Torstaina kerrotusta luonnonsuojelupinta-alasta noin puolet on hyvin kasvavaa metsämaata, 30 prosenttia lähes tai täysin puutonta joutomaata ja 20 prosenttia kitumaata.
Luontokartoittaja Ari Aalto pitää hallituksen tekemiä luonnonsuojelupäätöksiä hyvinä, mutta harmittelee niistä puhumista metsiensuojeluna. Kuva: Rio Gandara / HS
Anni Keski-Heikkilä HS
Vihreiden puheenjohtajan, ympäristö- ja ilmastoministeri Maria Ohisalon torstaina kertoma väite 30 000 hehtaarin metsiensuojelusta ei pidä paikkansa, sanoo luontokartoittaja Ari Aalto.
Aalto työskentelee koordinaattorina Koneen säätiön rahoittamassa hankkeessa, jossa kartoitetaan luonnonmetsiä valtionmailla. Hänen Luonnonmetsä-työryhmänsä on perjantain aikana laskenut, millaisen metsiensuojelupäätöksen hallitus todellisuudessa teki.
Ohisalo kertoi torstaina toimittajille eduskunnassa, että hallitus on lisätalousarvion yhteydessä päättänyt suojella 30 000 hehtaaria suomalaista metsää. Näin sanottiin myös vihreiden tiedotteessa.
”Se, että tämä olisi metsiensuojelupaketti, se on vale. Sanon sen ihan suoraan. Se on vale”, sanoo Aalto.
Aalto korostaa, että torstaina päätetty on ”hieno luonnonsuojelupaketti”, mutta metsien suojelemisen sijaan pitäisi puhua pikemminkin soiden suojelemisesta.
Maa- ja metsätalousministeriöstä kerrotaan, että 30 000 hehtaarista noin puolet on hyvin kasvavaa metsämaata, 30 prosenttia joutomaata ja 20 prosenttia kitumaata.
Joutomaa tarkoittaa lähes tai täysin puuttomia alueita, jotka ovat talouskäyttöön sopimattomia. Esimerkiksi kalliot ovat joutomaata. Kitumaa tarkoittaa kituliaasti kasvavia metsiä, mutta myös puustoisia soita ja tunturikoivikoita.
Puolet suojeluun siirrettävistä alueista on siis sellaisia, jotka eivät sovi talouskäyttöön ollenkaan tai joilla hakkuut olisivat huonommin kannattavia.
Aallon mukaan kitu- ja joutomaan suojeleminen on toki sekin hyvä asia, mutta alueita ei ole valittu ekologisesti arvokkaimmista kohteista alkaen.
”Tässä ei nyt todellakaan ole menty laatu edellä.”
Arvokkaampien kohteiden suojeleminen olisi luontokadon torjumisen kannalta tärkeää, Aalto sanoo. Nyt on hänen mielestään tehty ”ihan mukavia täydennyksiä olemassa olevaan luonnonsuojeluverkostoon”.
”Viestintä vähän vesitti tämän hienon asian, joka olisi voitu uutisoida myös faktojen pohjalta.”
Ari Aalto kuvattuna metsässä lähellä Mänttä-Vilppulaa viime keväänä. Kuva: Rio Gandara / HS
Puolet suojelualueista on siis metsämaata. Aalto kuitenkin huomauttaa, että siitäkin suurin osa on käytännössä jo ollut hakkuiden ulkopuolella.
Hallituksen lisätalousarvioesityksen liitteessä todetaankin, että muutos on positiivinen nimenomaan metsiensuojelun tilastoinnin kannalta, koska alueiden suojelutilastollinen luokka paranee.
Alustavien rajausten mukaan esimerkiksi Inarissa suojellaan maa-alueita yhteensä 17 700 hehtaarin verran. Se kattaa yli puolet koko päätöksen maista ja pitää sisällään metsä-, kitu- ja joutomaata.
Metsähallitus ja alueen paliskunnat tekivät niistä vuonna 2010 sopimukset, joilla alueet siirrettiin 20 vuodeksi metsätalouskäytön ulkopuolelle eli vuoteen 2030 saakka.
Aallon mielestä on hyvä, että nämä alueet on nyt suojeltu pysyvästi, mutta se ei auta metsäluontoa juuri nyt.
”Niistä ei tullut nyt lisäistä metsiensuojelua yhtään hehtaaria”, hän sanoo.
”Inarissakin olisi valtavat pinta-alat runsaspuustoisia, täysin suojelemattomia valtion ikimetsäkohteita. Jostain syystä niitä ei haluttu tähän ottaa, vaan tähän haluttiin ottaa jo valmiiksi suojeltua metsää.”
Myös Taivalkosken Kylmäluoman alue on lähes kokonaan jo valmiiksi tiukasti suojeltua, Aalto sanoo. Kylmäluoman retkeilyalue on Natura 2000 -alue ja suurelta osin tyypiltään boreaalista luonnonmetsää, jota ei hakattaisi muutenkaan.
Ministeri Ohisalo myöntää, että olisi voinut ilmaista asian torstaina tarkemmin.
”Pahoittelen sitä omaa epätarkkuuttani viestinnässä. Valtioneuvoston päätöksessä puhutaan metsäisistä maista. Mutta mukana on siis myös esimerkiksi suomaata. Tämän olisin voinut paremmin eilen sanoa”, Ohisalo sanoo HS:lle
Ohisalo totesi jo torstaina, että osa suojelluista alueista on jo tälläkin hetkellä ollut talouskäytön ulkopuolella.
”Vaikka akuuttia uhkaa hakkuisiin ei jollain näistä alueista olisi ollut, nämä alueet suojellaan ja luontoarvoja siellä joka tapauksessa on suojeltu. Ja näitä alueita ei enää tulla palauttamaan talouskäyttöön”, hän sanoo nyt.
Ohisalo korostaa, että valtioneuvosto on päättänyt luontoarvoiltaan arvokkaiden kohteiden suojelusta.
”On tietysti Metsähallituksen päästä kysyttävä, jos näin ei olekaan”, hän sanoo.
Kuva: Markku Ulander / Lehtikuva
Ohisalon mukaan hänellä ei ollut päätöstä tehtäessä tiedossa maa- ja metsätalousministeriön arviota metsä-, kitu- ja joutomaiden prosenttiosuuksista. Hänellä oli käytössään lista kohteista.
”Tiedettiin kyllä, että jonkin verran suomaata on mukana, mutta prosenttiosuuksia ei ollut tiedossa. Mutta ajattelen edelleen niin, että myös suomailla on luontoarvoja.”
Ohisalo sanoo ymmärtävänsä, että päätös ei ole riittävä, ja että työtä täytyy jatkaa.
”Mutta jokainen suojeltu hehtaari on aina taistelun takana ja jokainen hehtaari on tärkeä.”
Oliko tässä kyse siitä, että nämä olivat alueita, jotka muiden hallituspuolueiden oli helppo hyväksyä?
Ohisalo toteaa, että vihreät olisi ollut hallituskaudella valmis perustamaan esimerkiksi lisää uusia kansallispuistoja.
”On monia kohteita, joita vihreät olisi tietysti mielellään sinne listaan laittanut, mutta yksin niitä ei sinne saatu.”
Suojeltavista alueista osa on aidosti sellaisia, joista luonnonsuojelijat ja Metsähallitus ovat kiistelleet pitkään. Sekä Ohisalo että Aalto ovat näihin tyytyväisiä.
Esimerkiksi nyt suojeltavaksi merkatut Oulujärven saaret ovat olleet toistuvasti hakkuu-uhan alla. Vuonna 2020 Metsähallitus on teki uuden metsänkäyttöilmoituksen Kaarresalon ja Kuostonsaaren saariin, joiden hakkuut Korkein hallinto-oikeus (KHO) kertaalleen oli jo kieltänyt luonnonarvojen säilyttämisen vuoksi.
Aalto nostaa esiin myös Sallan Tuntsan alueen ja Suomussalmen Hossan ja Näljängän alueet.
”Täällä on yksittäisiä tosi hienoja kohteita, jotka ovat oikeasti olleet hakkuiden uhkaamia”, Aalto sanoo.
