Harvinaiset kuvat tunnetuilta suomalaisilta: laulaja Einin isän menneisyys paljastui kokonaisuudessaan vasta vuosikymmeniä myöhemmin

Pyysimme tunnettuja suomalaisia valitsemaan valokuva-albumistaan isänmaallisimman valokuvan. Isänmaallisuudella on monet kasvot: isän sotamuistot, suomenhevonen, pesäpallomaila ja kirjastoauto.

Kirjailija Kirsti Manninen

”Kuvan nimi on Isänmaan toivot, enkä ollut ainoa, joka liikuttui kyyneliin tämän kuvan nähdessään. Se on otettu viime viikolla entisen kyläkoulumme pihamaalla, kun kirjastoauto tuli ensi kertaa ilahduttamaan uuden yksityisen päiväkotimme pikkuväkeä.

Kuvassa yhdistyy kaikki, mikä minusta on Suomessa parasta. Kansalaisaktivismi, jolla paikallinen maaseutuseura onnistui säilyttämään koulun kyläläisten käytössä ostamalla sen kunnalta, ja suomalaisten vahva tutkimuksen ja tiedonvälittämisen perinne, jota edustaa mäntsäläissyntyisen Koillisväylän purjehtijan A.E.Nordenskiöldin Vega-laivan mukaan kastettu kirjastoautomme. Parasta kuvassa ovat nämä isänmaan toivot, innoissaan ja uteliaina tietoa kohti kiirehtivät taaperomme, joista Pikku-Arolassa pidetään hyvää huolta.”

Laulaja Eini Pajumäki

”Isäni Eino on tässä kuvassa juuri päässyt armeijasta ja siirtyy pian rintamalle taistelemaan. On vuosi 1940. Isä on 21-vuotias. Olemme saaneet hiljattain isän sotakertomuksen nähtäväksemme. Kuusamo toimi tukikohtana. Isä oli sodassa neljä vuotta, yhdeksän kuukautta ja kaksi päivää. Sota päättyi 17.11. 1944. Isä ylennettiin 6.12.1944 reservin korpraaliksi. Hän oli mukana Lapin sodassa, kun saksalaiset ajettiin pois Lapista, se oli rauhan ehto. Nuoret sotilaat pitivät huolen, että saksalaiset lähtivät, mutta saksalaiset eivät poistuneet kyllin ripeästi vaan tuli aseellisia yhteenottoja, josta syntyi ns. Lapin sota.

Nyt Ukrainan sodan takia isän sotakokemukset ja kaikki kauheudet ovat tulleet lähelle. Isä ei koskaan puhunut sodasta meille lapsille. Hän kuoli 86-vuotiaana. Vasta kun olimme aikuisia, hän grogilasin ottaessaan saattoi avautua ja kyynelehtiä ja kertoi kuinka sodassa miestä vierestä vietiin. Tänä itsenäisyyspäivänä kokoonnumme siskoni luokse ja meidän lapsetkin tulevat. Luemme isän sotavaiheista. Kunpa olisin saanut puhua isän kanssa sodasta. En ole tajunnut, kuinka hurjan kovaa aikaa se oli. Nyt vasta olen Ukrainan sodan takia alkanut kunnolla miettiä.

Sota jättää ihmiseen pysyvät jäljet. Mitä isä on kantanut sisällään? Kiitollisuudella ajattelen, mitä kaikkea hän ja meidän kaikki sotaveteraanit ja lotat ovat tehneet maamme hyväksi, jotta meillä on rauha ja itsenäisyys.”

Laulaja Kari Vepsä

”Kuva on otettu 5-6 vuotta sitten. Tarrassa lukee: Suomenhevonen on tämän maan arvokkain palvelija. Suomenhevonen on ollut sodassa tärkeä kaveri. Jos meillä ei olisi Suomessa suomenhevosta, emme olisi tässä. Suomenhevonen on ollut sodassa korvaamaton kaveri. Lapsena olin ukin luona ja silloin puhuttiin sodasta vielä paljon ja kuulin suomenhevosista sodan aikana. Niiden tärkeydestä puhutaan liian vähän. Hevoset vetivät sodassa tavaraa ja hoitivat kaikki kuljetukset.

Jos hevosta ei olisi ollut sodassa apuna, emme olisi pärjänneet. Suomenhevoset olivat rintamalla etujoukoissa. Ensimmäinen oma hevoseni oli suomenhevonen. Se on käsittämätön otus. Jotkut suomenhevoset selvisivät sodasta. Kun hevonen pääsi sodasta palattua asemalla vapaaksi, se osasi juosta kotiin.”

Maisteri Simo Frangén

”Suomalaisuuden herkkä otos, mustavalkoinen kuva vuodelta 1970. Seison meidän talomme pihassa. Olen kuvassa 6-vuotias. Täytän parin viikon kuluttua seitsemän. Minulla on pesäpallomaila kädessä. Jalassa on uimahousut ja päässä lippalakki. Pesäpallo on suomalainen laji, jonka Lauri ”Tahko” Pihkala on kehittänyt. Synnyin Ulvilassa, Porin viereisellä paikkakunnalla, jossa pesäpallo oli kova juttu.

Ulvilan Pesä-Veikot voitti kuvan ottamisen vuonna 1970 Suomen mestaruuden. Kävin lapsena heidän treeneissään. Heittelimme päivittäin veljen kanssa pesäpalloa. Tämä jos mikä on suomalaisuutta. En ajatellut valokuvaa niinkään isänmaallisesti vaan suomalaisesti. Harvassa maassa voisi olla tällainen kuva, koska pesäpalloa ei muualla juurikaan tunneta. Tämä on suomalaisuutta parhaimmillaan.

Toimittaja Arto Nyberg

”Poikani Max ”siellä jossakin” 2.8.2022. Autenttisessa metsätilanteessa alokkaana. Jos joku, niin tämä on isänmaallinen kuva, ehkä jopa kliseinen. Olen itsekin käynyt armeijan, mutta siitä on kauan. Valokuva on ajankohtainen, sillä itsenäisyyspäivänä Max, nykyinen aliupseerioppilas, on eteläsuomalaisessa kaupungissa sankarihaudalla kunniavartiossa.

Suomella on kohtuullisen iso ja hyvässä kunnossa oleva asevelvollisuusarmeija, sukupolvet seuraavat toisiaan. Itsenäisyyspäivä merkitsee minulle sitä, että elämme liberaalissa demokratiassa yhteiskunnassa, joka on tiensä siihen itse raivannut.”

Helsingin apulaispormestari Nasima Razmyar

”Kuva on lapsuuden kotipihaltani Helsingin Käpylästä. Minulle tämä on isänmaallinen kuva, suomalaisen hyvinvointiy­hteiskunnan huima tulos. Se kertoo siitä, miten suomalaisessa yhteiskunnassa voi käydä hyvin, kun perusasiat ovat kunnossa. Eletään ensimmäisiä vuosia, kun perheeni tuli pakolaisina Suomeen ja muutimme Kullervonkadulle. Minulla on kuvassa ylisuuri tuulipuku, jonka olin saanut lahjoituksena. Pidin hirveästi niistä väreistä. Muistan hyvin tuon hetken, sillä Kullervonkatu oli ensimmäinen kotimme vastaanottokeskuksen jälkeen.

Ensimmäisten viikkojen aikana näin painajaisia, että minut viedään pois tästä kodista. Vanhemmat rauhoittelivat, että tämä on yhtä lailla sinun kotisi eikä kukaan vie pois. Täällä saat kasvaa ja täällä on turvallinen kasvuympäristö. Luonto ja ympäristö tekevät valokuvasta isänmaallisen. Takana on metsä ja kalliota, joita meidän perhe rakastaa. Kuvaan kiteytyy grillipaikka, joka tehtiin myöhemmin naapuriston kesken.

Siitä muodostui yhteisöllinen paikka, jonka grillissä isä ja äiti tekivät afganistanilaisia ruokia. Isä kutsui naapurit syömään. Ystävystyin naapureiden lasten kanssa, jotka ovat kuvassa taka-alalla. He kuvaavat turvaa ja ystävyyttä ja suomalaista kaupunkiyhteiskuntaa. Meidät otettiin hyvin vastaan.”