuminen mitattiin ensi kertaa jo 1820-luvulla, mutta nyt se on Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan mukaan yhä nopeampaa.
”
Sekunnin osilla on nykypäivänä arkista merkitystä.
Kikkailu sekunnin osilla ei ole aivan turhaa hupia. Sekunnin osilla on nykypäivänä arkista merkitystä.
Hyvästä esimerkistä käy navigointi gps-satelliittien avulla. Se on käytössä lähes kaikissa älypuhelimissa ja uusissa autoissa.
Gps-satelliitit kiertävät maapalloa noin 14 000 kilometrin tuntivauhdilla.
Liikkuva kello jätättää tuolla vauhdilla noin seitsemän sekunnin miljoonasosaa vuorokaudessa. Näin sanoo Einsteinin suhteellisuusteoria.
Maan päällä navigointia seuraavat kellot käyvät eri ajassa. Jos kellojen eroja ei korjata tarkkojen kellojen avulla, johtaisi navigointi aika nopeasti metsään.
Vuorokauden aikana syntyisi jo noin kymmenen kilometrin virhe, kertoo elokuussa ilmestynyt Tiede-lehti.
Kansainvälinen televiestinnän liitto ITU vahtii myös aikaa, ja siis sekunnin osiakin. Mitattun ajan ja maapallon pyörimisen on enemmän tai vähemmän täsmättävä.
Sekuntien mittaisia epätahteja ei missään nimessä sallita. Jos viiveitä kertyy sekunniksikin asti, voi ITU ottaa jämerästi käyttöön globaalin karkaussekunnin, joko kesä- tai joulukuussa.
Näin atomikellot pysyvät tasatahdissa maapallon pyörimisen kanssa.
Karkaussekunti lisättiin koordinoituun UTC-yleisaikaan ensi kertaa 1972. Sekunti on aina lisätty, ei poistettu, yhteensä 27 kertaa. Viimeksi kelloja rukattiin sekunnilla joulukuun lopussa 2005.
Jos sekunti vähennettäisiin eikä lisättäisiin ajan armottomasta kulusta – ja elämästämme, olisi se ensi kerta.
Jos nykyinen tahti jatkuu, sekunti ehkä pitäisi poistaa kolmen tai neljän vuoden kuluttua.
On arveltu, että se voisi vaikuttaa internetin liikenteeseen valokuiduissa. Bittien virta kun on myös internetissä tahdistettu hyvin tarkaksi.
