Hanna, 27, joi itsensä humalaan 13-vuotiaana ja havahtui vuosien kuluttua karuun tilanteeseen – teki ratkaisun, joka mullisti koko elämän

Hanna Tikander, 27, luopui alkoholin käytöstä hieman yli kaksi vuotta sitten ja nyt hän haluaa jakaa tarinansa myös muille. Alkoholiin hän ei usko koskevansa enää koskaan, vaikka toisinaan houkutuksia on.

IS julkaisee pääsiäisenä uudelleen suosituimpia juttujaan. Juttu on julkaistu ensimmäistä kertaa 22.1.2022 klo 07.56.

”Kun edellisen illan juhlat on vieneet mennessään, mä oon mennyt aamulla samoilla silmillä töihin, mä oon herännyt tuntemattoman vierestä, koska kotii lähteminen yksin ja ahdistuneena aamuneljältä on vaan tuntunut liian pahalta. Mä elin mun elämää ihan liian pitkään pelkkiä bileviikonloppuja varten.

Nyt mä rakennan mun arkea ja identiteettiä uudelleen selvin päin ja sekaisin uteliaisuudesta tasapainoisempaa elämää ja uutta elämäntyyliä kohtaan.”

Näillä sanoilla alkaa Hanna Tikanderin Selvin päin -podcast. Mimmit sijoittaa -mediayhtiön myötä ihmisille tutuksi tullut Tikander, 27, aloitti suositun podcastinsa viime syksynä, ja sen toinen tuotantokausi starttasi 7. tammikuuta. Samalla tuli kuluneeksi yli kaksi vuotta siitä, kun Tikander on viimeksi nauttinut alkoholia.

Moni saattaa miettiä, miksi vasta 27-vuotias Tikander on halunnut jättää alkoholin pois elämästään. Juhliminen kun on usein olennainen osa monen parikymppisen elämää.

Tikander itse kertoo kypsytelleensä päätöstä pitkään. Sen juuret ulottuvat aina Tikanderin nuoruusvuosiin ja 2000-luvun loppupuolelle, jolloin hän muutti äitinsä kanssa Helsinkiin, pois Sipoossa sijaitsevasta lapsuudenkodistaan.

– Tavallaan koen, että siihen loppui viaton lapsuus. Sipoon metsissä leikkiminen vaihtui hengailuun kauppakeskuksissa. Samaan aikaan tapahtui paljon muutoksia, kuten vanhempien ero, yläasteelle siirtyminen ja kokonaan uusi kaveripiiri. Välillä olen miettinyt, että elämäni voisi näyttää nyt hyvin erilaiselta, jos olisin jäänyt Sipooseen, Tikander pohtii.

Siihen aikaan, 13-vuotiaana, Tikander maistoi myös alkoholia ensimmäisen kerran. Jo ennen sitä Tikander muistaa olleensa hyvin kiinnostunut alkoholista. Alkoholia näkyi elokuvissa ja televisiosarjoissa ja toisinaan, joskin hyvin harvoin, hän näki myös vanhempiensa nauttivan sitä juhlissa. Tikanderilla oli se käsitys, että alkoholin myötä elämästä tuli tapahtumarikasta ja jännittävää. Ajatus tuntui kiehtovalta.

– Tykkäsin juoda siideriä ja käydä kotibileissä. Jos mietin alkoholinkäyttöäni kokonaisuudessaan, se on aina ollut mulle eräänlaista eskapismia. Ei välttämättä humalanhakuista, mutta hyvien tunnetilojen maksimoimista ja huonojen turruttamista. Join itseni aina todella humalaan ja tein humalassa sellaisia asioita, jotka vaikuttivat henkiseen hyvinvointiini negatiivisella tavalla, Tikander selittää.

Vaikka Tikander on vasta 27-vuotias, on hänen elämässään ehtinyt tapahtua paljon. Tikander osti hiljattain oman ensiasuntonsa Helsingistä ja uuteen asuntoon muuttaminen oli 28. kerta, kun Tikander pakkaa omaisuutensa laatikoihin ja vaihtaa asuinpaikkaa. Vuosien varrella Tikander on ehtinyt asua myös ulkomailla, perustaa menestyneen yrityksen ja luoda tunnetun henkilöbrändin.

Sanotaan, että menestyksellä on usein hintansa, ja vuonna 2019 Tikander huomasi olevansa uupunut. Työtahti oli ollut hurja ja hän eli viikonloppuja varten, sillä silloin olisi hetki sopiva hetki nollata. Alkoholi alkoi näyttelemään yhä suurempaa roolia Tikanderin elämässä eikä suinkaan positiivisella tavalla.

– Alkoholi oli kasvanut niin vahvaksi osaksi identiteettiäni ja elämääni, että se määritti kaiken tekemiseni. Oli kyseessä sitten työtapahtuma tai kylpyläviikonloppu, niin liitin siihen aina sen viinilasillisen. Viimeisen vuoden aikana kuitenkin huomasin, että jopa se yksi viinilasillinen saattoi vaikuttaa mielentilaani, Tikander selittää.

– En koskaan ollut ihminen, joka olisi yksin kotona vetänyt kännit. Alkoholinkäyttö oli koko ajan ikään kuin kontrollissa, mutta satunnaisia ylilyöntejä toki sattui. Liian pitkäksi venähtäneitä iltoja ja juhlia, jotka jatkuivat seuraavaan päivään. Ei se ollut tervettä.

Tikander itse muistaa kuin eilisen sen hetken, jolloin hän päätti lopullisesti, että edellisen illan shotit ja viinilasilliset jäisivät hänen viimeisikseen. Toki hän oli pyöritellyt asiaa mielessään jo peräti puolen vuoden ajan. Takana oli henkisesti raskas kesä, johon mahtui myös lukuisia pitkäksi venähtäneitä iltoja, surua ja ahdistusta.

Alkoholi ei ollut enää pitkään aikaan tuonut Tikanderille hyvää oloa. Tikander tiesi, että hänellä on ongelma. Hän ei vain halunnut myöntää sitä itselleen, kunnes koitti vuoden 2019 lokakuun viimeinen päivä.

– Olin ollut ystävieni kanssa mökkireissulla. Meillä oli ollut ihana viikonloppu keskellä luontoa, ensilumi oli jo satanut. Sunnuntaina ajoimme takaisin Helsinkiin. Oli ihana kirpsakka syyspäivä ja Töölönlahti oli kauneimmillaan. Halusin mennä lenkille, mutta tajusin, että mulla oli hirveän huono henkinen ja fyysinen olo. Olin surullinen ja tunsin sen ahdistuksen jalkapohjiani myöten, Tikander muistelee.

– Sinä päivänä tapahtui jokin valaistuminen. Koko se puolen vuoden kamppailu kulminoitui siihen päivään. Koin, ettei mulla ollut enää mitään muuta vaihtoehtoa. Sanoin ääneen, että tulen tuskin enää koskaan juomaan alkoholia.

Vaikka päätös alkoholista luopumisesta tuntui Tikanderista siinä hetkessä helpolta, liittyi siihen myös monia pelkoja. Vuosien varrella Tikanderin elämään oli tarttunut matkaan useita ihmisiä, joiden kanssa juhliminen oli lähes ainoa yhdistävä tekijä. Tikanderia huolestutti myös se, miten hänen ystävänsä ja läheisensä suhtautuisivat ajatukseen. Huoli osoittautui kuitenkin turhaksi.

– Ystäväni ovat olleet minulle mielettömänä tukena. En ole menettänyt yhtäkään sellaista ihmistä, jota en ole halunnut menettää. Päinvastoin, ystävyssuhteeni ovat vahvistuneet, kun olen ollut enemmän oma itseni. Moni heistä tosin varmasti ajatteli, että tulisin vielä jonakin päivänä juomaan. Olin niin monena sunnuntaina lähettänyt viestin, että nyt en juo enää ikinä, Tikander nauraa.

– Suurin heikkouteni on ollut aina se, että olen ollut hyvin huono sanoittamaan tunteitani. Uskon, että monelle ystävälleni on tullut yllätyksenä se kuinka huonosti olen voinut. Mua harmittaa, että he kokevat siitä huonoa omaatuntoa. Mutta se ei ole heidän vikansa. Olen aina ollut hyvä työntämään negatiiviset tunteet sivuun, hän jatkaa.

Tikander tunnustaa jopa yllättyneensä siitä, ettei hänen uusi elämäntapansa saanut aikanaan läheskään niin negatiivista vastaanottoa kuin hän ehkä alun perin ajatteli. Toki Tikander saa edelleen säännöllisin väliajoin selittää esimerkiksi uusiin ihmisiin tutustuessaan, miksei hän halua juoda alkoholia. Tätä Tikander hämmästelee kerta toisensa jälkeen. Hän kertoo keskustelevansa aiheesta mielellään, mikäli uteliaisuus ja halu oppia aiheesta lisää on vilpitöntä.

– On kummallista, että juomattomuutta täytyy perustella, mutta alkoholinkäyttöä ei. Lisäksi ihmisillä on usein käsitys, että olen kontrolloiva tiukkapipo enkä osaa ottaa rennosti, tai saarnaisin muille heidän alkoholinkäytöstään. Sen vuoksi esimerkiksi treffeillä en heti ensimmäisenä halua kertoa, että minä en sitten juo. En halua, että alkoholittomuus on ainoa minua määrittävä tekijä, Tikander toteaa.

– Yksi yleisimmistä ennakkoluuloista mitä kohtaan on, että en enää haluaisi osallistua esimerkiksi tapahtumiin tai illanviettoihin. Ihan kuin olisin tämän myötä erakoitunut. Olen koko ajan halunnut pitää kiinni sosiaalisista suhteista, juhlia ja elää aivan samanlaista elämää, mutta ilman alkoholia, hän lisää.

Mikä kaikki Tikanderin elämässä on sitten viimeisten yli kahden vuoden aikana muuttunut? Tikander itse kuvailee koko elämänsä muuttuneen. Hänellä on enemmän aikaa asioiden kokemiseen ja haaveiden toteuttamiseen ja mikä parasta, Tikander myös muistaa kirkkaasti kaiken kokemansa. Alkoholiin hän ei usko koskevansa enää koskaan. Toisinaan houkutuksia on ollut, mutta Tikander seisoo edelleen vahvasti päätöksensä takana.

– Olen ymmärtänyt sen, että olen tietyllä tapaa addikti ja on ollut hetkiä, kun olen katunut päätöstäni. Miettinyt, että olen 27-vuotias sinkkunainen ja minun pitäisi elää erilaista elämää. Pohtinut, että miksi minun piti tehdä näin hieno päätös näin aikaisin, Tikander naurahtaa.

– On hyvä muistaa, että alkoholin käytön lopettaminen ei ole oikotie onneen. Mutta itse en enää elä sumussa tai pimennossa. Saan ottaa kokemukset ja tunteet vastaan sellaisina kuin ne ovat. Se on ollut toisinaan rankkaa, mutta myös palkitsevaa.

Tammikuussa moni suomalainen luopuu hetkellisesti alkoholinkäytöstä. Myös Tikander itse muistaa kokeilleensa tipatonta tammikuuta useaan otteeseen. Tuolloin häntä motivoi ajatus siitä, että tietyn päivän koittaessa hän voisi taas nauttia himoitsemansa viinilasillisen. Hänellä onkin yksi selkeä neuvo ihmisille, jotka harkitsevat alkoholista luopumista tosissaan.

– Mä uskon, että jos haluaa tehdä tällaisen päätöksen, sun täytyy löytää sille päätökselle motiivi. Muuten se päätös ei kestä. En itse usko, että olisin pystynyt lopettamaan alkoholinkäyttöä ilman tätä puolivuotista kamppailua. Niitä hetkiä, kun olen itkenyt baarin tanssilattialla tai kävellyt aamuneljältä loskasateessa itkien kotiin, hän kertoo.

– Silloin minulla oli tunne, että joku muu ohjasi mun elämää ja halusin elää elämääni niin, että pitelen itse ohjaksista ja määritän sen suunnan. Nyt ne ohjat ovat ensimmäistä kertaa elämässäni omissa käsissäni. Se tuntuu todella hyvältä.