Heijastimen käyttö pimeällä estäisi läheltä piti -tilanteita. Vaikka heijastin koetaan tärkeäksi, vain joka toinen muistaa oikeasti käyttää sitä.
Autoilijoiden jokasyksyinen kauhuelokuva on alkamassa. Pääosassa ovat kuin tyhjästä ilmestyvät heijastimettomat kulkijat.
– Saa lähteä housuja putsaamaan melkein sellaisen tilanteen jälkeen. Kun ei tämmöinen yhdistelmä hetkessä pysähdy. Siinä saattaa tulla rumaa jälkeä, kuvailee raskaan liikenteen kuljettaja Mika Vaittinen.
Vihtiläinen Vaittinen on tuomassa kuormaa Jämsän Kaipolaan ja yöpyy huoltoaseman rekkaparkissa. Hänellä on takanaan useita rahtarivuosia.
– Juuri kävin tuossa Padasjoella syömässä. Siinä oli viisi teiniä, kaikilla mustat vaatteet, mikä on aika huolestuttavaa. Sitten lähdetään polkupyörillä ja mopoilla liikkeelle. Ne eivät itse sitä ymmärrä.
Heijastin koetaan tärkeäksi, mutta vain joka toinen käyttää
Heijastinten puolesta vuosittain kampanjoivalla Liikenneturvalla ei ole mahdollisuutta jakaa isosti heijastimia, vaikka niitä kysytään paljon esimerkiksi kouluihin, päiväkoteihin ja kylätapahtumiin sekä tänä syksynä esimerkiksi ukrainalaisille.
– Järjestön budjetti on tarkoitettu kasvatukseen, valistukseen ja tiedotukseen. Meillä ei valitettavasti ole mahdollisuutta ostaa vuosittain tuhatmäärin heijastimia muiden jaettavaksi, kertoo suunnittelija Laura Loikkanen Liikenneturvasta.
Heijastin on edullinen turvavaruste. Valikoima on laajentunut, ja perusheijastimen saa edelleen muutamalla eurolla. Marketeissa myytävät näyttävimmät korumaiset heijastimet maksavat yli kymmenen euroa.
– Jos se on sellainen, josta tykkää, sitä myös todennäköisemmin pitää, Loikkanen uskoo.
Liikenneturvan tuoreen tutkimuksen (siirryt toiseen palveluun) mukaan 86 prosenttia suomalaisista kokee heijastimen tärkeäksi ja sanoo myös käyttävänsä sitä. Kun Liikenneturva on seurannut todellista käyttöä (siirryt toiseen palveluun) tien päällä, keskimäärin joka toinen oikeasti käyttää heijastinta.
– Mutta ei autoilijakaan voi luistaa vastuustaan. Nyt kannattaa keventää kaasujalkaa ja keskittyä ympäristön tarkkailuun, sanoo Liikenneturvan Loikkanen.
Loikkanen myös muistuttaa, että jokaisesta autoilijasta tulee jalankulkija heti, kun tämä nousee autosta vaikkapa parkkipaikalla.
”Satasen sakko olisi sopiva”
Tieliikennelain (siirryt toiseen palveluun) mukaan jalankulkijan pitää käyttää pimeällä heijastinta. Säännös on kirjattu lakiin ensimmäisen kerran jo vuonna 1983.
Säännös on luonteeltaan suositus, samoin on linjattu pyöräilykypärän käytöstä. Poliisi ei siis lähtökohtaisesti sakota ilman heijastinta tai pyöräilykypärää liikkuvaa.
Pyöräilijällä sen sijaan etu- ja takavalot ovat lain mukaan pakolliset. Pimeällä ilman valoja ajamisesta poliisi voi määrätä liikennevirhemaksun.
– Suositus ei tarkoita, että ”olisi mukava jos käyttäisit”. Sanktion puute ei tarkoita, etteikö lakia tule noudattaa, Liikenneturvan suunnittelija Laura Loikkanen täsmentää.
Joidenkin mielestä lompakossa tuntuva poliisin huomautus heijastimettomuudesta ei olisi pahitteeksi.
– Satasen sakko olisi sopiva. Onhan niitä pyöräilijöillekin annettu valottomuudesta, vertaa paljon pyöräilevä jämsäläinen Ari Virtanen.
Rekankuljettaja Mika Vaittinen ottaisi nuoria mieluummin oppiin kuin laittaisi virkavallan jakelemaan sakkoja.
– Nuorten pitäisi päästä kyytiin katsomaan, miltä näyttää kun kaverit on ojan penkereellä ilman heijastimia. Kun huokaistaan ohi yhdeksääkymppiä, niin pipo vaan pyörii päässä. Sen jälkeen niillä on heijastimet, Vaittinen sanoo.
Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit kommentoida aihetta torstaihin 6.10. kello 23:een saakka.
Lue lisää:
Liian moni luulee näkyvänsä pimeässä ilman heijastinta – taksinkuljettaja: Yksi viidestäkymmenestä on varustautunut tarpeeksi hyvin
Pyörän takavalosta tuli pakollinen varuste pimeällä – pyöräilijä, tiedä ainakin nämä kolme asiaa ennen kuin lähdet polkemaan
